Hei hei heinäkuu

Sori ihmiset, oli nyt vaan pakko. Niin, heinäkuun teema oli "Innostus". Sitä riitti kyllä, innostusta tehdä kaikenlaista, vaan se kropan kunto ja keinot ja raha ja kaikki muu ikävä mikä estää innostusta toteutumasta täydellä teholla. Yllärikseni voin todeta, että olen leikkinyt "perheenäitiä" myös koko heinäkuun. Ja tätä kirjoittaessa tiedän, että leikin vielä tovin elokuustakin. Ihan vaihtelusta tämä menee, myönnettäköön. Ei se juuri muuhun vaikuta kuin arjen pieniin järjestelyihin, joskin olen vahvistanut itselleni että minusta ei ole äidiksi ja lapsia en halua. Saan näistä siskoni rakkauden hedelmistä ihan tarpeeksi osakseni, sekä hyvässä että huonossa. Vaikka eivät omita lanteilta lähtöisin ole niin kyllä sitä silti kauhulla aina seuraa kohellusta, sekä täällä tapahtuvaa että kotona tapahtuvaa. Toiseksi nuorimman pojan synttäreitä juhlittiin nyt sitten myös meillä. Onneksi hän ei pahastunut ettei niin kaverisynttäreitä saanut, mutta kun täällä on syntynyt myös tätä tuttavapiiriä niin tottakai sitten isoäitini taas raahattiin paikalle, samoin Peikon isoäiti, äiti, sisko, täti... Ja liuta muita. Synttärit menivät siis hyvin, ja ilmeisesti poitsun vaatima mansikkakakku oli syötäväksi kelpaavaa. Grillibileet olivat ja menivät, kipuilin senkin ajan mutta onneksi ystävättäreni piti langat käsissään ja järjesti tarjottavaa pöytään yms. Seuraavana viikonloppuna sitten olikin tuttavapariskunnan vierailu, itseasiassa tapasin livenä heidät ensimmäistä kertaa. Joitain projekteja kuukauden aikana tuli tehtyä; laatikkoon taiteilin "organisoijan", jotta johtohelvetti ei aina ole valloillaan kun aamulla kiireessä tarvitsee ne kuulokkeet napata mukaansa. Kukkia tuli istuteltua, itselle ja isoäidille... Hyvä on... Myönnetään. Minä ostin ja ideoin, Peikkohan ne joutui istuttamaan, koska enhän minä nyt tietenkään taivu ja kykene ja osaa ja jaksa ja pysty.. Mutta se hyvä puoli on innostuksessa että joku muu toteuttaa edes osan näistä! Itse kyllä eräänä yönä en saanut juuri unta ja päätin maalata kuistin ikkunalaudan ja ovenpielet ja sen sellaista. Samalla muutenkin laittaa kuistia uuteen uskoon. Hyvin hurahti suomalaista metallia kuunnellessa ja sutiessa yö, poitsut ihmettelivät aamusella uutta ilmaettä. Ja kuistin sisäkattokin tuli laiteltua, kiitos toteutuksesta pörrölle tässäkin asiassa. Pakastimet sain kummatkin sulatettua myös, onkin ollut tarkoitus jo viime joulusta lähtien.. Ostettiin olohuoneeseen tapetit ja uutta maalia, sekä seiniin että ikkunanpokiin. Hieman ehkä hirvittää moiseen urakkaan ryhtyä, mutta ei kai tässä muu auta jos haluaa tästä oman unelmiensa pesän vääntää. Maitokahvin väriset seinät nyt vaan eivät enää miellytä. Pihaan tuli osteltua pari puksipuuta ja sen sellaista. Katsotaan miten talvehtivat, vai talvehtivatko. Metsässä on tullut oltua. Jonkun verran olen poiminut mustikkaa mutta en tarpeeksi, joten tuli ostettua tuttavalta joka on innokas poimija. Marjapiirakoihin kuitenkin ollaan muksujen kanssa haettu suoraan metsästä, samoin kanttarellit kanttarellipiiraisiin. Niitäkään en ole pakkaseen asti vielä kerännyt, mutta toisaalta, on tässä vielä syksyä. Kipu estää tosiaan liikkumisen, ja päätettiin PT: kanssa että nyt ollaan tauolla ainakin elokuun loppuun. Toki yritän tässä ruokavaliota jossain määrin noudattaa, mutta.. Puolessa välissä kuuta päiväkirjassani lukee että "Kipua, kipua, kipua. Mahtuuko näihin päiviin enää mitään muuta?". Se kertonee kyllästymisen asteesta jotain. Hammas jouduttiin poistamaan, se lamautti muutamaksi päiväksi ihan fyysisesti. Tuntui että tärisin kuin horkassa, ei oikein se puudutusaine taida sopia meikäläisen kropalle. Ihan järkyttävät fiilikset. Kipujen keskellä Pörrö on ollut iso apu Peikon ollessa kutakuinkin töissä. Loppukuusta kykenin kuitenkin jotenkin töihin, pomoa tuuraamaan muutamiksi päiviksi. Anoppi oli iso apu, tuli leipomaan piparia poitsulle kun itse makasin sohvalla kuoleman kielissä. Olin töissä myös John Smith rock festivaaleilla. Oli kertakaikkiaan upea kokemus! Pääsin kohtamaan Mokoman, vaikka keikkaa en nähnytkään (kuulin kyllä..). Vaihdoin muutaman sanan sanoittajavelhon itsensä kanssa, ja nyt sitten pitäisi pienen sisäisen fanityttöni leijua korkeuksissa. En osaa. Olen huono fanittaja.. Enemmän tuli juteltua muiden bändien tyyppien kanssa, monen monesta asiasta. Oli hauska tutustua heidän elämäänsä, eroaahan se monilta osin tavallisen pulliaisen elämästä. Oli hauska nähdä miten julkisuus on vaikuttanut eri tavoin eri ihmisiin, ja toisaalta, oli mahtavaa tavata esim. Helloweenin tyypit. Mutta ei asiasta enempää, kokemuksena oli siis todellakin huikea. Paras veto ei silti ollut Mokoma, vaan Amorphis. Vuosien kokemus näkyi, edellisestä Amorphiksestani oli vierähtänyt kuitenkin jo yli 10 vuotta.. Silloin aiemmin niitä tulikin nähtyä enemmän kuin tarpeeksi. Ah, Stam1na taisi nyt tälle vuodelle näkyä (kuulua) neljännen kerran, ja voin sanoa että ei kiitos. Stam1na on niitä bändejä nyt virallisesti listallani "voi kuunnella kotona, ei todellakaan toimi livenä". En tiedä miksaavatko niin päin vittua (kuten mieheni siis arveli) vai mistä on kyse. Helvetillinen meteli, sanoista ei mitään saa selvää ja ahdistaa vaan. Ei jatkoon. Siskonpojista yksi kasvoi täällä ollessaan Mokoma-faniksi ja haluaa keikalle. Lupasin viedä hänet Lutakon keikalle, se kun todennäköisesti järjestetään ikärajattomana. Syyskuulle muutenkin tulee pyörittyä keikoilla kun ovat tässä lähistöllä. Toinen pojista ei kuulema välitä Rockista, joten Mokoma ei ole hänen juttunsa.. Eipä. Sujuvasti laulaa useamman biisin mukana ja innostui eilen kun kuuli kuulokkeiden läpi "hei hei heinäkuun". Piti nimittäin testata nuo vetoketjukuulokkeet, jos eivät menisi ihan niin iisisti solmuun kun nuo normaalit. Olivat nuo Lidlin Silvercrestin kuulokkeet ihan hyvä ostos, vähintäänkin siis hintansa väärti. Pikkasen ehkä kuitenkin hävittävät diskanttia, mutta sehän sopii raskaan musiikin ystävälle jossain määrin. Laurel on ottanut askelia sisäsiisteyden suuntaan, huikeaa! Tosin kun se oli siskoni luona hoidossa, sisäsiisteydestä ei ollut tietoakaan. Ja syykin selvisi: raukalla oli ekat juoksunsa jo alle puolivuotiaana! En minä ihan sitä tarkoittanut kun toivoin toisen kasvavan ja aikuistuvan pian..

21.pvä

Päivä 21: Mistä saat parhaita vinkkejä terveellisten elämäntapojen noudattamiseen?

Netistä; kiloklubi, muiden blogit, ystävien neuvot, googlella hakemalla.
Ravintoterapeutilta, ortopedilta. Ammattilaisilta.
Omalta ihanalta ladyline-salilta.
Miehekkeeltä.
Ystäviltä. Satunnaisilta tutuilta.
Kirjoista.

Kaikkialta. Terveellinen elämä on palapelin kokoamista. Palat ovat vaan hujan hajan ja ne pitää löytää. Jokainen rakentakoon omanlaisensa.


Tiedätte varmaan sen Erinin popeda-biisin? "Ei mennä naimisiin ei nyt koskaan eikö niin, ei tehdä tästä vaikeaa? Oltais niinkuin tähän asti, keittiössä luontevasti kuunneltaisiin popedaa.." No, kuuntelin tänään sanoja, ja aika hauskahan tuo kipale on. Tulin kysyneeksi miehekkeeltä sitten että "istutaanko mekin luontevasti keittiössä kuunnellen popedaa?". Saimme sitten aikaan keskustelun popedasta ja siitä miten useimmat biisit on ylisoitettu radiossa,  ja mieheke sitten tiivisti hyvin: "On popedalla muutama biisi mitkä ei kuulu hyvin". Nih. Mäkin tykkään niistä heikoiten kuuluvista eniten... (Taisi tarkoittaa rankan työviikon jälkeen että mitä ei kuule niin useasti.)

Tästä se syyslomaviikko lähtee! Tarkoituksena on kaivertaa kurpitsalyhtyjä, laittaa parveke syyskuntoon ja koti joulua odottamaan. Ja askarrella joulukortteja! Ja käydä metsässä hakemassa somisteita. Ja askarrella. Ja liikkua. LIIKKUA!!!

Parveke!

Otetaan välillä jotain muutakin kuin ainaista pudottamista ja painon kanssa tappelua ja angstausta.
Kesän alussa ostelin parvekekukkia halvalla ja jännitin, että saanko niitä edes pysymään hengissä. Unelmani oli vähintään yhtä viihtyisä parveke kuin äidilläni.
Viime talvena laitoin kanervaa parvelaatikoihin molemmille reunoille, ja kun ne keväällä olivat vielä "hyvännäköisiä", joskin pirun kuivia, niin johan kuulin yhden naapurin rouvan parvekkeeni alla valittavan kuinka turhamainen olen, kun minulla on parvekkeella tekokanervia. Teki mieli tiputtaa parvekelaatikko hänen päähänsä, mutta jätin hajottamatta hyvää parvekelaatikkoa, ovat aika kalliita kuitenkin.

Mutta niin, nyt parvekkeella on kolme parvekelaatikkoa, kahdessa reunimmaisessa on samettikukkaa (tai kangaskukkaa, kuten mieheni nimeä joskus muisteli), keskimmäisessä on petuniaa. Lisäksi seinällä on yks parvekelaatikko, jossa myös valkoista petuniaa, ja kaksi amppelia, joissa valkoista petuniaa. Parvekkeen "ulkoreunalla" roikkuu kolme amppelia, joista keskimmäisessä on samettikukkaa, ja kahdessa reunimmaisessa punaista petuniaa. Lisäksi isäni teki yhden amppelin ja yhden "seisovan ruukun" vanhasta paisuntasäiliöstä. Amppelin lobeliat ovat kuolleet heti alkuunsa, en tiedä mikä ne tappoi. Ehkä liika kasteluni? (Mieheni naureskeli että vai ehkä, siinä oli kuulema sentti vettä mullan päällä pitkään.....) Seisovassa amppelissa on vaaleanpunainen ja tummanpunainen pelargonia. Lisäksi pöydällä on samettikukka oravaruukussa, jonka päällä on pikkuamppelissa valkoista petuniaa. Parvekkeen molemmissa päädyissä on pöydät, joista toisella on pari tomaattia (toinen tekeekin tomaatteja, toinen kasvaa vaan pituutta varmaan vielä kolmen vuodenkin päästä...) ja muutama tummanpunainen lyhty ja hyttyssavukynttilöitä. Toisessa päässä olevalla pöydällä on isohko, vihreä ruukku joka toimii roskiksena kesän ajan, ja lisäksi pöydällä asustelee limoviikuna ja anopinhammas. Muut kasvit eivät ole päässeet ulkoilemaan tänä kesänä kun on ollut liian kuumaa. Lisäksi  parvekkeellani asustelee yksi horsma samettikukkien joukossa ja yksi kruunutillin varsi toisten samettikukkien ruukussa.
Parvekkeella on tietysti kivinen pöytä (baari, jossa siivoilin joskus, lahjoitti), kaksi metallista tuolia (roskiksesta pelastettuja, mieheke hitsasi kasaan, teki niihin istuinosat ja maalasi) sekä ihana kaasupullon näköinen tuhkis. Mattona on vanha keittiön matto. Parvekkeen lattia on "laudoitettu". Kaksi isoa "lautaritilää" siis, jotka peittävät koko parvekkeenlattian.
Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen parvekkeeseeni tämän kesän osalta. Ensi vuonna tosin petuniaa vähemmän ja opetellaan sitä lobelian hoitoa sitten. Nukenkaulus on myös nätti, samoin sateenkaaripalsami, joten niitä ehkä sitten kanssa?  Tämä oli nyt tämmöinen aloittelijan tuttu ja turvallinen valinta tämä petunia-samettikukka-arsenaali. Samettikukkaa on itseasiassa kahta; sitä jättimäistä ja sitten sitä pientä. Molemmat ovat viihtyneet ja ovat nättejä. Petuniankin kanssa olen vissiin tehnyt jotain oikein kun kukkivat edelleen. Orvokkiamppelinkin ostin jossain vaiheessa, mutta se kuolla kupsahti. Vissiin vedenpuutteeseen ja valkoisiin ötököihin.

Mutta niin, jotain kotirouvaa olen siis onnistunut leikkimään, parveke näyttää hyvältä, toivottavasti myös talvella! Ja nyt mustikkaan!