Eilen ajelin illalla tosiaan abc:lle. Päätin että en jaksa olla leikkikaluna, enkä hyväksikäytettävänä. Minulla oli hyvin vahva tunne että asiat eivät vaan ole ok.. M laittoi viestiä.
"asioita joita opin tänään:
1. aina totuus ja avoimet kortit ei riitä
2. Miksi ne laulut kertoo että rakkaus sattuu
mä turrutan itseni tänään, en halua nyt tuntea mitä tunnen. joten loppuilta on nyt sit ihan sitä omaa aikaa ja absokauden katkaisu."
No, alkoholi on mulle se hälytysmerkki.. aina. Ja toisaalta, mä koin aika vahvasti että jos mä en en oikaisis että kohdan 1 asiat riittää, mutta tää ei nyt vaan mennyt niin, niin.. no. Ois mun vika että M olisi enemmän rikki mun jäljiltä kun mitä oli aiemmin ennenkuin olin kuvioissa.
En ole juuri avannut muutoin M:n kohdalla kuin että add/asperger, ja tuo yhdistelmä kertoo sellaisille jotka asian kanssa elävät, enemmän kuin kykenen kertomaan elinikäni aikana vaikka omistaisin aiheelle elämäni.
Peikolla on add ja olen lukenut, olen tutkinut ja olen yrittänyt ymmärtää add:n mielenliikkeitä jo vuosia. Huonohkolla menestyksellä.
Nyt kun heitä on kaksi, ja M:n kanssa meillä yhteistä historiaa on kuitenkin vasta vaille 2 vuotta, on minun aika myöntää että eiliseen latautui kaikki se epätoivo, epäusko, menettämisen pelko ja turhautuminen tältä.. viineiseltä vuodelta. Mutta yhtälailla kaikki se mitä oli menneessä. Ei pelkästään add:n suhteen vaan kaiken sen mikä ikinä on menneissä mennyt pieleen..
Eilen siis laitoin viestin M:lle että tulee paikalle. Ja hän tuli, kyseenalaistamatta ja epäröimättä. Ja puhuimme, itkimme, ja tulimme siihen tulokseen että ei tämä toimi, ja todennäköisesti emme saa tätä toimimaan. Abc meni kiinni kolmen tunnin jälkeen, enkä halunnut luopua puolueettomasta maaperästä, joten ajoimme seuraavalle abc:lle ja juttelimme siellä seuraavat kolme tuntia. Emme löytäneet keinoa kommunikaatioon, emme siihen miten vältämme tulevaisuudessa saman tilanteen. Silti molemmilla oli järjetön halu pitää kiinni, ja kaipaus pitää kiinni sekä henkisesti että fyysisesti..
No. Heitimme M:n auton kotipihaan, ja suuntasimme meille. Eli muutama tunti lisää keskustelua. Ja kolmen tunnin yöunet.
Tällä hetkellä varmaan kaikki mitä tilanteesta voi olla sanottavaa, on sanottu.. kaikki mitä on analysoitavissa, on analysoitu.
En kyennyt päivittämään tilannetta sen kummemmin oikein kenellekään, mutta.. Ehkä tosiaan kyse on siitä, kuten M itse sanoo, että hän vielä opettelee. Ja että minäkin opettelen. Ehkä mä en ole lelu.
Muutama add on tullut mulle tänään kertomaan että mun pitää yrittää sopeutua ja ymmärtää, ja ovat kertoneet että ovat vastaavissa tilanteissa toimineet samoin. M itse osoitti kyllä syvää turhautumista siihen että mä en tuntunut ymmärtävän hänen toimintatapojaan. Joten niin; mun on myönnettävä että tämä on mulle se kliseinen kasvun paikka. Mä pyydän anteeksi M että mä väsyin, koska todellisuudessa mä en vaan aina kykene näkemään asioita samoin. Anteeksi Peikko ja Pantteri että jouduitte eilen käymään läpi mun hajoamisen ja pähkäilemään asiaa yksinään kun olin jälleen kerran uppoutunut M:n maailmaan.
Isot tunteet, isot aallot.
M Ja minä. Me toimitaan hyvin kun ollaan me. Me mennään rikki kun kommunikointivälineenä on vain sanat ja niiden merkitys ja tarkoitus ovat moninaisia. M onnistui eilen osoittamaan että mä kykenenkin näkemään lauseissa merkityksiä ja asioita joita niihin ei ole kirjoitettu. Ja joskus, näinä hetkinä kun kirjoitan tätä, muistan että narsistikin puhuu taitavasti ihmisiä ympäri.
Ero narsistin ja M:n välillä on kuitenkin se,,että M hajosi yhtä paljon kuin mitä itsekin. Sitä en tähän kirjoitukseen saa sanoilla mahtumaan. En mitenkään.
Joten mä uakon että väärinkäsityksiä, ylitulkintaa ja kaiken tapahtuneen nopeus johtivat tilanteeseen jossa annoin vallan kaikille niille peloille ja möröille joita olen kasannut sieluni sopukoihin siitä lähtien kun tajusin että tossa mun edessä on ihminen joka haluaa osaksi mun elämää ja mut osaksi sen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti