Kotipalvelutyöntekijä ja nimetön lasu

 Lapsestani tehtiin lastensuojeluilmoitus. 
Taustaa: 

Lapseni kummisetä, Pörrö, oli selkäleikkauksessa 2.12.2021. Kaiken piti olla ihan rutiinia, ja hänen piti siitä toipua muutamassa viikossa. Kipujen piti jäädä leikkauspöydälle. 
Ei jäänyt kivut vaan tulivat kovempina, ja selkään kasvoi kyttyrä. Kyttyrä on nyttemmin saatu laskemaan, mutta moni asia on mennyt päin helvettiä. Pahimpana henkisenä kuormituksena varmaan se, että ennen hyvin toimelias, sosiaalisesti aktiivinen mies on nyt kotinsa vanki. Kouvola-kuusankoski väli ei onnistu ilman paaritaksia, ja kotona liikutaan rollaattorin ja kävelykeppien voimin. Hän ei pysty itse pukeutumaan, ja käsikin oireilee viime syksyisten toimien takia. 
Mutta niin. Hän on joutunut turvautumaan kotihoitoon. Kotihoidossa on sitten eräs ihminen joka on ottanut asiakseen todistaa että Pörrö pärjää yksin. Oli oikutellut että Pörrö voi viedä roskat itse (no ei sinne roskaluiskaa pitkin aitaukselle päässyt talvella, sillä kiinteistöhuolto ei ollut järin toimivaa..) Ja lisäksi hän on tiuskinut ja oikutellut että noin nuori mies pitää heitä passaajina ja kuluttaa resursseja. 
Sitten hän kyseli Pörröltä että miten Pörrö pystyy huolehtimaan pienestä lapsesta jos ei kerran itsestäänkään; Pörrö vastasi että tästä pikkuneidistä on enemmän apua kuin hyötyä. Kertoi että neiti auttaa häneltä housut illalla pois ja aamulla jalkaan jos on yökyläilemässä, ja että tämä vaihtaa vaipatkin itse. (Pissivaipan, ei kakkavaippaa. toim.huom.) Ja lisäksi on kehitykseltään hyvinkin edellä ikäisiään ja mm. auttaa ruuanlaitossa, pilkkoo nakkeja ja kuorii perunoita. (Jo 2-vuotiaana annoin hänelle hedelmäveitsen ensimmäisiä kertoja käteen ja hän auttoi siivoamaan kantarellit ja suppikset. Sama meininki jatkuu, hitain ja varmoin askelin.)  
Jos jotain kasvatuksesta olen oppinut isältäni niin sen että lapseen pitää uskoa ja luottaa, ja lapsen kykyjä tulee vahvistaa. Hän aikanaan siirrätti minulla hiivatin isoa alasinta paikasta toiseen, käytti kalassa, marjastamassa, antoi osallistua kaikkeen. 
Niin. Pörrö. Sitten tämä kotipalvelutyöntekijä viime viikolla meni käymään, tiputti jääkaapin ovesta rypsiöljypullon ja jätti sen siivoamatta. Soitin tiimiin, ja pyysin siivoamaan, Joku kävi pyyhkimässä vähän paperilla öljyjä pois lattialta, mutta eihän se paperilla mihinkään lähde. Hänellä oli kiire labraan, joten ei joutanut jäämään. Pörrö ihmetteli että miten voi liikkua keittiössä kun kepit luistavat. Ilmoitin että ei muuten liiku; paikalle tilattiin siivooja joka siivosi öljyn pois ja tästä aion laskuttaa kotipalvelua. Ei mene niin että voidaan jättää asiakkaita oman onnensa varaan jos virhe on selkeästi kotipalvelun. 
Tämän kotipalvelutyöntekijän ja Pörrön sananvaihdoille on muuten ainakin yhdelle kerroista myös ulkopuolinen, tuetun asumisen työntekijä, todistamassa tapahtunutta, jonka mielestä käytös ei tosiaan ole asiallista kotipalvelun mielestä. Tämä samainen kotipalvelutyöntekijä on ilmaissut mm. että Pörrön lääkityksellä pitäisi olla jo terve kuin pukki (ja edellisenä päivänä kipupolin lääkäri oli lähtenyt purkamaan kipulääkityksiä toimimattomana.... Vahvat opiaatit, mutta epäilen vahvasti että Pörröllä on opiaattiresistenssi kun ei edes pää mene sekaisin. Kyseessä on kuitenkin useita kipulääkkeitä joiden päiväannoksella kaataisi virtahevon vuoteeseen viikoksi.) Myös fysioterapian tarvetta oli päivitellyt ja kysellyt että miksei Pörrö mene sellaiseen. No menisi, jos ei olisi fyssarikäyntejä jouduttu siirtämään. Mainittakoon sivukaneettina että myös Pantterin fyssarikäynnit ovat siirtyneet ja on nyt murtuneen olkavarren takia tarvinnut sitäkin palvelua.. 8 viikkoa käyntien väli, koska aikoja ei meilläpäin nyt vaa ole. Tai ehkä työntekijöitä, koska aikoja on kummankin kohdalla jouduttu siirtämään. Mutta tämä ei siis mielestäni ole potilaasta johtuvaa vaan nimenomaan terveydenhuollon tilasta, ja siitä on kotipalvelutyöntekijän turha rääpiä päätään. Kotipalvelutyöntekijä on arvostellut mm. sitä että Pörrön pitäisi pystyä itse lämmittämään ruokansa (ja tarjoutui että voidaan jättää päiväkäynti väliin siten että hän aamulla asettaa ruuan valmiiksi mikroon niin Pörrö voi sitten iltapäivällä vaan klikata mikron päälle. Mahtaisi olla freesiä ja syömäkelpoista sapuskaa...) sekä ilmaisi että "minä olen nähnyt miten nopeasti tarvittaessa pystyt liikkumaan rollaattorin kanssa, joten turha siinä hidastella" yms. Hänen mielestään Pörröä on turha kuskata paaritaksilla pestäväksi, vaikka on tosiaan todettu että Pörrö ei pääse taloyhtiön saunatiloihin itsenäisesti peseytymään, eikä hän voi kylpyhuoneessaan peseytyä ennenkuin se on remontoitu liikuntarajoitteisella sopivaksi. (Myönnetty vammaispalvelujen puolelta ja toteutus on vaiheessa.) 

Tuo öljykatastrofi oli kuitenkin minulle se tekijä joka katkaisi kamelin selän. Soitin heidän palveluesimiehelleen k.o alueella ja vaadin palaveriä, jossa olisi paikalla useamman tahon ihminen,  Yhteistoimintapalaveria on siirrelty, eikä ole saatu järjestettyä nyt moneen kuukauteen. Yhden ainoan kerran sitä on joiuduttu siirtämään Pörrön takia, sillä hänellä oli aika rankka vatsatauti. 
Mutta niin, ilmaisin palveluesimiehelle että mielestäni suurin ongelma on se, (josta kertaalleen soitin aiemmin pari kk sitten) että kotipalvelutyöntekijöille ei ole selvää että Pörrön kunto vaihtelee kiputilojen mukaan hyvinkin paljon. Kerroin etten pidä asiallisena sitä, miten kyseinen hoitaja suhtautuu Pörröön, en koe että hän on pätevä arvostelemaan pystyykö Pörrö huolehtimaan minun lapsestani, tai mikä on Pörrön lääkityksen taso. 
Palveluesimies lupasi järjestää palaverin johon paikalle tulisi lisäksemme sairaanhoitajaa yms, jotta saisimme kuviota selvennettyä ja pohtisimme palvelutarpeen arviointia. Kerroin että Pörrö on saamassa myös henkilökohtaisen avustajan, (on jo myönnetty, työntekijä etsinnässä.) sekä hän on päässyt mm. vammaispalvelujen pariin. 

No, tämän puheluni ja valitusvirteni jälkeen kului muutama päivä ja sain sitten soiton lastensuojelun puolelta: lapseni on yökylässä usein ihmisen luona joka ei hänestä kykene huolehtimaan. Ilmoituksen sisällössä päästiin puoleen väliin ja täydensin loput; ilmoitus oli lähes sanasta sanaan samaa asiaa mitä kotipalvelutyöntekijä oli Pörrön kanssa keskustellut. Tosin sitä oli muokattu niin että "Lapsi laittaa itse ruokansa ja joutuu vaihtamaan itse vaippansa". jne. 
Keskustelimme lastensuojelun työntekijän kanssa ja sovimme palaverin 2.6 Pörrön luokse. Pyysin saada kopion lastensuojeluilmoituksesta ja sanoin että tämä on kiusaamismielessä ja kostomielessä tehty lastensuojeluilmoitus ja takana on kotipalvelun työntekijä, sillä kukaan muu ei tiedä edes milloin neiti kummisedällään yöpyy tai miten yöpymiset sujuvat. Ja ne ihmiset, jotka tuttavapiiriimme kuuluvat, luottavat Pörröön, eivätkä epäile hänen kykyään huolehtia lapsesta. Sen lisäksi että itse tiedän, että Pörrö osaa sanoa minulle ei. Ja kertaakaan yökyläilyä ei ole toteutettu vastoin lapsen tahtoa, ja ne toteutuvat yleensä lapsen nimenomaisesta pyynnöstä. Muistutin palaverissä että kyseessä on kuitenkin entinen aviomieheni, vaikka erostamme taitaa jo 10 vuotta olla vierähtänytkin. 
No, he tulivat samaan tulokseen että jatkotoimenpiteille ei ole tarvetta, ja korostivat että vanhemmat ensisijaisesti tietävät kyllä mihin voivat lapsensa jättää. 

Keskustelimme työntekijöiden kanssa siitä että ilmoitus on tehty nimenomaan nettilomakkeella, ja kymsotella on käytäntö että nettilomakkeeseen vaaditaan lapsen henkilötunnus. He kertoivat minulle mistä saan tehtyä lokipyynnön, sillä on varsin selvää että ilmoituksen tekijä on jostain selvittänyt lapseni henkilötunnuksen. Syntymäpäivän saa kyllä selville pikaisella someselauksellakin, mutta henkilötunnuksen loppuosaa ei kyllä ole ihan noin vaan saatavilla. Käsittääkseni edes lapsen isovanhemmat / kummisetä eivät sitä tiedä. 
No, tein lokipyynnön kymsoten arkistoon ja katsotaan mitä selviää.

Se, että minusta tehdään nimetön lastensuojeluilmoitus, ei tässä ole se ongelma. Ongelma on se, että tämän ilmoituksen pystyn nimenomaan yksilöimään kotipalvelutyöntekijään, jonka käytös on ollut hyvin ongelmallista. Lisäksi on huomioitavaa, että kotipalvelun työntekijä EI SAA TEHDÄ nimetöntä lastensuojeluilmoitusta, vaan hänen on tehtävä se omalla nimellään ja asemallaan mikäli huoli on todellakin herännyt. Sanoin lastensuojelun työntekijöille että jos itse olisin ollut hänen asemassaan ja olisin huolissani, ottaisin yhteyttä lapsen vanhempiin ensisijaisesti ja kysyisin, että ovatko varmoja että lapsi voi siellä yöpyä turvallisesti. Se EI ole nimettömän lastensuojeluilmoituksen paikka, koska tällöin avointa keskustelua asiasta ei synny. 
Ja koska hän on pystynyt katsomaan lapseni henkilötunnuksen, tiedän hänen olevan nimenomaan joku virallinen taho. Tästä ei ole mitään epäilystä. 
Nyt menee tovi että saan ne lokitiedot, ja sen jälkeen sitten käsittelemme jatkoa kotipalvelun sekä poliisin avustuksella. Tällä kertaa minä en nimittäin enää tätä niele. Sellainen vitutus ja stressi tuon ihmisen sanomisista ja toimista on tässä 6kk aikana noussut. 

Ja mainittakoon että olen nimettömiä lastensuojeluilmoituksia vastaan hyvin jyrkästi. Niillä aiheutetaan aivan tolkutonta stressiä ja niitä käytetään kiusanteon välineenä aivan jatkuvasti. Ihmiset eivät ymmärrä, miten kuormittavaa (paperityöt jne) turhien ilmoitusten setviminen on lastensuojelulle, sillä jokainen ilmoitus on kuitenkin kirjattava, tutkittava, käytävä läpi, selvitettävä ja edelleen kirjattava. Se ei ole 5 minuutin puhelu eikä yksi käynti. Se on helvetin monta työtuntia. 

En allekirjoittanut kansalaisaloitetta siitä että nimettömät lastensuojeluilmoitukset tulisi poistaa, ihan siitä syystä että mielestäni ilmoituksen tekijän henkilöllisyys, ilmiselvistä syistä, pitää pystyä salaamaan ilmoituksen kohteelta. Sen sijaan nimi mielestäni tulisi AINA jäädä viranomaisten tietoon, jotta voitaisiin ehkäistä se, että samat henkilöt eivät tehtaile näitä kiusallaan. Milloin ollaan huolissaan naapurin Martan vaatetuksesta ja milloin sitten viereisen kadun Patrikin kotioloista kun mopoillaan "yötä myöten" eli klo 18 jälkeen. 

Edelleen nostan hattua lastensuojelun työntekijöille ja olen pahoillani että olen ihminen jolla on tämmöisiin asioihin "maalitaulu selässä". Toki on mukavaa että alkaa lastensuojelun puolelta olla puoli työntekijäkuntaa hyvänpäivän tuttuina, mutta. Niin. Anteeksi. Kun olisin aikanaan tiennyt mitä kaikkea elämä heittää eteen, olisin toiminut monessa asiassa toisin, ja pääsisitte tekin helpommalla. 
Mutta nyt on vastaanotettava mitä tulee. Kiitos että jaksatte välittää, yritän kasvattaa tyttäreni niin että hän ei opi pelkoa teitä eikä muita viranomaisia kohtaan. 
Kotipalvelutyöntekijöissäkin tiedän olevan hyviäkin tyyppejä, itse olen vain sattunut törmäämään nyt liian moneen asennevammaiseen. (Se alkoi kun tein kotisiivouksia ja törmäsin asiakkaan luona nuoreen työntekijään joka petasi läpikustun peiton, läpimärä sellaisen, puhtaisiin lakanoihin ja sänkyyn. Sanoin että et sinä voi noin toimia, ja hän ilmoitti että ei tässä ole aikaa pyykkäriksi rueta. Soitin asiakkaan omaiselle, laitoin peiton ja lakanat pyykkiin.. Toivottavasti hän teki valituksen, minä en sitä tajunnut silloin tehdä. )