Tyttäreni, 2v.

Täytät tässä kuussa 2 vuotta. Olen siis ollut äitinä kohta kaksi vuotta, ja tiennyt äitiydestäni jo melkein kolme. Tai no, 7kk ennen syntymääsi.
Tilasin kakut, mutta en tiedä millaista kakkua olisit halunnut. Olet vahva, määrätietoinen kakara, jonka kanssa aika kuluu kuin siivillä. Sanoja tulee paljon, ja olet toisinaan äärimmäisen kärsivällinen kun yrität selittää asian minkä haluat tulevan ymmärretyksi. Kuten pari iltaa taaksepäin kun halusit karkkia; herkkua. Ostamaan. Autoon. Eihän siinä; karkkiostoksille joska itsekin halusin nallekarkkeja. Nallekarkit jäivät ostamatta mutta ostettiin minipussi tv-mixiä ja rouskuteltiin niitä frendejä katsoen.
Ruutuaikasi on melkolailla minimaalista. Tällä viikolla olemme katsoneet jakson frendejä maanantaina ja jakson keskiviikkona. Muumien ja muiden aikaan meillä on yleensä jotain muuta tekemistä. Hoitotätin luona katselet kuulema muumeja kun muut menevät nukkumaan, koska olet päättänyt että et halua nukkua enää päikkäreitä joka päivä.

Osaat kiihtyä nollasta sataan hyvin nopeasti. Toisaalta, kun saan sinut rauhottumaan ja kuuntelemaan, sisäistät asioita hyvin.
Tällä hetkellä tunnistat kirjaimista aika hyvin kirjaimet S, T, O sekä P. Sattumaa?
Lueskelet paljon ja pidät kirjaimista. Kukaan ei ole niitä sinulle opettanut, olet vain kysellyt ihmisiltä ja sinulle on kerrottu kirjainten nimiä.

Osaat laskea, vähän vaihtelevalla menestyksellä, seitsemään. Kun oikein vauhti kiihtyy, nelonen jää nimittäin välistä. Yksi, Kolme, Viisi ja Kuusi ovat lempinumeroitasi. Osaat laskea mm. kolikoiden määrän.

Tykkäät kävellä kaupungilla aika pitkiäkin matkoja. Lempitouhujasi on kävelyn aikana havannoida autoja, työkoneita (isoja ja pieniä) sekä ihmisten vaatteiden ja asusteiden värejä ja kuvioita. Tarkkailet ympäristöäsi hurjan paljon.

Eläinten kanssa olet taitava. Juuri kukaan eläin ei kavahda sinua. sillä olet tottunut rauhassa lähestymään eläimiä kuin eläimiä, etkä suinpäin säntäile. Paitsi lintuja kun näet, silloin on riemu ylimmillään. Mutta se ehkä johtuu siitä, ettet ole koskaan saanut koskea lintua.

Eläimistä tunnistat kissan, koiran, nallen, lintuja (lokki, flamingo, harakka) lehmän, hevosen ja muutamia hyönteisiä.

Lempiartistisi on ehdottomasti Pete Parkkonen. Kohta sataa, mun, mitä minä sanoin ja pari muuta biisiä ovat soittolistallasi kuuminta hottia. Soittolistaltasi löytyy myös muumeja, mokomaa, stam1naa, tottakai Mind Riottia koska Saikkonen on mamin puhelimen taustakuvasta kovin tuttu, sekä beast in blackkia. Lauri Tähkää, Antti Tuiskua, JvG:tä ja tietenkin herrojen "perhosii". Tai kuten äännät söötisti "purrsiii".

Iseille sinulla on nimityksenä "isi", "isiA", "Antttiiii", "isiE" sekä "iisee". Minä olen tilanteesta riippuen mami, äiti tai yhä useammin äippä.

Läheisiä ihmisiä sinulla on aika liuta. Alat erottaa aina vain paremmin mm. mummojen asteita. Yhdistelet sanoja ja käsitteitä taitavasti, ja hahmotat että sekä iso poika J että pieni tyttö L ovat molemmat serkkujasi. Sinulle kerrottiin aluksi että L on serkkusi. Kun J tuli tänä kesänä mummolaan ja kerrottiin sinulle että J on myös serkkusi, meni muutama hetki ja kerroit iltapalalla että L ja J ovat serkkujasi.

Olet erityisen taitava synonyymien kanssa. Peppu, peba, pylly hahmottuvat hyvin samaa tarkoittavaksi asiaksi. Musaa, biisit ja musiikki yhdistyvät myös. Tykkäät käyttää eri sanoja samasta asiasta useinkin. Todennäköisesti kasvat sanavalmiiksi ja sanavarastoltasi rikkaaksi muksuksi.


Ennenkaikkea olen ylpeä että saan olla äitisi. Olet minulle rakkaampi kuin sanat riittävät kertomaan.

Hiipivät kilot, piilotettu vyötärö.

Jei. Sain tuollaisen ihanan sweet-tunnustuksen.Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa lempi 1) väri 2) ruoka 3) paikka jossa haluaisi käydä.
Monikin bloggaaja ansaitsisi tunnustuksen, eikä tässä millään kaikkia kerkeä listata. Iiris tietysti itse, vaikka siis Iirishän oli se, jolta tämän itse sain.. Muttamutta. Laitetaan nyt sitten eteenpäin niille viidelle blogille joita kurkin usein ja jotka saavat minut hymyilemään. Nihis! Nihis on ehdottomasti sairaan Sweet! Mummilan Jani. Itsestäänselvyys, totaalisen sweet. Ugus on aina välttämätön paha näissä tämmöisissä tunnusteluissa. Jehkotar antaa inspistä kaikenlaiseen näpertelyyn, ja näin ollen tietysti on Sweeet! Ja hännänhuippuna tietysti Vilukissa. Ihan vaan sen söpön pöllön takia joka kurkkii vasemmalta usein. (No okeiokei, kaiken muunkin takia..)

Tosiaan moni muukin ansaitsisi, mutta flunssaisena nyt vain nämä mitä ensin tuli mieleen.

Sitten haasteen kimppuun!

Lempiväri: on vaikea valinta. Uskoisin että tietynsävyinen violetti tai punainen. Mustahan ei ole väri, sanovat itseäni viisaammat. Mutta kyllä se sille tummanpunainen / violetti-linjalle menee. Näkyy myös vaatetuksessa, askarteluissa, sisustuksessa.. Ja onneksi miehekkeen lempiväri osuu yksiin, joten vaikka olohuone on täynnä tummanpunaista ja mustaa, niin kumpikaan meistä ei kärsi. Makkarista löytyy ruskean keskeltä niitä violetteja pilkahduksia.

Lempiruoka: Hmm. Pienenä se oli ehdottomasti jauheliha-perunasoselaatikko. Ja mummon tekemä maitokaalikeitto. Mutta nykyisin? Pidän aika monesta ruuasta, en tiedä onko mitään ylitse muiden? Kaalikeitto, kaalilaatikko.. Burgundin pata. Lasagne. Mummon kasvishöystö. Miehekkeen tekemät lihapullat kermakastikkeella ja keitetyillä perunoilla, namskis. En pysty kyllä millään nimeämään vain yhtä. Mielialan mukaan mennään. Nyt jos jotain tekisi mieli, niin se olisi ehdottomasti tuo viimeksi mainittu.

Lempipaikka: Sänky. Hyvin kliseistä. Mutta tällä hetkellä lempipaikan määrittelee se, että se on monikäyttöisin: saa lepuutettua selkää, siellä voi lukea, siellä voi levätä, siellä voi löhöillä, istuskella.. Sänky on parhautta.
Jos pitää laajentaa, niin sitten voisi nimetä että Kouvolan Ladylinehan se on, paras paikka heti sängyn jälkeen. Ja sitten jos pitää jotain vielä isompaa keksiä, niin Jyväskylä tietysti, ja sitten paras mahdollinen on Suomi. Eikä mikään Suomen suvi, vaan Suomen syksy ja talvi, parhainta ikinä, kaikkine pakkasineen.


Mutta niin. Nyt tästä pitää heräillä ja yrittää saada itseään kuntoon, karmaiseva olotila. Eli hakemaan sitä teetä ja sitten kipitetään sinne peiton alle odottamaan että kilot hiipivät yllättäen kimppuun hunajateen muodossa, ja vyötärö on edelleen piilossa. Ehkä sitten, joskus...