Paitsi että perjantaina sitten autoon piti vaihdella jotain hihnaa ja motonetista tietysti saivat väärän hihnan. Lisäksi nuorin muksunsa löi päänsä ja oli aivotärähdysepäily.. Ei kai siinä, hieman kylmäsi että josko tästä päästään liikkeelle tahi ei. Hän sitten pääsi tosiaan tulemaan, ja me pääsimme menemään.
Matka kohti Lahden linja-autoasemaa. Parkkipaikka löytyi, vaan laituria ei. Hetken ihmettelin kylttien katoamista ja laitureiden hiljaisuutta.. Merkintöjäkään ei ollut. Vaan onneksi oli älykännykkä ja google! Se hiivatti oli muuttanut! Matkakeskus oli ilmestynyt rautatieaseman kupeeseen.. Eli ei kun sinne, ja onneksi joku ystävällinen taksikuski vinkkasi ilmaisesta parkkipaikasta lähellä asemaa. Auto sinne siis ja eikun bussiin. Peikko oli hyvin väsynyt oltuaan töissä edellisen yön ja nukuttuaan hiton vähän koko viikolla. Univaje painoi omiakin silmäluomia, joten omalla autolla ei olisi kyllä ajamisesta tullutkaan mitään kovin pitkälle..
Väsyneenä mutta onnellisena pidettiin taukoa Jyväskylässä kun äiti ihana toi termoksessa kahvia, muutaman voileivän, vihanneksia ja simaa! Niillä eväillä matka saattoi jatkua kohti Oulua virkeämmissä tunnelmissa.Oulussa ajateltiin metsästää sapuskapaikka, ja löydettiin pizzeria Finlandia. Mielettömän ihanat annokset, upea palvelu ja kaikin puolin jees mesta. Paitsi että vessapaperi oli jotain servetin tapaista arkkia, ja käsienpesuaine oli loppu.
Siitä sitten terassille.Vaan kun ei. Kun ei tuntenut paikallista keskustaa eikä juuri mitään koko Oulusta, niin päädyttiin vaeltelemaan ympäri pitäjää. Löydettiin karaokebaari, Hevimesta ja luoja ties mitä muuta. Mutta yksikään ei ollut auki vappuaattona klo 15, vaan avasivat ovensa vasta klo 22. Tyydyttiin käymään kaupassa ja juomaan pussikaljaa aseman liepeillä.. Voin kertoa ettei aseman vessassa ollut vessapaperia eikä käsisaippuaa.
Siitä sitten hyvissä ajoin valuttiin keikkapaikalle, eli energia-areenalle. Tai ihan vaan Raksilan Jäähallille, jos googlea uskotaan. Käytiin siinä keikkaa odotellessa hakemassa viereisestä citymarketista sitten keikanjälkeiskalja sekä -lonkero, ja sen sellaista. Ajatuksena oli jättää nimittäin kassi narikkaan, kuten aina ennenkin, ja sitten valua siitä katselemaan Diabloa. Ai jumalauta että raivostutti kun järkkärit nakkasivat juomat suoraan ovelta roskikseen, mukaanlukien äitini laittama simapullo. Yrittivät heittää äiteen termoksenkin, mutta sain vakuuteltua että katsoivat että se ON tyhjä. Hämmentävä kokemus todellakin. Lappeenrannan päässäkin sai kyllä jätettyä narikkaan ja kassit pengottiin sitten siinä vaiheessa kun mentiin "salin puolelle". Lappeenrannassa ei muuta miinusta ollutkaan kuin se, että tuotemyynti oli k-18 alueella. Mutta! Hyvin oli huomioitu se, että alaikäisetkin haluavat juotavaa, ja siellä oli erikseen limppari- ja vesimyynti sitten lavan vierustalla.
Niin, manasin sitten siinä etukäteen että mistäs vettä nyt sitten matkalle kun järkkärit ystävällisesti viskoivat kaljojen ja lonkeroiden ohessa myös vesipullot roskikseen. Virkaintoisia paskoja, järjestelyt aivan totaalisen perseestä tässä kohtaa. Mainittakoon että jäähallin vessoissa ei ollut paperia, eikä käsienpesuainetta. Hieman saattoi tässä vaiheessa ahdistaa.. No, mitäs arvelette, kun vettä saa pullossa ostettua sieltä anniskelualueelta, saako sieltä laillisesti ostaa vesipullon ja suljettuna kuljettaa sen ulos keikan jälkeen...? No ei saa ei.
Mutta Diablo, aivan loistava. Mokoma, vielä loistavampi. Purnasin Stam1nasta siinä mielessä että melkein olisin jättänyt Mokoman itse viimeiseksi, se Mokoman positiivinen lavaenergia on ihan omaa luokkaansa, ja on helvetillinen shokki saada siihen perään stam1nan kiroilut ja uhoamiset sitten niskaansa. Lupauduin kuitenkin katsomaan stam1nankin, aina ensimmäisen biisin alkuun saakka. Sitten petti hermo ja ilmoitin peikolle että ei pysty eikä kykene, korvia särkee. Huom: kuuntelen Stam1naa mielelläni kyllä, ja Lappeenrannassa alkushokin jälkeen keikka olikin ihan jees, ja tietysti ne pyrot olivat hienoja nekin. Mutta nyt Oulussa se ääni puuroutui ihan täysin ja tuli korviin ihan totaalisena metelinä josta ei vaan saanut enää mitään selvää. Jonkun melodian pätkän ehkä josta saattoi biisin tunnistaa jos tarkkaan kuunteli..
Peikko oli yllättäin samaa mieltä, ja siirryimme sitten anniskelualueelle toteamaan että ei kiitos, ei löydy mitään minun makuuni. Siinä yhteydessä yläkerrassa oli sitten tietysti joku Routa-baari, ja menimme sinne istumaan. Useampi ihminenhän sinne valui kuuntelemaan sitten oven rakoon sitä Stam1nointia, ja siinä muutama tyttö tuumasikin että "täähän kuuluu tänne tosi paljon paremmin". Teinit vessassa sanoivat samaa, ja kurkkivat turvallisesti yläpuolelta lavalle päin. En keksi, kun en ammattilainen ole, että mikä meni pieleen sitten viimeisen bändin kohdalla kun kaksi edellistä pystyi ihan iisisti katselemaan ihan lähietäisyydeltä.
Tuotemyynti oli tällä kertaa järjestetty järkevästi; se oli ylätiloissa josta sitten pääsi shoppailemaan ja sai äänensä kuuluviin. Tai no, liekö se hyvä sitten vai ei; puuttuvat 6 mokomaa cd:nä, Diablon levy, ja peikolle hieman paitaa ja asianmukaista muuta asustetta, joista ei erillistä listaa jaksa edes kirjoittaa. Nimimerkillä: vararikossa ihan justiinsa.
No, lähdettiin sitten hakemaan keikan jälkeen pizzaa evääksi ja kokeiltiin metsästää vettäkin, huonolla menestyksellä. Eikun onnibussiin väsyneen kuljettajan seuraksi, ja pelkäämään tien päälle. Sen verran reunasta toiseen hoiperreltiin että mietin yhdessä vaiheessa että jään pois ja liftaan kotiin...
Kysyttiin muuten autoon noustessa että onko missään matkalla mahdollista ostella vettä. Mikään ei kuulema ollut auki yöllä ennen Jyväskylän Shelliä, jossa sitten 45 minuutin tauko. Shellillä ei sitten muuten ollut vettä, vain makeita juomia.. Joten ostettiin sitten jotain mehuvissyä (joka jäi juomatta...) ja todettiin että ainakin oli tällä kertaa vessapaperia ja käsienpesuainetta saatavilla. Olisin saanut hepulin jos ei olisi ollut. Kotona tulikin päivän jälkeen tankattua: tähän mennessä 4.5 litraa vettä ja edelleen jano. Ei tee hyvää diabeetikolle tuo kuivuminen, kerran olen moisesta tipassa ollut ja toista kertaa ei kiitos. Ensi kerran kumautan järkkäreitä sillä saakelin Airamilla päähän ja suojelen vesipulloja hengelläni. Ja sillä Airamilla.
Siitä sitten Lahteen, Lahdesta autoon, joka oli kuin olikin ehjä, ja sitten kotiin grillailemaan systerin kera ja Peikko saunotti muksut ennenkuin lähtivät ajelemaan kohti Jyväskylää..
Peikko muuten naureskeli Mokoman keikan aikana epätoivoisille yritykselleni ikuistaa kameraani pomppivaa solistia. Ei juuri onnistunut. Onneksi muu bändi joutuu pakon edessä väistellessään joskus pysymään paikoillaan !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti