Etsintäkuulutus

 Hei. Jos sä luet mun blogia siksi, että olit joskus iso osa arkeani suomi24:n kautta tai Ircissä.. 
Haluatko vielä pitää yhteyttä? Mitä sulle kuuluu? Todennäköisesti mä mietin Just Sua. Kävin tänään läpi ihmisiä joista ei vaan enää koskaan kuulunut.. Elämä muuttui liikaa, mä väsyin tietokoneisiin, väsyin vähän elämääni. Mutta en ihmisiin siinä oikeastaan. 
Monista on mukana ne cd-levyt mitä sain. Siihen aikaan tuli tehtyä mixtape-systeemillä, kun ei ollut mitään spotify-listoja linkattavaksi. 
Mulla on monesta livetapaamisesta kuvia, monet kyllä hävinneetkin tietokoneiden vaihtumisen ja hajoamisen kautta. Jossain vaiheessa ajattelin että paskat, ja hävitin vanhat kovalevyt. Nyt ne ois kultaakin kalliimpia, koska irc-logit ja muu. Mä haluan muistaa teidät kaikki. 

Mutta.. Moni on edesmennytkin jo. Sattui kun katselin last.fm:ltä ihmisiä.. Jurgele. Erityisikävä. Ihan helvetisti. Maku on edelleen super, mutta.. Ei vaan päivity enää koskaan. Mulla on niin jäätävä ikävä että kurkkua kuristaa. 

Mut te jotka olette siellä? 
Suomi24. Seurahuone. Kirkkocafe. 
Ircnet: linux-kanavat. Debian.fi ja tietty #aaretontylsyys

Olin Tearcandy. Yty. Yön tytär. Kyllä te tiedätte kuka täällä huutelee vuosien takaa. 

Mä kaipaan teitä. Mä haluan kuulla. 
Osa on facebookissa kaverilistoilla, muttei juuri jutella. 

Mä oon tullut araksi ottamaan yhteyttäkin, koska maailma on muuttunut. Ihmiset ovat muuttuneet. Ja koska monella on se kumppani, joka ei aina ole ymmärtäväisimpiä mahdollisia. Tämmönen polyhoro kun ottaa yhteyttä 10 vuotta jälkikäteen niin... Niin. Mä en sano mitään. Mut mä haluaisin silti teidät kaikki takaisin jossain määrin elämääni? 
Musta ei enää oo ehkä aktiivi-irc-ihmiseksi, liikaa elämää. Lapsi. Kaikki.. 
mut.. Silti? Kerro mulle susta. 

Kuvaushaaste 2022

Tänä vuonna osallistuin vapaasti 365PhotoChallenge-haasteeseen, mutta ensi vuonna ajattelin että haluan osallistua johonkin valmiiksi ideoituun. Joten metsästin haasteen ja käytin vähän vapaata suomennosta ja ideointia sekaan. Alkuperäinen haaste löytyy täältä. 
Tässä haastekohdat päivä päivältä. Itse osallistun instan kautta ja toivoisin että jos joku kanssani lähtee tähän mukaan, niin käyttäisi vaikka kanssani samaa hashtagia, ( #kuvaushaaste2022 ) niin saisin kurkattua muidenkin tulkintoja aiheesta. 
Osa kohdista oli tosiaan valokuvaustekniikoita, joten niihin laitoin /-viivaa käyttäen ihan vain jonkun aihepiirin vaihtoehdoksi jos ei aio kovin teknisesti haastetta suorittaa. (Itse en aio, kun en laske omia kuvausjuttujani edes harrastelijakuvaukseksi vaan ihan vaan somettamiseksi.)
Olisi kiva jos hihkaisisit vaikka kommentteihin / laittaisit viestiä jos aiot osallistua? :) 

TAMMIKUU

1. Ruoka

2. Talvinen auringonlasku

3. Epätarkkuus

4. Taikuus

5. valokeila
6. Pitkä valotusaika /Autoliikenne

7. Tekstuurit
8. ääriviivojen valaisu / kyltti
9. Valonheitin
10.viivoitettu
11.Horoskooppi
12. Dynaaminen jännitys
13. Omakuva
14. Harris Shutter – efekti / julkisuudenhenkilö
15. Vesiroiske
16. Lumihiutale
17. Koru
18. Kassissasi
19. Lempipaikkasi kotonasi
20. Jälkiruoka
21. Mökki, hytti tai ohjaamo
22. Flanelli
23. Käsialasi
24. Kirja jota olet lukemassa
25. Kello
26. Kelkkailu
27. Jääpuikkoja
28. Käpertyminen
29. Lumiukko
30. Kotoisat, lämpimät valot.
31. Kynttilöitä.

HELMIKUU

1. Tuplavaloitus / valaisin
2. Sisusta
3. Uni
4. Salainen pahe
5. Aamutaivas
6. Karkki
7. Nauha
8. Peilikuva
9. Terälehdet
10. Jotain pinkkiä
11. Käsi kädessä
12. Silmät
13. Jotain mitä hiljattain ostit
14. Parit
15. Huurteinen
16. Suklaa
17. Kollaasi
18. Hajautuminen
19. Mitä rakastat itsessäsi
20. Suudelma
21. Rakkauskirje
22. Perheesi
23. Treffi-ilta
24. Yksinäisyys
25. kiintymys
26. Amor
27. Oviaukko
28. klo 6 aamulla.

MAALISKUU :

 
1. Pastellivärit
2. toisto, kertaus
3. Abstrakti
4. Unet, unelmat
5. Pyörähdys
6. Ylhäältäpäin
7. Läheltä
8. Alaviisto
9. Lempivärisi
10. Tuore
11. Urbaani
12. Asetelma
13. Liike
14. Kolmijalka
15. Luonto
16. Vintage / vanhanaikainen
17. Dokumentaarinen
18. Muste
19. Terävä
20. Salamavalo
21. Sulava lumi
22. Pörröisyys
23. Rooliasu
24. Lähikuva
25. Lapsuusmuisto
26. Linjakkuus, jatkuvuus
27. Kolmanneksen sääntö / kolme
28. Kolmio
29. Studio
30. yöelämä
31. Ruma paikka

HUHTIKUU 

1. Onnekas
2. kävely
3. Pelit
4. Päivän suosikkihetkesi
5. Puhkeava kukinto
6. Liike
7. kasvoton
8. Värikäs
9. HDR / Elokuva
10. Värileikkiä
11. Suodattamaton
12, Tyhjyys
13. 11.11 aamulla.
14. tuuli

15. Leijunta

16. G niinkuin ....
17. Kirkas
18. Pääsiäismunien koristelua
19. Liike-epätarkkuus
20. Mutainen kengänjälki
21. Sateenkaari
22. Voikukka
23. Siementen istutus
24. Luonnollinen
25. Kaukainen
26. Iltasi
27. Rentoutuminen
28. Alastomuus
29. Kakku
30. Mehiläisiä

TOUKOKUU

1. Tämänhetkinen mieliala
2. Vaalituin aarteesi
3. Tunteet
4. Ruoho, Nurmi
5. Kuu
6. Lintu
7. Sininen hetki
8. Kultainen tunti
9. Makrokuva
10. Tähdet
11. W niinkuin...
12. Maitokylpy
13. Pyörä
14. Leija
15. Jooga
16. Asuste
17. Vaellus
18. Paljasjaloin
19. Horisontti
20. Kukkaseppele
21. Palapeli, arvoitus
22. Vaimea, hillitty
23. kontrasti
24. Ensimmäiset mansikat
25. Elokuvateatteri
26. Puhelimessa
27. kertakayttökamera
28. Raha
29. Posti
30. Aurinko
31. Juhlat

KESÄKUU

1. Tanssi
2. Linssin välke
3. Kuplat
4. Ilotulitus
5. Jalkakäytävä
6. Katto
7. Aurinkolasit
8. Picnic
9. Auringonlasku, auringonnousu
10. Pitkä valotusaika / Liikenne
11. Urheilu
12. Halaus
13. Hymy
14. Hyppy
15. Tuntematon
16. Savu
17. Kuva kuvassa
18. Vääristynyt mittasuhde
19. Valomaalaus
20. Pannutus
21. Panoraama
22. Yö
23. Kädet
24. Kulkuneuvo
25. Tuore hedelmä
26. Glitter
27. Lemmikit
28. Välimatkan päästä
29. Perhonen
30. Aurinkolasit

HEINÄKUU

1. Pilvenpiirtäjä
2. Polkakuvio
3. Vesimeloni
4. Tulipesä
5. Vesi
6. Linnunsilmä
7. Käytä eri linssiä / Linssiruoka
8. Suihkulähde
9. Eläin
10. Ensimmäinen ihminen jonka näet
11. jotain keltaista
12. Ilmapalloja
13. Tatuointi
14. Jotain läpinäkyvää
15. Sulkia
16. Neonväriä.
17. Heijastus
18. Silhuetti
19. Naapuri
20. Jäätelö
21. Symmetria
22. Katukuva
23. Mikä sai sinut hymyilemään?
24. Ikkunanäkymä
25. Uudelleenkuvaa vanha kuva
26. Päivän vaatekerta
27. Sade
28. Särkyvää
29. Vastakohdat
30. Huulet
31. Portaat

ELOKUU

1. Taustavalo
2. Toinen kuvaaja
3. Teknologia
4. Jotain pinkkiä
5. Taivas
6. Paljas tunne
7. Filmikamera
8. Maailmanpyörä
9. Vesiputous, koski
10. Hiukset
11. Tyynysota
12. Muotikuva
13. Salamointi, Ukkonen
14. Uiminen
15. Muotokuva
16. Hevonen
17. Värikkäitä vesipisaroita
18. Laituri

19. Lyhty
20. Infrapuna
21. Sumuinen maisema
22. Kynttilän sammutus
23. Lapset
24. yksityiskohdat
25. Konsertti
26. Luonnonvalo
27. Varjoleikki
28. A niinkuin
29. Epätodellinen
30. Päivittäinen tapa
31. ylösalaisin

SYYSKUU

1. Minimalistisuus
2. Harrastuksesi
3. klo 15.
4. Käsi
5. Tulkitse laulua valokuvan muodossa
6. Käytä kuvausrekvisiittaa
7. Paras ystävä
8. Isovanhemmat
9. Kuvio
10. Tuoksu josta pidät.
11. Säihke
12. arkkitehtuuri
13. Ennen ja jälkeen
14. Tiekyltti
15. Työtila
16. Sää
17. aikainen aamu
18. Puutarha
19. vauva
20. L niinkuin..
21. Sadonkorjuu
22. Ympäristö
23. mosaiikki
24. veistos
25. Seepia
26. vierekkäiset linjat
27. Ryppyjä
28. Kengät.
29. Paha tapa.
30. Triptyykki

LOKAKUU

1. Synkkä
2. Pelkosi
3. Lätäkkö
4. Kulta
5. taide
6. Kaupunkisi
7. Viipale
8. Avaimesi
9. Lintuparvi
10. Käsivarjoja
11. Syysasetelma
12. Silta
13. Juokseva vesi
14. Jotain ruskeaa
15. Alapuolella
16. automatka
17. Lehtiä maassa

18. Piiras
19. Polku
20. Kurpitsa
21. Katuvalot
22. Farkku
23. Maatilatori
24. Maissi
25. Neste
26. Hupsu
27. Hämähäkinseitti
28. Pelottava
29. B niinkuin
30. Hylätty
31. Hautausmaa

MARRASKUU

1. Autossa
2. Instrumentti
3. Shoppailu
4. klo 13
5. Metsä
6. Rustiikkinen
7. M niinkuin
8. Kaneli
9. Käsintehty
10. Yhteensopivat
11. Linnunpelätin
12. Puu
13. Uniasu
14. inspiraatio
15. Kokoelma
16. Innovaatio
17. Elokuvan innoittama
18. keinotekoinen valo
19. Rikkinäinen
20. Seikkailu
21. Iltapäivärituaali
22. Musta ja valkoinen
23. Kiitollisuus
24. Epätäydellinen
25. Maantaso
26. Kasvit
27. Askare
28. Prisma
29. Merkityksellinen sijainti
30. Kausivalot

JOULUKUU

1. Aamupala
2. Pelaajat
3. Itsehoito
4. Sukat
5. Tulipesä
6. T niinkuin..
7. Monokromi
8. Sängyssä
9. Joulukoriste
10. Ovikranssi
11. Jotain punaista
12. Neule
13. Ulkovalot
14. Joulukuusi
15. Kynttilät

16. Karkkikeppi
17. Lempiperinne
18. Joulupaperi
19. Luistelu
20. Perääntyminen
21. Sukat
22. Kuuma juoma
23. Lumi
24. Bokeh / jouluaatto
25. Lahjojen avaus
26. Hopea
27. Käpy
28. Lempiperinteesi
29. Lumisade
30. Lumienkeli
31. Uudenvuodenlupaus

60 päivää

60 päivää banaania facebookilta vuosia vanhasta julkaisusta jonka alunperinkin oli tarkoitus olla humoristinen pläjäys kaverin seinällä. 

Mitä, varsinkin näin korona-aikana, facebook hyötyy tällaisesta sosiaalisesta eristämisestä? Kun kirppistelyt ja muu sosiaalinen toiminta tapahtuu lähinnä somessa ja eritoten facebookissa, mitä hyötyä siitä on että vuosia vanhojen, olkoonkin mauttomien päivitysten takia ihmiseltä katkaistaan tietyt sosiaaliset kontaktit? 

Facebookhan ei anna ihmisten selittää tilannetta mitenkään. En löytänyt mitään mahdollisuutta perustella miksi valitin päätöksestä: en minä kiistä ettäkö kuvaa ei olisi saanut poistaa. Mauton ja huono läppä, myönnän. Vaan haluaisin kovasti kyseenalaistaa että kun facebook antaa estoja näistä päivityksistä niin kuinka aiheellista se on? Yhteisönormeja voidaan muuttaa ja jatkossa aina voi toimia paremmin. Mutta mennyttä? Sitä ei voi. 

En koe olevani some-riippuvainen, mutta näin pienen lapsen äitinä, some-aikakautena covid-19 pandemian mainingeissa se on kuitenkin iso osa arkea. Jaetaan kuulumisia, kommentoidaan päivityksiä, myydään lapsen vanhoja vaatteita ja tavaroita, ostetaan uusia tavaroita. 

Isojen ryhmien ylläpitäjän roolissa ihan suoraan sanottuna vituttaa myös. 2kk poissa pelistä niin johan tuollaiset 20 000 ihmisen ryhmät kärsivät kun yksi ylläpitäjistä puuttuu. Antaisi mokoma alusta edes sen verran armoa että saisi roolituksia jaettua sitten muille ihmisille vaikka mykistäisikin minun ääneni.

Mutta ehkä nyt on hyvä hetki tosiaan aloittaa se elämä ilman facebookkia, sillä näitä Hitler-aiheisia julkaisuja löytyy aika paljon menneisyydestäni. 

Se, että yhteisönormeja on tiukennettu ja tarkennettu, ei tarkoita että ihmiset kykenisivät muuttamaan mennyttä. Kuinka moni käyttäjä edes tietää mistä voi tarkastella tuhansia, vuosia vanhoja julkaisuja, varsinkaan muiden seinille laittamiaan?  Minä en ainakaan. 

Minulla ei ole harmainta haisua miten niitä tulisi etsiä ja poistaa. 

Joten tulen jatkossakin saamaan satunnaisia banneja ja lopulta varmaan poistavat käyttäjätilini toistuvien rikkomusten vuoksi. 

Järkeä? Ei ole. Ei sitten yhtään hiventä.

 

Voi äiteys

 Äitiys on sellainen hassu asia että moni toivoo sitä kohdalleen "pienestä pitäen". Sitten on niitä, jotka eivät halua sitä koskaan kohdalleen. 
Minä en oikein ole sitä koskaan osannut ajatella, minä oletin etten saa lapsia, oletin etten halua lapsia, ja oletin ettei minusta ole äidiksi. Ja nyt olen sellainen. Äiti, äippä, mami. Ja viimeisimpänä "bikiniapinaäiti".
Kun olin raskaana, varustauduin kahteen asiaan henkisesti: siihen että menetän lapseni jo ennen syntymää, synnytyksen aikana tai sitten viimeistään sen jälkeen. Koska tahansa. Tänään. Huomenna. 
Sitä minulle on hoettu siitä asti kun sain tietää olevani raskaana, ensin terveydenhoitohenkilökunnan taholta ja myöhemmin kaikkialta muualta. Hiljalleen se on vaihtunut siihen että "sinusta ei ole äidiksi", eri versioin, pitkin somea. Joskus naamatusten, mutta sitä sentään harvemmin. Selän takana sitäkin useammin. 
Ja lopulta välillä niin usein että minä uskon siihen osittain itsekin; en minä ansaitse olla äiti. En minä tiedä miten ollaan äiti. En minä osaa ketään kasvattaa kun en itseänikään. 

Mutta se toinen asia mihin henkisesti varauduin, oli se, että minä en kestäisi äitiyttä. Että minä löisin ne kuuluisat hanskat naulaan ja lähtisin; jättäisin lapseni miehilleni, jättäisin lapseni lastensuojelun hoiviin tai romahtaisin niin pahasti kaiken keskellä että minun olisi pakko vaan luovuttaa ja antaa jonkun toisen kasvattaa lapseni. 

Varauduin valvomaan yöt ja olemaan niin kivuissani että mielenterveyteni ei kestäisi sitä. Ja sitten sain tyttären joka nukkui 10-12 tunnin yöunia 4kk iässä. 

 Varauduin kuuntelemaan huutoa yökaudet lapsen koliikin suhteen, varauduin siihen että jatkuva huuto täyttäisi kaikki yöt kun yritän saada lapselle maitoa aikaiseksi, joko imettäen tai lypsäen tai lämmitettyä hellalla. Päätin nimittäin että en mikrottaisi lapselleni yhden yhtä korvikeputelia koska en tiedä mitä mikrotus tekee kaikelle sapuskalle molekyyli- jne tasolla. 

Sen sijaan sain tyttären joka jo äärimmäisen pienenä inahti nälkäänsä, ja kun kerroin että "mami menee laittamaan maidon lämpenemään", tuo käärö jäi hiljaisuudessa odottamaan kunnes seuraavan kerran tulin näkyviin pullon kanssa. Koliikkia ei näkynyt. Ei huudettuja öitä n. kolmea enempää ensimmäisen vuoden aikana, ja nekin kaikki yöt rokotusreaktioiden takia kun lapsellani oli fyysisiä kipuja. 

Varauduin siihen että karkkihyllyllä taaperoni vaatii karkkia ja saa raivareita. Vaan neiti 2v pysähtyy karkkihyllyllä ja kertoo "ei tarvita". Vastaan että juu, ei tarvita tänään, karkkipäivä on vasta perjantaina. Ja sama muiden herkkujen kanssa; "ei tarvita, laita vaan takaisin paikoilleen". Ja sitten laitetaan. 
Olen varautunut siihen, että kannan kiukuttelevan lapsen pois kesken kahvikupillisen kahvilasta. Olen varautunut siihen että lähden kesken lounaan kiukuttelevan kakaran kakaran kanssa henkilökunnalle pahoitellen aikaansaamaamme sotkua. Ei ole vielä tarvinnut. Lapseni käyttäytyy paremmin "Kaffilla" kun kotona. Perjantaina ilmoitti jo aamusta "Mummo piffaa kaffii", jonka tietysti kerroin mummolle samantien. Lupasi piffata. 

Voin rehellisesti sanoa että tässä kahden vuoden äitiyteni aikana hankalinta ei ole ollut se, että pitäisi asettaa rajoja, raahata kiukuttelevaa lasta perässään tai valvoa yökausia. Hankalinta on ollut ymmärtää se, että minä olen tuon lapsen äiti. Tuollaisen prinsessan, joka on empaattisin ja upein ihminen jonka olen koskaan tavannut. Että se ihan oikeasti olen minä, jonka luokse se tulee sanomaan "äippä rrrrakass" hellyydenpuuskissaan. Että se olen minä jota kutsutaan luokse ja jolta pyydetään "apua" kun tarvitsee päästä alas portaita tai ollaan jumissa kissan kiipeilypuussa. 

Olen kuunnellut niin paljon ystäviltäni, tuttaviltani ja some-maailmasta sitä miten lasten kasvattaminen on niin hankalaa että sitä ei voi ymmärtää ellei ole äiti. Sittemmin olen kuullut etten ole oikea äiti kun lapseni on sektiolla syntynyt. Olen kuullut etten ansaitse olla äiti. Olen kuullut etten tiedä äitiydestä mitään koska lapseni on niin helppo. Olen kuullut etten voi tietää mistään mitään koska lapseni on niin nuori. Joten about jokainen kohtaamani äiti on tehnyt minulle selväksi, että minun tulee "pitää turpani tukossa" koska hänen äitiytensä on vaativampaa kuin minun ja hän varmasti suorittaa äitiyttään paremmin kuin minä. 

...Ja se varmasti on totta. Minä en esitä tietäväni paskaakaan äitiydestä. En tiedä todellakaan miten tuota taimea tulee koulia, että se selviäisi maailman tuulissa. En tiedä, tuleeko siitä maailmanluokan mielensäpahoittaja joka haastaa minut oikeuteen koska haluan näyttää somessa hänen kasvuaan kuvien kautta kaikille halukkaille. Voi olla. Se ei silti estä minua, käsitellään sitä sitten kun neiti päättää seota päästään ja toteuttaa aikeensa. Mutta voihan se olla että niin ei käy. Voihan se olla että onnistun jossain kerran elämässäni ja lapselleni kasvaa niin vahva itsetunto, omanarvon tunto ja itseluottamuskin, että hänen ei koskaan tarvitse kunniaansa penätä oikeuden kautta, ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan eikä pyytää oikeutusta mielipiteilleen. 

En minä todellakaan ole sellainen äiti, jolla on täydellinen lapsi, täydellinen koti ja täydellinen elämä. Sellaiseksikin minut on monesti leimattu some-keskusteluissa kun peräänkuulutan empatiaa. Useinhan minusta sanotaan että olen empatiakyvytön paska, koska mielestäni asioita kuuluu ymmärtää, vaikkei niitä hyväksy. Niinkuin sitä espanjalaista ja espoolaista pedofiiliä joka varmasti runkkaa lapseni kuville ihan koska tahansa. "Älä laita sitä makkaransyöntikuvaa, etkö ymmärrä miten helposti siitä saa muokattua lapsipornoa?!".

Kyllä minä ymmärrän. Minä vaan en välitä. Niin kauan kun se pedofiili saa taipumuksiaan toteuttaa kuviensa kautta eikä tule koskettelemaan lapsia, ei minun eikä muiden, niin minulle kaikki on ok. Se ei satuta minua, se ei satuta tytärtäni. Eikä se vaikuta minun elämääni, ja jos se vaikuttaa hänen elämäänsä siellä jossain, hyvä niin. 

Minusta voisimme tosiaan vähemmän meuhkata muista ja keskittyä rakentamaan parempaa paikkaa lapsillemme. Opetella jätteen hyötykäyttöä ja lajittelua sen sijaan että pelkäämme hysteerisenä nurkan takana vaanivaa pedofiiliä joka on nähnyt lapsen kasvot somessa. Valitettava totuus on että kai se pedofiili joka on aikeensa toteuttamassa, toteuttaa ne vaikka näkisi sen lapsen ensimmäistä kertaa prisman kassajonossa. Ei siihen ennenkään ole nettiä tarvittu. 
Voisimme opettaa lapselle luonnossaliikkumista sen sijaan että laskemme montako minuuttia ruutuaikee naapurin Pentti sallii 10-vuotiaalle tyttärelleen. 
Voisimme ottaa palapelin lattialle sen taaperon kanssa sen sijaan että teemme lasuja netissäsanomisten perusteella jostakusta jolla on mielestämme väärät mielipiteet. 

Lapsi oppii vanhemmiltaan. Ei kaikkia tapoja, ei kaikkia mielipiteitä. Mutta aivan varmasti sen katsantokannan miten asioihin tulee suhtautua, miten niitä tulee käsitellä. Heittäytyäkö hysteeriseksi vai ajatellako rationaalisesti. Heittäytyäkö hälläväliäihassama-asenteen vietäväksi vai ottaako ja pilkkoa ongelmat palasiksi ja käsitellä ne pois yksi pala kerrallaan. 

Kuten sanoin, en minä tiedä paskaakaan äitiydestä, en vanhemmuudesta. Mutta ei se estä minua yrittämästä luoda maailmaa ihan vähäsen järkevämmäksi paikaksi elää. Nimittäin niille jotka tänne jäävät vielä minun jälkeeni; ei vain minun lapseni vaan kaikki ne muutkin. 

 "Etkö sä tajuu että sun lapsi näkee nää kaikki sun kirjotukset netissä? Ajatteletsä yhtään mitä se tekee sen itsetunnolle kun se lukee että sen äiti ei koskaan halunnu lapsia?"

Tajuan. Ajattelenko? Ajattelen toki. En vain ole useinkaan kommentoijien kanssa samaa mieltä asioista. En näe asioita samoin kuin he / te. Minä tarkastelen asiaa sellaiselta vinkkeliltä, että minun lapseni on olemassa koska hän halusi syntyä. Hän ei ole olemassa siksi, että minä olisin halunnut lapsia. Ei siksi, että minulla olisi ollut tarvetta olla äiti. Vaan hän on olemassa siksi että sattui nyt vaan tulemaan tähän maailmanaikaan, ikäänkuin kyselemättä. 
Jos en olisi häntä halunnut, olisin voinut tietenkin keskeyttää raskauden; tiesin hänen olemassaolostaan lähes alusta asti. Varmistuksen sain ultrassa viikolla 5. 
Jos en olisi halunnut häntä hänen syntymänsä jälkeen, olisin voinut antaa hänet adoptoitavaksi, tai jättää jommalle kummalle isälleen ja häipyä vähin äänin. Vaihtoehtoja on monia. 
Mutta on tosiaan totisinta totta että minä en ajatellut hankkiutua raskaaksi elämässäni. Tuli kun oli tullakseen. 

Sen sijaan olin utelias tutustumaan uuteen ihmiseen. Olentoon, joka kyllä kasvoi sisälläni, jakaa osan elämääni, mutta joka kuitenkin omaa aivan itsenäisen oman tahtonsa, oman maailmankuvansa, ja oman ajatusmaailmansa. Tutustun häneen joka päivä vähän lisää, samalla kun hän itseensä. Minulla on kunnia-asema, kun saan olla hänelle apuna ja luotettuna aikuisena, kun hän ei saa itse vielä ihan kaikkea tehtyä. Hän ojentaa lusikan kun jugurttipurkin pohjalle jää vielä hippunen jonka hän itse mielisi kuitenkin saada sieltä. Tai kannan hänet sylissäni portaita ylös kun hän väsähtää iltariekunnan jälkeen. Autan vaatteita päälle kun hihat temppuilevat ja selvennän myyjätätille mitä se mysteerinen "misukkapallo" on. Tai suppi. 

Mitä se tietoisuus, että hän on olemassa ilman että minä olin päättänyt "hankkia" lapsia, sitten tekee hänen itsetunnolleen? En todellakaan tiedä. Toivon että hän oivaltaa olevansa kiehtova ihminen, tärkeä ja mahtava otus joka on kietonut monia ihmisiä pikkusormensa ympäri ihan vain olemalla oma, hurmaava ja valloittava itsensä. Toivon myös opettavani lapselleni sellaisen kulttuurin, että on ihan ok puhua vaikeistakin aiheista, eikä mikään ole tabu, sillä sellainen keskustelukulttuuri on tuhoisampaa kuin se, että myöntää avoimesti asioita, olivatpa ne kuulijan kannalta mieluisia tai eivät.  

Oletko SINÄ koskaan miettinyt, mitä se tekee sinun lapsesi kehitykselle, että sinä olet tehnyt hänet vain siksi, että halusit käyttää titteliä "äiti"?

Empatiakyvyttömyyden ilmentymä

Tämä keskustelu käytiin kommenteissa kun ihmettelin vaatimausta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vanhenemattomuudesta. Haluaisiko joku enemmän termistöstä ymmärtävä vääntää taas tällaiselle tavalliselle tollolle, miten on empatiakyvyttömyyttä katsoa tilannetta kokonaisvaltaisesti ja väittää että 14v ei ole täysin vastuussa teostaan kymmenien vuosienkaan jälkeen, mutta kuitenkin uhria ja tämän uhriutumista täytyy ymmärtää eikä saa sanoa että ois ehkä syytä päästää irti katkeruudesta. Puhumattakaan siitä et tollasella paskalla oikeuttaa itselleen ja läheisilleen mielenterveysongelmaisuutensa ja muun kaiken. Jos ei kerran edes halua päästä asioista yli, saa kyllä poistua minun tuttavapiiristäni ihan just niin pitkälle kun pippuri kasvaa.