Huom: mielipiteet ovat omiani ja kokemuksiini perustuvia. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Eli tämä on yhden polyperheen elämää, ei yleistä ohjenuoraa.
"Sanooko lapsi tiettyä ihmistä äidiksi ja tiettyä isäksi vai onko kaikki yhdessä vanhempia?"
"Onks tullu hämmennystilanteita esim lapsen lääkäri/kouluasioissa, jos ootte koko perhe menny tapaamiseen jne?"
"Ja miten lapsi, onko äiti ja kaks isiä vai onko millä nimellä kutsuttuna? Ja miten menee papereissa, kumpi on isä vai onko papereissa isätön?
"
Meillä kaikki ovat vanhempia. Meillä asuu Isi-A, Isi-E ja Mami. Virallisesti lapsi on rekisteröity isi-A:lle koska olemme naimisissa. Isi-E:lle on haussa oheishuoltajuus, sillä ilman huoltajuutta ei saa tietoja mm. päivähoidosta, koulusta, neuvolasta jne. Toistaiseksi olemme yleensä kaikki paikalla.
Jo äitiysneuvolassa kerroin ensitapaamisella että olemme polyamorinen perhe, joten se oli kirjattuna tietoihin hyvin varhaisessa vaiheessa. Olin yhteydessä myös lastenvalvojaan siltä varalta, että tuleeko sieltä jotain virallista kantaa. Kävin ultrassa 2-3viikon välein, joten äitipolillakin opittiin tuntemaan ja tuotiin aina yksi tuoli lisää. Käytännössä raskausaikana ei viranomaisista kukaan kummastellut, yhtä yksittäistä lääkäriä lukuunottamatta, koko polyamoriaa. Myös lastensuojeluun olen ollut yhteydessä, kuten ilmeisesti muutama muukin huolissaanoleva.. Mutta sieltäkään siis ei tarkastelujakson jälkeen herännyt huolta.
Tyttäremme aloittaa päivähoidossa yksityisellä perhepäivähoitajalla, joka itseasiassa löysi meidät, joten hänkin tiesi mitä tulee saamaan asiakkaakseen. Eli viranomaistaholta tämän lapsen suhteen on kohdeltu erittäin hienosti.
Meillä oli aiemmin yksi sijaispoika, ja siinä ei sitten ihan niin kivasti koulu suhtautunutkaan. Alakoululainen, mutta opettajat eivät kaikki kyenneet käsittelemään asioita ja suhtautumaan ihan asiallisesti. Jälkeenpäin olen saanut kuulla vaikka mitä. En silti näistä ole katkera, vaan opin että kun tyttäreni lähtee kouluun, olen hyvinkin varuillani että mikä on suhtautuminen. Tarvittaessa suojelen luonnollisesti tytärtäni vaikka sitten kotiopetuksen verran ellei koulun aikuisia kiinnosta paneutua tilanteeseen.
"Lapsen suhtautuminen?"
Koska lapsi on vasta n.vuoden vanha, hän suhtautuu kuten vauvat ja taaperot suhtautuvat, eikä osaa kummastella. Hänellä on läheisiä ihmisiä ja kolme rakastavaa vanhempaa. Ehkä sitten päivähoidossa / koulussa saattaa tulla kysymyksiä hänelle että miksi, mutta onko se sitten enää nykymaailmassa kummempaa.. Kaksi isää yhden sijasta. Vaikka äitikin on kuvioissa.
Silloin kun sijaislapselta kysyttiin, hän usein vastasi että "ihan kiva kun aina on joku kotona ettei tarvii olla yksin".
En usko että lapset tilannetta ihmettelevät, aikuiset ne enemmän tuntuvat panikoivan. Meillä on onneksi tuttavaperheitä joissa lapset ovat vähän samaa ikäluokkaa, joten ehkä se tasoittaa että tyttärelläni tulee olemaan niitäkin ihmisiä ympärillään jotka eivät koe tilanteessa olevan mitään outoa. Perheitä on niin erilaisia nykyään.
"Suomessa kun ei voi olla useampia aviopuolisoita, niin miten perinnönjaot ja lapsen huoltajuus käytännössä menee sitten jos mies tai nainen kuolee? Onko esim teidän perheessä kukaan keskenään naimisissa?"
Mielestäni on sangen ikävää ettei voi olla useampia aviopuolisoita. Toisaalta, on myös sangen ikävää ettei voi olla juridisia vanhempiakaan kun kaksi kappaletta. Ajatellen kaikkia uusiperheitä, polyperheitä jne, niin mielestäni tulisi juridisten vanhempien määrä nostaa neljään. Helpottaisi kovasti monen perheen elämää.
Mutta juu, minä ja isi-A ollaan naimisissa, joten elatusvelvollisuus on hänellä ja minulla, vaikka oheishuoltajuus saadaankin sitten jossain vaiheessa isi-E:lle. Jos kuolisin, tai jos isi-A kuolisi, varmaan sitten isi-E siirtyisi adoptio-isäksi, sillä silloinhan se olisi mahdollista kun jäljellä olevia vanhepia olisi vain yksi.
Vaikka miehet eivät ole romanttisesti suhteessa keskenään, uskon, että jos minulle jotain käy, he hoitavat silti tytärtämme yhdessä. Joko yhdessä asuen tai erillään, vuoroviikoin tai viikonloppuisänä, miten silloinen elämäntilanne sitten vaatii. Olemme aika sopeutuvaisia, ja lapsen etu on meillä kaikilla kuitenkin etusijalla.
"Kiinnostaa sellanen et jos menee sukset ristiin vaikka yhdellä toisen kanssa tai yksi haluaa erota yhdestä, muut olla yhdessä kuitenkin niin miten tämmöisessä tilanteessa toimitaan? 🤔
Tai ylipäätään jos erotilanne tulee, kuka päättää siitä?"
Tai ylipäätään jos erotilanne tulee, kuka päättää siitä?"
Hyvin paljon tuli kysymyksiä erosta. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa miehillä keskenään menisi sukset ristiin.. He ovat kuitenkin ystäviä eivätkä rakastavaisia, ja miehet ylipäätään ovat sellaisia että jos eripuraa tulee, asia selvitetään eikä kieroilla ja haudota. Oikein jos on paska fiilis niin ensin vedetään turpaan ja sitten asia on sillä selvä. Meidän naisten erikoisuus on sitten se kyräily ja selkäänpuukotus, näin niinkun kovasti kärjistäen.
Niin, jos nyt joku haluaisi lähteä tästä perheyksiköstä, niin toki se on mahdollista. Se joka lähtee, hankkinee oman asunnon / jos isi-A haluaa erota, hän heittänee sitten kaksi muuta ulos sillä talo on hänen nimissään. Ei kai siinä sen kummempaa. Lasta saa tavata silloin kun haluaa, ja jos juhlapyhistä tulee riitaa, jaetaan ne vuorotellen. Pyritään kuitenkin siihen että kaikki ovat yhdessä, niin kamalaa tilannetta tuskin tulee että emme samassa tilassa kykenisi aterioimaan vaikka emme kaikki jostain syystä enää haluaisikaan yhdessä olla.
Tyttäreni kummi on eksäni. Myös muutamat aiemmat säätöni ovat elämässämme mukana, enemmän tai vähemmän. Näin ollen uskoisin että tähän ikään mennessä osaan erota "sivistyneesti". Jos on kelvannut kumppaniksi, miksei kelpaisi ystäväksi? Voi olla että olen monelta osin naiivi, mutta en tosiaan usko että erotilanteessa tulisin rajoittamaan lapsen oikeutta tavata kumpaakaan isästään "rajattomasti". Enkä usko että kykenisin loukkaamaan kumpaakaan miehistäni niin pahasti etteivät he haluaisi olla kanssani missään tekemisissä. Uskon, että he ovat nähneet minut pahimmillani.
Eli miten ero hoidetaan? Sovussa. Ja jos ero tulee, se itse päättää, joka haluaa erota. Ei toiselle voi sanella asioita. Jos jollain ei ole hyvä olla, tästä pääsee pois. Onneksi.