Ja että se tykkää musta, ihan oikeasti.
Viikonloppuna puhuimme narsismista, menneestä elämästä, ihmissuhteista.. Ihmisten välisistä, omista ajatuksista. Asioiden tärkeydestä. Tulevaisuudesta. Haaveista, toteuttamisesta, ideoista. Yhdessäolosta.
Ja toisinaan tuntuu että mä olen niin uskomattoman onnekas. Mulla on nää ihmiset mun elämässä, ja mä saan olla ihan oma itseni. Ei se aina niin herkkua tällä päällä ole, tietenkään. Mutta aina välillä varovaisesti uskaltaa toivoa että asiat voi mennä eteenpäin eikä aina junnata paikoillaan? Että vaikka vuosia on tottunut siihen että sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin, niin joskus tulee se hetki kun on sopeuduttava uusiin asioihin. Miellyttäviin, vaikka vaikeisiin.
Mutta parasta just nyt?
Olla yhdessä jonkun sellaisen ihmisen kanssa, jonka päänsisäistä maailmaa rakastaa niin kovin ettei siitä saa tarpeekseen.
Ja toisinaan tuntuu että mä olen niin uskomattoman onnekas. Mulla on nää ihmiset mun elämässä, ja mä saan olla ihan oma itseni. Ei se aina niin herkkua tällä päällä ole, tietenkään. Mutta aina välillä varovaisesti uskaltaa toivoa että asiat voi mennä eteenpäin eikä aina junnata paikoillaan? Että vaikka vuosia on tottunut siihen että sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin, niin joskus tulee se hetki kun on sopeuduttava uusiin asioihin. Miellyttäviin, vaikka vaikeisiin.
Mutta parasta just nyt?
Olla yhdessä jonkun sellaisen ihmisen kanssa, jonka päänsisäistä maailmaa rakastaa niin kovin ettei siitä saa tarpeekseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti