ihmisten idiotismia

 Ei tehnyt hyvää herätä tähän aamuun ja avata facebookkia nenänsä eteen. 
MTV3 on uusiojulkaissut artikkelinsa polyamoriasta, jossa Tellu elää kahden miehen kanssa. Ja iltasanomat myöskin, mutta siellä nyt on asiallisempaa kommentointia, joten keskitytän tähän maikkarin kommenttiosastoon.. 

Juu. Ihanaa että on julkaissut. Ihanaa että sitä yritetään normalisoida ja toitottaa. 

MUTTA

Ai jumalauta saatana mun hampaille ei tee hyvää tää kiristelyn määrä mitä mä jouduin vetämään lukiessani niitä saatanan kommentteja. Mitä vitun aivokääpiöitä tällä telluksella saatana tallaa ettei perkele voi vaan joko lukea asiaa kuten se on (ei, siellä ei olla puukottamassa ketään mustasukkaisuusdraaman keskellä, lapset eivät ole traumatisoituneita, villeä ei käsittääkseni ole petetty 10 vuotta selän takana, tellu ei ole mikään tunteeton miestennielijä.) vaan pitää vääntää jotain helvetin tulkintaa ja peilata asioita ainoastaan omalta kannaltaan. Ei yhden ainotta kommenttia 14 tunnin aikana mihin vois kommentoida mitään oikeasti oikaisevaa tai valaisevaa. Ei ainoatakaan tiedonhaluista kalastelua vaan pelkkää tuomitsemista tai sitten sitä ymmärrystä niiltä jotka jo itse elävät näin tai sitten ymmärtävät muuten avarakatseisuuttaan. 

Ja Jumala? Siinähän se onkin. Onneksi siellä vitun raamatussanne ei koskaan kukaan nai ristiin. Kellään ei varsinkaan ole useita vaimoja. Onko helvetin helppo elämä kun voi aina poimia jokaiseen päätökseensä tuen raamatusta valikoiden mikä kohta tänään on se jonka mukaan elää? Jota käyttää juuri tämänpäivän suuntaviittana. Nimittäin siellä myös kerrotaan että koirat eivät pääse taivaaseen. Siellä  kerrotaan ettei miehen tule parransyrjääturm ella partaveitsellä. Hyi mitä syntiä. Parturit hirteen tai kivitettäväksi ja pian! 

"Ihmettelen miten pystyvät olemaan yhdessä. Ja kuinka vuorottelevat kuka saa panovuoron ja peräkkäin vai yhdessä ja toinen odottaa vuoroaan onko sdama sänky ja huone".

Kuinka helvetin paljon voi ihmisiä kiinnostaa toisten seksielämä? Mitä helvetin väliä sillä on? 
Joo, menee ihon alle koska meistähän tehtiin oikein lasu kun täällä polylutka panee kahta miestä vaikka on lapsikin jommankumman kanssa. Ja nyt? Panen kuulkaa ainakin kolmen miehen kanssa, lapsi on edelleen olemassa. Ja ikäväksenne voin sanoa että mun lapsi ei varmaan edes tiedä mitä paneminen on, viattomuuttaan eilen kysyi että mitä tarkoittaa suutelu. Siinä kohtaa mietin että pitäs vissii näyttää aikuisten välistä hellyyttä ylipäätään vähän avoimemmin...
Mutta oikeasti?? Mitä väliä sillä on miten kukakin panee? Onko tämmöisen kommentin kirjoittajalla joku käsitys että normaalissa parisuhteessakin pannaan vain ja ainoastaan sängyssä, makuuhuoneessa ja mieluiten tietenkin lähetyssaarnaajassa, eikö? Ei ainakaan sohvalla. Pöytää vasten. Ulkona. Autossa. Mä en edes keksi missä ei voisi piipahtaa panemassa, koska niin ne ukkomiehetkin sihteereitään duunaa teidän monosuhteilijoiden elämässä. Helvetti vie. 
Ja en tiedä Tellusta mutta ite oon pannu peräkkäin, vierekkäin, yhtäaikaisesti, eri huoneissa, samassa huoneessa, ja joo, joku on katsellut, joku on osallistunut. Mitä se teille oikeasti kuuluu? Ja jos kiinnostaa, oikeasti kiinnostaa, miten olis pornovideot tai suorat kysymykset aiheesta, ilman tollasta helvetin nälvimistä, näsäviisastelua, oletuspohjaa ja paskaa asennetta? 

"Näin niitä parisuhdearvoja saadaan lyttyyn. Sitten vielä ihmiseton niin tyhmiä että luulee tuon olevan normaalia."

Mitä ovat normaalit parisuhdearvot? Pettäminen? salailu? mustasukkaisuus? Omistushalu? Mitä?
mun parisuhdearvot, tällee kolme miestä "omineena" on aika simppelit. Avoimuus. Luottamus. Ja siinä se sitten olikin. Kaikki muu on neuvoteltavissa, muuteltavissa, joustettavissa. Määriteltävissä keskenään. Mulla on siis oikeasti kolme parisuhdetta, jotka risteävät keskenään. Siinä ei todellisuudessa ole juuri muuta "kummallista" kun se, että mä en omista omaa elämääni yhdelle ihmiselle, eikä ole olemassa yhtä ihmistä jonka elämässä mä olisin ainoa kiinnekohta. Ei tarvitse tulla kotiin tuijottamaan aina hapanta vaimon naamaa sen takia että vaimoa ei tule vietyä ulos, vaimo ei pääse minnekään paikkaan x koska miestä ei kiinnosta. Siksi erilaiset miehet -> tehdään eri asioita eri tyyppien kanssa ja se siitä. Ja riidat? Mun Peikko ja Pantteri ei ole koskaan, edelleenkään, tapelleet mistään. Siis oikeasti mistään. Kaikki mielipide-erot ratkaistu puhumalla. 
Peikko ja M? Eivät todennäköisesti koskaan tule tappelemaan yhtikäs mistään, toimivat todella pitkälti samalla levelillä ilman tarvetta vääntää suuntaan tai toiseen. Ja tässä kohtaa mulla on Erittäin Vahva Tunne siitä että Tellun miehet on aika samalla levelillä mitä mun Peikko ja M. En usko että niillä on keskinäisiä kähinöitä, korkeintaan vertaistukea "tämmösen akan kanssa". 
Aiheesta voi saada syvemmänkin analyysin, mutta oikeasti toimivassa kuviossa joko ne miehet on täysin erillään ja moikkausväleissä tai ne on ystävyyspohjalta. Tän kaltanen "perhepolykuvio" ei voi toimia jos ei oikeasti olla sillä pohjalla että se perheyksikkö toimii yhteisen hyvän eteen ja kaikki on avointa. 
(Okei, mulla on lievä pelko että M ja Pantteri ei kyllä kohtaa ihan siinä missä M ja Peikko. Tai ei pelko, tieto ennemminkin. Pantteri on näistä kolmesta se jolla on mua kohtaan vahvin suojeluvietti, ja hän oli valitettavasti paikalla mun henkisen romahduksen kohdalla ja aika yksiviivaisesti syynä hänen maailmassaan oli M. Joten.. Mutta asia on selvitetty siltä osin kun siihen on selvyys löytynyt. Ja SE on se asia miksi homma toimii. Puhuminen. Analysointi. Avoimuus. Perkele.)

"Tuollainen hömppä ei ole normaalia. Jos ei yksi äijä riitä niin eikö olis parempi vaihtaa kokonaan eikä tollasta ihme välimuotota. Kyllä normaaliin avioliittoon kuuluu yksi osapuoli eikä muita kulisseja."

Mä elän tässä kulissiavioliitossani onnellisena. Mä uskon vahvasti että Tellukin elää. Avioliitto on joo romanttisesti unelmoituna kahden kauppa ja perustuu kaikenylittävään rakkauteen. 
No mulla se on rakkaudesta solmittu juridinen sopimus. Ja siinä se. Jos avioliittoja voisi olla useampia, mä ihan lonkalta voisin sanoa että toinen kahdesta avioliitottamasta kumppanista olis ens vuonna mun kosinnan kohteena, joten.. Mutta ei, suomi ei salli polygamiaa. Vielä. Enkä mä tiedä miten sen sais sallimaankaan. 
Mä en voisi elää enää vain yhden miehen kanssa. 
Tottakai mä väsyn näiden kanssa. Tottakai mä haluan joskus keskittyä vain yhteen, haluan heivata lapseni ja miehet laidan yli ja elää hitto vie sinkkuna. Osoittaisko joku tässä kohtaa sitten mulle sen monosuhteessa elävän äidin joka ei _koskaan_ ole halunnut tehdä niin....? 
Pääsisin jonkun aikaa helpommalla kun olis vaan yksi. Sitten jompikumpi meistä päätyisi pettämään joko fyysisesti tai henkisesti, koska mä en vaan ole ihminen joka Pitkässä Juoksussa voi olla tyytyväinen niin suppeaan asiaan että keskittyisin yhteen ihmiseen. Mä en kovin pitkään jaksa jauhaa samaa purkkaa ilman lisämakua. 
Ja näin ollen mun on helpompi pitää muutamaa erilaista ihmistä tässä kuviossa, jakaa heille rakkauteni ja muu tuuba, hyvässä ja pahassa. Käytiin pääsiäisenä (vietettiin perhepääsiäistä. Oli äitiä ja anoppia ja muksun kummia ja kaikki mun kumppanit ihan sulassa sovussa pöydän ääressä. Ainoa varjostava tekijä oli tää kevään aiheuttama migreeni meikäläisellä ja nähdäkseni kaikki söivät hyvin, kaikilla oli kivaa, ja jännitteitä ei tainnut kyllä olla mihinkään suuntaan huolimatta mun blogauksien suunnasta viime aikoina. Mun ihmiset tietää että kaikki on ok, me aikuiset osataan jutella) useampikin "parisuhde/perhekeskustelu", ja siinä tuli muutamia oivalluksia itse kullekin. Mä itse hahmotin jälleen kerran että mulla on kolme kumppania jotka kaikki näkevät tilanteissa aina oman puolensa eri tavoin kun muut. Se on rikkaus, se on aivan suunnaton rikkaus, koska sen avulla saa sitä kokonaiskuvaa hahmotettua huomattavasti paremmin. Mä tykkään jutella asioista, ja juttelen kaikille näille erilaisia asioita, ja sekin itseasiassa käytiin läpi. Mä juttelen M:lle suhteestani näihin muihin, mutta en muille juuri suhteestani M:ään. Mä en hehkuta mitään onnellisuusmeininkiäkään, kuten vastarakastuneena taidetaan tehdä yleensä, koska mun Ei Tarvitse; mun kumppanit näkee ja jakaa sen ilon. Ja ne kokee sen hyvänä asiana: mä toin tähän kuvioon yhden ihmisen lisää, yhden heille jakamaan tän meikäläisen järjestämän sirkuksen, ihmisen joka ei tuomitse heitä, ihmisen jonka kanssa viettää niin vapaata aikaa ja olla niin oma itsensä kun se vaan on mahdollista. Koska oikeasti ihanneparisuhteessa sä todellakin olet oma itsesi enemmän kuin missään muussa sosiaalisessa tilanteessa. 

"Taas tämmönen pubiruusu naisen roolissa. Jännä ettei yhtään uutista oo jossa kolmen kimppa ja nainen kultakimpale. No onneksi he ovat järjissään ja oikeassa parisuhteessa. "

En tiedä muista, mun silmiin Tellu on oikeasti kaunis. Sekä kasvoiltaan että muuten. Ja kun ei naisen mielipiteillä ole väliä, niin aika vahvasti uskon että yksikään mun omista miehistä ei panis pahakseen jos löytäs Tellun meidän välistä. Kaikki ei oo kaikkien juttu, mut kyl mä hämmästelen niitä jotka ei Tellua kauniina näe, jos ihan puhtaasti puhutaan naamasta ja kropasta. 

Ja Telluhan on kultakimpale, joten tässä kohtaa en ymmärrä kommenttia. Lisään sinne sanan "ulkonäöllisesti" ja alan vertaamaan siihen mitä suomalainen perusjuntti haluaa: meikatun, hoikan räpsyripsen joka peittää omat piirteensä meikkaamalla ja käyttää päällään kankaanpalasia jotka voidaan lähestulkoon mainita vaatekappaleiksi kangastilkkujen sijaan puhtaasti hintalapun ja kankaan muodon perusteella. 
No siihen: se kultakimpale on niin itseään täynnä oleva ihminen, että sen maailmassa sen kimpaleen on vaan oltava ainoa. Ei ole vaihtoehtoa. Ei ole mitään kykyä analyyttiseen pohdintaan. Ei siihen mitä oikeasti on rakkaus: rakkaus on muutakin kuin hetkellinen "perhosia vatsassa" -tunne omistushalun keskellä. Tälle kultakimpale-tyypille suurin rakkauden osoitus on se että Keijo vetää turpaan Samia baarissa koska Sami tuli juttelemaan kimpaleelle ja kysymään että mites ilta on sujunut. Enkä mä tuomitse. Mä olisin varmaan itekin aika liekeissä kun mies haluais mua niin paljon että tappelis musta. Erona vaan on se, että mä entosta fyysisestä väkivallasta välitä, vaan toivoisin sen kaiken haluamisen ja tarmon ennemmin näkyvän niin että se mies pyrkis tekemään muhun vaikutuksen jollain ominaisuudellaan jolla se sais mut valitsemaan itsensä. Yleensäottaen ei muskelit vaan äly / päänsisäinen toiminta. Ja tällä on tällee aikuisiällä menty kyllä hyvin pitkälti. Se, olenko mä sitten kenellekään minkään hurmaamisen arvoinen tämmösenä 120kg painavana sotanorsuna, on sitten jokaisen omassa harkinnassa kaikin tavoin. ;)

Ps. Myönnän. Mulla on henkilökohtainen kosketus Telluun ja tämän perheeseen, joten meni ihon alle senkin puolesta, ei pelkän polyamorian. Tellu on mulle yhtäaikaa hyvinkin kaukainen, välimatkan päässä oleva olento, mutta silti yksi läheisimmistä ihmisistä, koska tiedän että on samanlainen suorapuheinen kalkattava polylortto kun minäkin.