Eilen päivittelin someen Turmion kätilöiden keikasta. Julkaisin kuvan siis kumppaneistani ja kas kummaa, tunnin sisään joku itseään jumalattarena pitävä oli löytänyt tiensä kommenttiosastoon. Arvata saattaa että hänen asiansa oli jotain mikä on vaan pakko saada kerrotuksi: että mieheni ovat saatanan likaisen ja rasvaisen näköisiä ja mitäpä muutakaan voi olettaa kun nainen näyttää tältä.
Jäin yllätyksekseni pohtimaan hänen tarvettaan julkaista kommenttinsa. En tiedä olenko loukannut hänen ystäväänsä jotenkin vai miksi hän päätyi ylipäätään selaamaan sivuani. Voiko joku oikeasti vaan olla niin esteetikko että toisten olemassaolevien ihmisten ulkonäkö yököttää niin paljon että siitä syntyvä pahaolo on vaan päästävä purkamaan jotenkin? Mikäli näin on, olen vilpittömän pahoillani että postaan epäesteettisiä kuviamme julkisuuteen, mutta kehotan vahvasti jatkossa skippaamaan sivujeni katselun.
Myös viimeisimmän julkaistun artikkelin kommenteissa oli tosiaan tämä nimimerkki "Kia Maria" joka vahvasti puuttui mm. Lapseni lihavuuteen sekä ulkonäkööni. Sain ykaityisviestejä, jotka kylläkin juonsivat alkunsa siihen että hän laittoi viestejä koskien omaa mielenterveyttään, fyysistä terveydentilaansa ja ahdistustaan, keskellä yötä M:lle. Kuuntelin viestit ja kommentoin artikkelien kommentteihin että nyt on ayytä vetää siitä käsijarrusta, hommata apua mielenterveysongelmiinsa jne. Hän kertoi olevansa 4 kk:lla raskaana ja pohdin, auttaisiko hänestä tehdä huoli-ilmoitus, kun käy itsemurha-alttiudestaan ja syömishäiriöstään kertomassa ihan tuntemattomalle ihmiselle. Eihän siihenkään kai ole syynä kuin huomionhaku tai avunpyyntö?
No, hän riemastui kommenteistani sen verran että aieltä tuli litania syytöksiä, joissa kertoi että vaikka hän tekee only fanssia, hän ei ole julkisuudenhenkilö, ja että seuraava artikkeli mitä voin lukea julkisuudesta, on se että minä olen kiusaaja kun hänestä puhun perättömiä.
En tiedä tosiaan kuinka paha olo hänellä on, vai onko tämä kaikki vaan jotain leikkiä ja sellaista olemista mitä minä en ymmärrä vanhuuttani.
En tiedä mitä minun tästä kaikesta pitäiai ajatella. En ole koskaan peräänkuuluttanut kehorauhaa, enkä toisaalta ole kerännyt itselleni mitään harhaluuloja ulkonäöstäni: olen sairaalloisen lihava, 161 cm ja 122kg. Hiukseni ovat harmaantuneet, ja pidän ne lyhyenä laiakuuttani. Rintani alkavat jo riippumaan ja raskausarpia on ympöri kehoa. Tissit ovat isohkot, mutta niin on vatsanympäryskin.
En silti osaa arvottaa itseäni ulkonäköni kautta, enkä oikein ymmärrä ihmisiä jotka niin tekevät. Tottakai minä katson ihmisiä, jotka näyttävät hyvältä; belmyran kuvia on aina ilo katsella instasta. Rakkaideni hymyjä. Miesteni käsivarsia. Kaikkea kaunista.
Mutta ilmeisesti ihmisten ulkoiselle rumuudelle olen täysin sokea; jokainen ihminen jonka olen nähnyt, on omannut jonkun kauniin piirteen. Jokaisen ihmisen onnellisuus on ollut tähän asti kaunista katsottavaa. On kauneusihanteita ihmisten ja aikakausien mukaan, ja kaikki eivöt kaikkien silmään istu. Eivät minunkaan. Mutta kuten sanoin: jokaisesta ihmisestä olen tähän saakka löytänyt jotain ulkoisesti kaunista ja viehättävää. Jokaisesta jotain mikä on erityistä.
Joten jos austa tänään tuntuu tosi rumalta ja siltä että maailma mulkoisee sua, mene peilin eteen ja pohdi sitä että jos olisit edessäni, mä kertoisin sulle jotain positiivista sun ulkonäöstä. Ehkä se on sitten se mun supervoima tässä elämässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti