Toukokuu

Nämä tulevat tosiaan vähän myöhässä. Oli tarkoitus laittaa heti seuraavan kuun alussa, mutta aina aikataulut eivät oikein kulje kuten suunniteltua. Mutta Toukokuu, sen teema oli "suhtautumistapa". Siinä on jotain, mitä olen hokenut itselleni koko elämäni; asenne ratkaisee. Eli lopultahan asenne on se suhtautumistapa asioihin. Ei ole parantunut tämän kuukauden aikana (jos kohta ei myöhemminkään tätä kirjoittaessa) mutta on silti usein ollut mielessä että pitäisi. Inferno-lehti lähetti minulle kestotilauslaskun. Soitin asiakaspalveluun ja siinä oli sitten sitä harjoittelua suhtautumistavasta kun väänsin rautalangasta ettei ole tullut ainoatakaan lehteä niin en ajatellut kyllä laskuakaan maksaa, enkä ajatellut nyt tähän väliin lehteä tilatakaan. Näppäräähän tuo lehden kannalta on; vanhoille tilaajille kestotilauslasku vaan menemään, jos maksaa nii nakataan sitten lehti perään? Suhteutumistapa on terve meidän suvussa jo pienestä asti, moniin asioihin. Siskonpoika joka oli meillä viettämässä helatorstaita, omaa selkeästi samanlaisen asenteen kuin allekirjoittanut ylpeä tätinsä. Eli hyvin pessimistisen sellaisen.. Luin lehdestä hänelle että tuolla maailmalla on nainen, joka aikoo mennä naimisiin puun kanssa. Poitsu siihen tuumasi että "No, ne kaataa kuitenkin sen seuraavana päivänä". "Rakkauden viesti on siinä miten elän elämäni, eikä sanoissani tai teoissani." Jätelava saatin täyteen tavaraa, kuten edellisenäkin keväänä. Mistä tätä roinaa riittääkin?? Vaatekaappi tuli KonMarinoitua sentään.. Kirppikselle on raahattu tämänkin kuukauden aikana tavaraa vaikka miten. En ymmärrä miten se ei vaan häviä täältä vaikka mitä tekisi. Sen verran pihasta sai hävitettyä että pari autonraatoa nousi romurekan kyytiin. Nopea ja hyvä hävityskeino. Tosin pihakoivu sai sitä osumaa, mutta sen näkee sitten keväällä että miten kävi lopulta. Piipahdettiin alkukuusta myös virossa, eikä sieltä tullut sitä kamaa niin paljoa roudattua että 17 kuution lavan olisi täyteen saanut.. Keskiaikaisten kidutusvälineiden museo oli mielenkiintoinen ja talu körtsissä ruoka hyvää, as usual. Sigmalla käytiin ajelemassa Lappeenrannan lentokentällä että kuinka kovaa mennään. 181km oli huippunopeus ja kiihtyvyys ihan hyvä. Kyllä sillä ohittaa passaa.. Ensi vuonna sitten uusiksi, josko saisi tuota huippunopeutta vähän parannettua. Yllättävän vähän osallistujia moisella tapahtumalla oli, vaikka hintakaan ei päätä huimannut. Äitienpäivää vietettiin isoäitini luona. Hän oli hämmästynyt kun en mennyt oman äitini luokse Jyväskylään, mutta tuumasin että jos olisinkin mennyt, olisin vienyt tietysti isoäitini samalla reissulla tyttärensä luokse. Hän oli mielissään saamistaan kukista ja lahjuksista. Erityisesti mainitsemisen arvoista hänen mielestään oli se, että täytin ja koristelin kakun hänen luonaan, joskin valmispohjasta koska kuntoni ei ollut tuona viikonloppuna maailman paras. Personal Trainerin neuvo on lisätä syötyjä kaloreita, ateriavälien pienennys ja myöhemmin pitäisi kiinnittää huomiota myös ruuan laatuun. Yritetään yritetään! Liikunta on hyvin kevyttä, täyspainoisesti saliohjelmaa ei ole tullut käytyä läpi, eikä juuri mihinkään ole kyennyt tässä koko kuukauden aikana. Allergiaoireet ovat pysyneet kortisoonilla aisoissa kyllä, mutta toisaalta se tuo turvotusta ja väsymystä tullessaan. Naisten kympissä kävin kyllä sauvomassa sen 5km, ensi vuonna ehdottomasti uudestaan! Laurel on välillä ihan mahdottoman oloinen. Vesi maistuu ihan joka käänteessä ja rakko ei pidä lainkaan. Sohvaa saa pyykätä harva se päivä, samoin omaa punkkaansa. Ei osaa vaan hakeutua ulos vaan losottaa todellakin heti alleen kun silmät saa auki. Jopa autoon... On kuitenkin sen kokoinen pentu että ei ihan niin vaan napatakaan syliin ja juosta ulos. Kyllä harjiksien kanssa pääsi niin helpolla että oksat pois ja puolet latvastakin. Lueskeltua tuli joitain kirjoja, mutta keskittymiskyky ei ole ollut tänä keväänä parhaimmillaan. Eritoten kahlasin tosiaan sen Error - mielenhäiriöitä kirjan muutaman jutun, aloittaen tietysti Annalasta. Ihmismielet ovat aina kiehtovia, on mahtavaa kun joku päästää näkemään oman päänsä sisään edes jossain määrin. Toiveita olisi päästä John Smithiin töihin siten että saisi nähtyä Mokoman keikan. Muilla bändeillähän ei niin väliä ole, tietenkään.... Korvasienessä yritin käydä muutamaan kertaan, voin kertoa että en osaa niitä löytää juurikaan. Onneksi appiukolta sai ostettua, niin ei ihan ilman muhennosta jäädä tänä vuonna.