Sateenkaaren sirpaleet

 Olen päivän aikana käynyt läpi monenlaisia fiiliksiä. Sitä myöden myös monenlaisia oivalluksia itsekkyydestä ja toisten elämien pirstaloimisesta. 

Kuinka itsekäs olen kun sidon itseeni kiinni kolme ihmistä jotka ovat joutuneet kanssani tekemisiin elämänsä varrella? 

Kuinka paljon omistautumista minulla on oikeus heiltä vaatia?  Kuinka paljon pystyn kuvioon kaiken kaikkiaan antamaan? Paljonko heille jokaiselle erillään? 

Rakastuessaan ihminen on valmis päättömyyksiin. Valmis mihin vaan jotta kumppanilla / rakkauden kohteella on hyvä olla. Mutta se kestää vain rakastumisvaiheen yli, ja mitä sen jälkeen tapahtuu...? Ja on sellaisia ihmisiä jotka ensin tapaavat sen oikean, 3kk ja naimisiin. Lapset viimeistään jo hääyönä. Osa eroaa yhtä lennokkaasti kuin starttasivatkin ja osa pysyy yllättävän pitkäänkin yhdessä. Pääasiallisesti olen vahvasti uskossa että parisuhteet harvoin kestävät. 

Pitääkö parisuhteen sitten kasassa päättäväisyys? Rakkaus? Yhteiset rutiinit? Alkunetrien uhraukset? Mikä? 

Mutta se itsekkyys. Olisiko jokainen kumppaneistani onnellisempi jos olisi se yksi ja ainoa minulle ja minä yksi ja ainoa heille?  Millaista elämän pitäisi olla että kaikki menisi niin hienosti että molemmat suhteen osapuolet olisivat onnellisia ja riittäisivät toisilleen? 

Suurehko osa ihmisistä pettää. Minä jos kuka tiedän... ja näin ollen tiedän ne moninaiset syytkin pettämiseen. Jännityksen etsintää. Rakkaudettomuutta. Seksittömyyttä. Omaa riittämättömyyttä.. kaikkea.  

Mutta polyamoria. Se on periaatteessa itsekästä: kaikki minulle. Vähän muillekin, mutta kaikki minulle nyt. 

Olisiko Peikko onnellisempi jos rinnalla olisi joku tasapainoinen nainen joka eläisi tasaista perhe-elämää? Olisi kotona odottamassa.. keskittyisi lapseen ja vaikka pihanhoitoon? 

Olisiko Pantterilla asiat paremmin jos vierellä olisi vaimo joka tukisi ja kannustaisi vain häntä? Joka antaisi jakamattoman huomionsa ja rakkautensa ja kannustaisi tavoittelemaan tähtiä savanninsa taivaalta.. 

Olisiko M onnellisempi jos voisi itsekkäästi ottaa vain sen mitä haluaa, ilman että tarvitsee huomioida olemassaolevien metamurujen tarpeita ja voisi vain keskitttyä suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta ja kolmea lasta aidatulla pihalla leikkimässä? 

On ymmärrettävää että näiden mietteiden keskellä olo tuntuu riittämättömältä. Itsekkäältä. Koska minulla on tämä kaikki! Parhaat puolet (ja no, ne pahimmatkin) kolmesta upeasta miehestä. 

Mutta ovatko heidän tarpeensa tarpeeksi erilaisia, jotta he voivat jokainen saada yhdeltä yhteiseltä naiselta sen mitä haluavat? Jos eivät, ottaako kukaan nainen heidän kumppaniaan, minua, ristikseen? 

Vaadinko minä liikaa? Uhraavatko he liikaa omaa onnellisuussiivuaan ollakseen minun kanssani? Riitänkö?  

Tiedän Pantterin kipuilevan, ja otan siitä omaksi syykseni paljon. Lasken epäonnistumisekseni sen että Pantterista tuntuu siltä kuin tuntuu: siltä että hän olisi jäämässä syrjaan perheestämme. V kuvioissa kärki on vastuussa kuitenkin sakaroidensa onnellisuudesta. Tasapuolisuudesta. Omasta ajastaan ja sen jakamisesta. 

Totuuden nimissä minun on myös myönnettävä että vähän odotin että hän haluaisi minusta eroon. Pantteri siis. 

Että minä en enää olisi se jota hän haluaisi kutsua rakkaakseen. Olemme niin monet kerrat kipuilleet asian kanssa että minä en tarjoa tarpeeksi jännitystä ja uutuudenviehätystä Pantterin elämään.

Ja mitä Peikkoon tulee: uskon että meitä pitää yhdessä jääräpäisyys ja tottumus.  Ja ehkä se että Peikko ei uskalla etsiä muuta? Tai halua? Ehkä uuden luonti olisi tässä vaiheessa vaan liian vaivalloista.

Entä M? Hän on polyamorian kanssa aika uusilla vesillä. Olisiko hänelle helpompaa elämää luvassa jos hän löytäisi elämänsä onnen muualta? Haluaako hän todellakin laittaa onnensa roikkumaan tämän yhden, onnettoman kortin varaan? 

Vai olisiko se kaikkien etu, jos romuttaisin tämän kuvion? Jos luovuttaisin? Olisiko se, että minun sydämeni särkyisi purppuranvärisiksi sirpaleiksi tuhannen neliön alueelle, se mikä mahdollistaisi kolmelle ihmiselle onnellisemman elämän? 

Vai olisiko edessä kaikesta huolimatta vielä vuosienkin jälkeen sirpaleita kaikissa sateenkaaren väreissä? 

Ja mistä sen edes voi tietää...