Syystuulia

 Usein kirjoittelen vain polyamorian hyötypuolista, tai siitä, miten ihmisten suhtautuminen on negatiivista. Eikä siinä omalla kohdalla niin paljoa negatiivista olekaan, kun ei ole osunut kohdalle mitään järjetöntä mustasukkaisuusdraamaa, käsittelemättömiä tunteita ja ties mitä muita draamanaiheuttajia. 

Paskin puoli on täsmälleen sama kuin paras puoli; kaiken saa tuplana / triplana. Myös sen paskan määrän. Kuolemat. Läheisten menetykset. Sydänsurut. Kaikki. 

Eilen oli vähän draamaa ilmassa, kun taas toinen osapuoli, mr.M antoi oletuksien mennä ehkä kuitenkin lausuttujen totuuksien edelle. Nepsy-kirjon ihmiset eivät ajattele kuten tavalliset ihmiset, eivätkä aina toimi kuten "tavalliset". Mutta silti he olettavat vahvasti kaikkien muiden, diagnosoimattomien, käyttäytyvän ja hoitavan asioita tietyllä tavalla. 
Aikanaan todella paljon olen tapellut siitä että minä en ole kuten tyypillinen nainen, mä en piilota oikeasti yhtään mitään lauseisiin. Sieltä ei poidä lähteä mitään etsimään, mulla ei ole kykyä vihjailla ja naamioida pyyntöjäni. Jos mulla on jano ja kaipaan lasillista vettä, mä pyydän että "voisitko tuoda vettä" eri muodoissaan, mutta se ei koskaan tule että "oivoi, onpas nyt kuuma, mikähän tähän läkähdytystilaan nyt voisikaan auttaa." Näin niinkun ihan perusteista lähtien.
Jos sanon että "timanttisormus, onpas kivan näköinen". se tarkoittaa Just Sitä. Että siinä on timanttisormus. Se on kivan näköinen ihan just siinä. Ei välttämättä mun sormessa, enkä todennäköisesti halua sitä edes itselleni. Enkä naimisiin. Enkä kihloihin, Enkä lahjaksi. Mitenkäänpäin. Asiat voivat olla ihan oikeasti vaan kivoja ja nättejä siellä missä ovat. Ilman mitään. 

 No tilanne oli oikeasti vähän monimutkaisempi. Houkuttelin tyyppiä keikalle, hän ei tullut, eikä infonnut illan aikana aikomuksestaan olla tulematta. Seuraava päivä kului hiljaisuudessa, kunnes kyselin että mille hävisin. Enhän minä tiedä, oliko muuta seuraa tarjolla, sammuiko tyyppi alkoholin vaikutuksen alaisena vai mitä. Oikeasti olisin vain kaivannut viestiä että "en pääse paikalle" tai "En jaksa tulla" tai mitä vain vastaavaa. Tai seuraavana päivänä infoa asiasta. 
Mutta hän oli saanut rakennettua päässään skenaarion sisältäen asioita että "en voi antaa sinulle sitä mitä haluat" ja "seurustelu on vaikeaa" ja "mä en osaa riidellä" sekä "välttelen konflikteja". Siinä kohtaa tipuin jo kärryjen kyydistä aika hyvässä vauhdissa ja kun sitten sieltä tuli että "parempi viheltää peli poikki nyt" niin kyllähän se jokseenkin korkealta tipauttaa. Läimäyttää vasten kasvoja. 

No sitten vaan olettamaan että ei se toinen varmaan halua enää tosiaan pitää yhteyttä, annetaan olla. Vai että pitääkö tässä tarttua kiinni ja sanoa että hei,  en mä halua et sä meet minnekään, mä tykkään susta. Vai kiljua että mikä helevettiläinen sua vaivaa, meillä on kaikki ihan ok? Vai onko? Onko siellä joku muu, josta mä en tiedäkään, joka ei halua jakaa tätä otusta? Vai mistä helkutista on kyse? 

Muutama tovi keskustelua tekstin välityksellä ja ehkä vähän on sellanen olo että emmä nyt oikein tiedä että olenko mä nyt sitten kuitenkaan sellainen ihminen joka hänelle olis sopiva. Jos välttelee konflikteja, kertoisko se sit kuitenkaan missään tilanteessa että "äh, ei tää homma ihan oikeesti toimi, ei jatketa" vai ajaudutaanko tässä johonkin kummalliseen looppiin että ollaan vain olevinaan yhdessä kun ei oikein osata olla erilläänkään? 

En tiedä. 

Sekava ja väsynyt olo sekä tollasen episodin, hiton pitkän flunssakierteen, allergiaoireiden ja kaiken muun takia. Ja lääkevajauksen. Oon käyttänyt verensokereiden tasaamiseen Ozempic-nimistä pistoslääkettä. Sitä sitten on määrätty vähän kaikille painonpudotukseen eikä apteekit nyt sitten saa sitä enää maahantuojalta sellasia määriä kun pitäis, niin nyt ne painonpudottajat on hamstranneet lääkkeet ja me diabeetikot nyt sitten kärsitään. Oon muutamia viikkoja ollut ilman ja seuraavat erät tulevat lokakuun lopulla.... Verensokerit korkealla ja nyt sitten ei ajatus oikein luista. 
Kävin myös tyhkentämässä kuolleen tätini asunnon perjantaina, ja uurnansa haen myöhemmin tällä viikolla. Onhan se vaihtelua saada kuulla olevansa välillä polyhuoran sijaan mustalaishuora. 
Toivottavasti verottaja ei kuuntele meikäläisestä liikkuvia huhuja. Aika vaikeaksi menis selittää että mihin ne huoraamalla tienatut rahat on säilöttynä....