Tämä on niitä kirjoituksia että herkempien kannattaa jättää väliin ja k-18. Koska sitä nuoremmathan eivät ole kuulleetkaan sanaa seksi.
Aiemmassa blogissani kirjoitin hyvinkin avoimesti seksistä ja lorttoilustani. Täällä vain satunnaisia väläyksiä, sillä ei sinällään ole mitään uutta kirjoitettavaa aiheesta. Ja toisaalta olen tietoisesti työntänyt asian poiskin, mielestä tai blogista. Pois kuitenkin.
M:n kanssa oli puhetta muutama päivä sitten että olen maininnut yhdynnättömyydestä aiemmassa tekstissä maaliskuun lopulla. Totta on, että siihen mennessä mitään ei ollut tapahtunutkaan, ihan vain se laivasuudelma. Täytyy myöntää muuten että Peikon kanssa oli sama; yksi suudelma jolla minut sidottiin vissiin loppuelämäksi. Ensi vuonna 10vuotishääpäivä. En tiedä mihin tämä aika on muka hulahtanut tässä välissä...
Myönnän kuitenkin tässä kohtaa että olen edelleen ollut ihan lortto, entisen blogin malliin ja mielestäni keskustelu C:n kanssa taannoin kuvaa hyvin elämääni. Kerroin hänelle eräästä lipsahduksesta ja vastine oli "raiskasitko sä sen?". Eli onneksi lähipiirin käsitykset mun holtittomasta seksuaalisesta käytöksestäni eivät ole kovin korkealla.
Lorttoilusta ja lähipiiristä puheenollen; pohdin myös erään ystävättäreni kanssa taannoin muuten näitä panemisia. Mä olen siinä mielessä ollut menneessä (ja ehkä nykyisyydessä) moraaliton, ettei ole koskaan ollut väliä onko se toinen osapuoli varattu vai ei. Koska eihän se ole minun ongelmani vaan heidän keskinäisen suhteensa ongelma. En ole kenellekään moraalinvartijana luvannut toimia, enkä ajatellut siihen rooliin ryhtyäkään.
Silti hassusti tuntuu, että jos nyt M lähtisi jonnekin, jonkun toisen kanssa, se ei vaan olisikaan enää ok. Musta tuntuis hyvin pahalta, sellaiselta että mulla ei olisi väliä? Sovimme alussa avoimesta, polyamorisesta suhteesta. Tai alunperin vaan siitä tekstiviestisuhteesta. Ja sitten puhuimme että ei sitä seksiä juurikaan meidän välillä, kun ei tuntunut siltä. Ja että jos jotain niin harvemminkin riittää, kun kaikennäköistä jota nyt en viitsi tässä eritellä sen kummemin, ja tosiaan, kuten mainitsin; "seksiä saa kotonakin". Ja koska sekä Pantterin että Peikon kanssa ehkäisystä ei sen kummemmin tarvinnut huolehtia niin ei ole tullut hommattua mitään "varuilta". Ajattelin että ei ole tarvetta, ja olin päättänyt että tämä on tässä, tällä pärjätään ja mennään.
Puhuimme joku aika sitten että musta on todellakin alkanut tuntua siltä että mä en ehkä haluakaan jakaa M:ää. Ja puhuimme siitä miltä kummastakin tuntuu jos toinen menee jonkun muun luokse; mitä läheisempi, sitä enemmän se on ok. Mutta joku.. tinder? Ei ole ok. Tuntuu ehkä jollain tavalla kuitenkin siltä että haluaisi pitää toisen enemmän itsellään. Toki koska alunperin sovittiin niin oli vähän hankala avata tilannetta että nyt tähän kaipaisi vähän muutosta kuitenkin.
Mutta musta tuntui että vaikka aloite tuli mun suusta, me oltiin silti samalla aaltopituudella aiheesta. Että kummankaan mielestä ei ollut aika etsiä sivusuhteita vaan keskittyä nyt täysin meihin, siihen että olemme nimenomaan Me. Yhteiseen aikaan, olemiseen.. Toisiimme tutustumiseen vielä enemmän.
Puhumme päivän aikana päivän tapahtumista, mutta kaikenlaisista tunnetiloista myös. Joinain päivinä enemmän, joinain vähemmän. Mutta analysoimme kumpikin paljon niitä tunteita, tuntemuksia ja myös muita ihmisiä ympärillämme. Eli ei voi sanoa että ihan sellainen perussuhde jossa vaan päädytään katsomaan yhteistä sarjaa sohvan nurkkaan.. joten puhumme hyvin paljon.
Eräs viisas (VILLEEEE; kiitos. <3) sanoikin että se on ihan luonnollista tässä vaiheessa. Omistushalu. Mä itse koen jotenkin takaperoiseksi aloittaa avoimesta ja siirtyä suljettuun, kun se on niin mennyt muidenkin kanssa; ensin suljettu ja sitten avoin. Ja nyt sitten oltu tässä avoimessa ja pitäisi sulkea?
No. Mennään silti sillä; päätimme että toistaiseksi suljettu suhde. Ei, emme poistu tinderistä, emme ala kytätä toistemme puhelimia (Laittakaa vaan niitä tissikuvia M:lle samaan malliin ;) )
No M:n kanssa kuitenkin on takana useampia yhteisiä öitä, läheisyyttä ja niitä suudelmia. Vivahteita seksistä. Mutta kun niin paljon niitä sanoja oli sanottu, niin.. En odottanut tapahtuvaksi mitään pitkiin aikoihin. Olemme tietenkin puhuneet ehkäisystä ja siitä että pitää kummankin käydä varuilta testeissä. Ja puhuttu että meillä ei ole kiire; tämä hetki riittää juuri näin, Suudelmat ja läheisyys, intiimi ja hyvä olo henkisellä tasolla kaiken kanssa
Molemmat olimme sitten viikonloppuna väsyneitä, M työpäivän jälkeen ja minä muuten vain. Joten sovimme ääneen että mennään ihan vain nukkumaan, ei mitään hipellyksiä ja niitä kuuluisia vivahteita.
Vaan ehkä mun ois sisimmässäni pitänyt tietää että jo edellisen yhteisen hetken ohella M:n ääneen lausuma "nyt ollaan vähän vaarallisilla vesillä" olis pitänyt ottaa kirjaimellisena varoituksena.
Joten väsyneet ihmiset, liikaa leikittelyä -> jälkiehkäisypillerin ostoon.
Ja tässä kohtaa voin kertoa että kerran aiemmin olen elämässäni joutunut sellaiseen turvautumaan kondomin hajottua. Mutta jos joku lukijoistani on, kerrotteko että tuleeko siitä joka kerta moraalisaarna ja kiukuttelua jos sen mies käy ostamassa naisen puolesta? Propsit siis M:lle jälleen kerran sekä siitä, että otti vastuun harteilleen ja kävi kuuntelemassa (kohtuuttoman) moraalisaarnan. Sekä siitä että hän oli vierelläni kun lääke paljastui olevan kroppani kanssa hieman epäyhteensopiva; 2 vuorokautta synnytyssupistuksia. Melko iso rangaistus yhdestä holtittomasta "anna mennä"-ajatuksesta. Tai ehkä ääneen lausutusta rohkaisusta.
Pohdin tässä nyt muutaman päivän että mikä saa ihmisen, joka on teinistä asti ollut hyvin tarkka ehkäisystä, tietoinen tautiriskeistä jne, heittämään kaiken kankkulan kaivoon jollain kiiman hetkellä? Kahden ihmisen keskinäinen kemia? Jotain muuta? Väsymyskö vain? En tiedä.
Mutta tottakai uteliaille tiedoksi; Juu. Kyllä se oli jokaisen supistelun, tuntikausien itsesyytösten värittämien itsetutkiskelujen sekä häpeän arvoista. Rakkaushuuruissa läpikäyty perusseksi. Suosittelen jokaiselle. Ja kyllä, kondomikaupoilla on käyty jatkoa varten..
Mutta oikeasti haluaisin ottaa kantaa tuohon jälkiehkäisypilleriin; ihminen joka sellaisen hakee, on jo käynyt tunneskaaloja ihan riittämiin läpi. Lisäksi on kantanut vastuunsa ja tietää, ettei halua jälkikasvua maailmaan. On "niellyt ylpeytensä" ja myöntänyt että nyt lipsahti / kerännyt itseään että voi mennä kertomaan ehkäisyn pettämisestä... Onko siinä oikeasti tosiaan apteekkarin moraalisaarnan paikka? Onko siellä olemassa tosiaan joku ohjeistus että mitä heidän pitää motkottaa?
Eli saat helpommin apteekista ulos huumaavia kipulääkkeitä ilman saarnaa, kuin pillerin jolla kannat vastuun. Ei tunnu menevän oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti