Tammikuu

Mistä kaikesta tammikuu koostui?

Vuoden ensimmäinen punnitus sattui ensimmäiselle päivällekin. Paino oli 127.8kg. Kaikkine turvotuksineen, joista en syytä joulua enkä uutta vuotta, vaan ihan omaa olotilaani, omaa saamattomuuttani, mutta myös mennyttä vuotta, joka oli terveydellisesti ehkä romuttavin ikinä. Välillä tuntui ettei jaksa, ja välillä oli toivoa täynnä. Peikkokin sairasteli tammikuussa, joten kyllä sitä pöpöä ja bakteeria tuntuu riittävän. Myös toinen vanhemmista kissoistamme oli sairaana, käytiin tekemässä mahastaan kalju.. Eli otettiin röntgeniä ja ultraa, mutta mitään kummempaa ei löydetty. Antibiootti ja kortisooni toimivat, ja kissa tuntuu olevan terve.
Tammikuun viimeisen perjantain punnitus on 126,5kg. Ei paljoa tiputusta, mutta sentään alaspäin. Liikuntaa en ole kyennyt harrastamaan lainkaan. Salille olen kyllä mennyt, mutta lähinnä niin mitätöntä räpeltämistä että ei lasketa.

Ystävistäni harvat uskoivat siihen että kykenen sokerilakkoon. Kykenin, pitkään, vaikka täydellistä sokerilakkoa en aloittanutkaan. Vähensin vain karkin, irtosokerin jne määrää. No, en voi sanoa vähentäneeni, meillä ei ole pariin vuoteen sitä irtosokeria kyllä käytettykään. Mutta karkit, pullat ja leivonnaiset vähenivät vähintäänkin radikaalisti. Sokerijuomat samoin.
Vuoden toisena päivänä heitinkin kaikki karkit ja muut pois; osan kannoin ystävättären suostumuksella hänen lapsilleen, osan heitin ihan roskiin. Ei enää ajattelua että "tästä on maksettu joten"...
Tapasin pitkästä aikaa erään ystäväni jonka kanssa välit olivat viileät tuossa muutaman vuoden. Oli ihana tavata häntä ja poikiaan. Vanhempi poikansa on kova antamaan vihjeitä; sain vihjeen mistä löytyy Peikko.
Eräs toinen, ala-asteaikainen tuttavani oli muutaman päivän luonamme. Pähkinöitä, kylmyyttä ja kortinpeluuta. Nautin hänen seurastaan. Hyötyäkin hänestä oli; teippasimme kynnyksiä ettei kylmyys pääsisi niin puraisemaan.

Piraattiasioissa tuli liikuttua vähän siellä sun täällä, kun olemme keräilleet kannattajakortteja. Edelleen jatkuu. Silläkin rintamalla olen oppinut yhtä jos toista, mutta ehkä selvin muistutus on se, että ihmiset ovat ihmisiä, asemastaan huolimatta. Hyvässä ja eritoten pahassa. Välillä on ihanaa huomata miten kehitymme eteenpäin, mutta välillä tuskastuttaa nähdä, että jumiudumme ja tuhlaamme aikaamme ihan täysin järjettömiin pikkuasioihin, joilla ei oikeasti ole käytännön merkitystä. En tiedä, voiko tämmöinen isompi yhdistys ylipäätään koskaan olla keskittymättä yksittäisten ihmisten sodanlietsontaan.. Tuntuu että lopulta kaikki on kiinni henkilökemioista. Ihmiset eivät enää osaa vain sivuttaa asioita; sosiaalisen median heikoin lenkki se.

Kalenterin tammikuun teema on Luottamus. Minulla se liittyy oikeastaan eniten ammattiliittoasioihin tällä hetkellä. Kävin ammattiliiton järjestämässä koulutuksessa oppimassa imagokouluttajalta vinkkejä. Nyt pitäisi osata oivaltaa, kun vaan osaisi toteuttaa ja viedä käytäntöön!
Toisaalta, luottamusta on opeteltava. Itseensä ja muihin.. Siinä on liikaa työnsarkaa yhdelle kuukaudelle. Mutta pohdittavaa kyllä.

Pintaremonttia tein itselleni; hiukset lähtivät. Otin itselleni oikeasti lyhyen ja revityn mallin. Tuntui kun olisin saanut voimaa ja energiaa mielettömästi siitä että haivenet hävisivät. Vaatekaapin kävin lävitse; heitin pois niitä missä oli "vain vähän reikiä, pitäähän tätä kotona"..
Kotia tuli uudistettua Dc-Fixin avulla, tuntuu että tarvitsisi saada lisää elintilaa, lisää kauneutta kun vielä kerkeää. Koskaan ei tiedä milloin tulee se päivä kun näköaistia ei enää ole, ja on vain tuntoaisti ja kuuloaisti.. Ja toisaalta, nekin voi menettää aika helposti.

Pakkasia oli hurjasti. Puita on palanut ja olen tutustunut briketteihin. Yläkerran lämmittäminen briketeillä tuntuu huomattavasti helpommalta kuin jatkuva puiden raahaus ja varastointi yläkertaan. Porin mattiin briketti poikineen niin johan tarkenee.
Peikon ihana isoäiti ja täti antoivat penkoa ullakkoaan ja saimme mattoja koko keittiön lattian peitoksi ja portaiden alusenkin. Kauniita ja käytännöllisiä. Sisälämpötila kävi lattianrajassa jopa miinuksen puolella ja putketkin jäätyivät. Ne, jotka ovat sisällä, mutta koskevat lattianrajaan.

Bonuksena kävin kääntymässä hyvän tekosyyn varjolla lapsuuden maisemissa Karjalohjalla. Tapasin isäni vanhoja ystäviä ja sain kerrankin kuulla miten hän oli hyvä mies aikanaan. Kaikilla tuntui olevan positiivisia kuvia, ahkerasta miehestä ja hänen perheestään. Silloin ei vielä pahasti alkoholia ollut kuvioissa, joten hänestä välittyi varmasti erittäin hyvä kuva. Ongelmat taisivat alkaa vasta keski-suomessa myöhemmin..

Tammikuun keikkana oli Nosturissa Ensiferum akustisesti! Kerrassaan ihana, koska tahansa uusiksi. Muistoksi ostin korvikset, ja tottakai se vinyylikin sieltä lähti mukaan..