Maaliskuun masennus

 Jossain vaiheessa tulee vaan se piste että on aivan liikaa hartioilla. 
Kirjoitin naistenhuoneelle facebookkiin kirjoituksen alkuviikosta.. 

Pakko avautua.

Jumankavita minuu ärsyttää että tää hiivatin Suomi vetää nää tuloerot ihan jäätäviks. Kurkun hinnasta en edes aloita mut ihan oikeesti toi polttoaine..

Mullon muksu hoidossa yksityisessä englanninkielisessä päiväkodissa. Matkaa meil on n. 15km suuntaansa. Mä ajattelin et voin tinkiä kyl omist jutuista että takaan lapselleni laadukasta varhaiskasvatusta ja hyvän alun kun se on selkeästi ikätasoaan edellä puheenkehityksessä.. Englanti oli siis luonteva valinta tähän.. (Neiti on vajaa 4v.)

Mä en tupakoi, mulle ei tuu lehtiä. Juon alkoholia ehkä 6 annosta vuodessa ja seki jaettuna n. 4 erään. Ei oo laitettuja ripsiä, tissejä, hiuksia tai kynsiä. Ei oo liutaa suoratoistopalveluita.. (Spotify on!) Mä en käy saleilla, en harrasta juuri muuta ku kotona oloa ja ilmeisesti jatkossa sitä kurkun kasvatusta että on jatkossa jotain leivän päälle..

Mutta toi polttoaine. Se vie oikeesti puolet mun (EDIT: asumiskustannusten jälkeen käteen jäävistä) tuloista!

Mä mietin et lapsilisät voi heittää suoraan tankkiin tai ostaa muksulle ne varsilenkkarit.. Julkisiin vaihtaisin jos kulkis. Ei kulje. Ja siltä osin ku kulkee ni matka kestäis 1.5 tuntia suuntaansa. Eli ei oikeesti täälläpäin oo realistinen vaihtoehto.

(Eikä tulojen lisääminen, oon eläkkeellä. Ei pysty fyysisesti tekemään töitä.)

Millä te muut (vanhemmat) puratte tän vitutuksen, turhautumisen ja helvetillisen kiukuntunteen?? Jos nyt ajatellaan et se salillakäyminen jne ei oo vaihtoehto.

Ja juu, mindfulnessia treenaan mutta ku ei oo lehmän hermot ei...

Sain vastaukseksi liikunnan ja puutarhanhoidon. Ja, kuten naistenhuoneen tyyliin kuuluu, helvetinmoisen kasan vittuilua siitä että köyhän ei pidä vaatia vaan tyytyä osaansa. Lisäksi pitää olla kiitollinen mistä vaan koska afrikan lapset ja syyrian sota ja slava ukraini. Mä myönnän kuitenkin olevani helvein itsekäs tapaus, pelkästään oman persereikäni reunat. Viime syksynä lähti isomummo.. Hänen perunkirjoituksensa on nyt sitten 30.3 koska tässä on ollut hässäkkää mm. virkatodistusten saamisessa sekä sen selvittämisessä, että tehtiinkö hänen miesvainajastaan perunkirja v. 1959. Hänellä ei ollut henkilötunnusta, koska niitä ei vissiin systemaattisesti siihen aikaan jaeltu.. Joten tie on ollut mutkikas. Sinä aikana olen kuullut lähinnä vittuilua ja vaatimuksia hänen kahdelta lapseltaan asioista. Kenenkään muun, eli koko perikunnan, ei tarvitse olla paikalla, heillä on siihen kuitenkin mahdollisuus. Minä typerä vastuunkantaja olen pesänilmoittaja, vaikka en oikeutettu minkäänlaiseen perintöön (mitään jaettavaa ei ole, kasa laskuja vain) kuitenkin olen velvoitettu olemaan paikalla. Ja kun on haettu kahdesti lykkäystä niin tuo 30.3 on toiseksi viimeinen päivä pitää perunkirjoitus, eli sitä ei voi siirtää vaikka olisi mikä esteenä.. Joten minun on oltava paikalla. Hautajaisiinhan minulla ei ollut varaa, mutta kävimme laskemassa uurnan kuitenkin Tuusulaan. No, sitten lähti appiukko. Hän oli upea mies, kunnioitin suuresti hänen nauravaista luonnettaan ja ystävällisyyttään. Emme tunteneet pitkään, mutta tarpeeksi pitkään että jäin kaipaamaan. Hänen siunaustilaisuuteensa en päässyt, korona ja muuta kivaa, mutta josko uurnanlaskijaisiin kuitenkin? Nyt sitten isäni.. Hän jo viime keväänä kertoi minulle elvytyskiellostaan. Eikä siinä, kunnioitin. Kerroin että jään kaipaamaan, mutta ymmärrän täysin ja hyväksyn. Hän sanoi kertoneensakin siksi että tiesi että hyväksyn., Hän ei ole ollut näinä elinvuosinani maailman parhain isä, mutta hän on ollut minulle ainoa kuitenkin, ja toiminut varmasti parhaan osaamisensa mukaan asioissa. Nyt hän on jälleen sydänoireiden takia sairaalassa, ja tällä kertaa hän on kieltäytynyt jatkotutkimuksista eikä halua hoitoja. Siitä olen vihainen, katkera, vittuuntunut ja tähän kaikki adjektiivit mitä vaan löydän tästä kielestämme. En kertakaikkiaan jaksa sitä ajatusta että hän ihan vielä luovuttaisi. Minä niin toivoin että tulisi kesä, hän jaksaisi kesään koska olisin halunnut vielä mennä Jyväskylään tyttäreni kanssa häntä tapaamaan.. Että olisimme voineet mennä vaikka leikkipuistoon toviksi oleilemaan. isäni on siis alkoholisti, mistä olen monesti kai maininnutkin. Viime vuodet hän on asunut kankitiellä (alkoholistiasuntola) ja sinne ei saa lapsia viedä. Näin ollen tyttäreni ja isäni tapaamiset ovat rajoittuneet viimeiset pari vuotta siihen että olemme käyneet kahvilla jossain. Isäni ei ole ollut matkustuskunnossa. Mutta olisin halunnut Vielä Yhden Kerran, että Pekka-pappa ei jäisi muistoissa vain häivähdykseksi tyttäreni muistoissa. Hän on sairaalassa ja on hyvin pieni mahdollisuus että hänet kotiutettaisiin. Vaan kun Jyväskylän kaupungin kotihoito ei tee kankitielle käyntejä, eikä minulla ole rahaa mitään yksityistä hoitajaa hänelle palkata, eikä, kuten arvata saattaa, alkoholistilla ole itsellään mitään säästöjä. Arvatkaapa milloin hänen hoitopalaverinsa olisi, mistä se hoitaja soittelikin..? Kyllä. 30.3. En tiedä miten tulevaisuudessa hänen hautajaisensa hoidan.. Nyt jo isoäitini perunkirjoitukset nielevät omaisuuden, koska vain hautajaiskulut nielevät sen mitä hänellä tilillä oli. Jaettavaa ei jää, joten minun on maksettava ne helvetin kulut siitä kaikesta. OIkeusaputoimiston päätös.. "jos olisi kyse vanhemmastasi tai lapsestasi, saisit maksuvapautuksen tuloillasi, mutta nyt sinulle jää maksettavaa 65%). Sosiaalitoimi ei asiassa kuulema auta (puhuin sosiaalityöntekijän kanssa.... Niin. Jos alkuviikosta kirosin sitä että rahat ovat tiukalla ja joudun kaikesta tinkimään että saan lapseni pidettyä siinä päiväkodissa jossa haluan, tänään kirosin sitä että ulosottomies ei 1.4 lähtien huomioi minulle elätettäväksi lasta jonka kanssa asun, ja joka on huollettavani.. (Kyllä, selkeä virhe, tullaan varmasti oikaisemaan, mutta näihin rahoihin mitä huhtikuussa on maksussa, ei oikaisu kerkeä..) Ja nyt sitten tuo isäni juttu.. Nyt voin kirota sitä että en ihan oikeasti tiedä, miten helvetissä repisin rahaa yhtään mistään että pääsisin häntä katsomaan. Auton katsastus oli tässä kuussa ja sinne humpsahti reilu 300 euroa, eli suomeksi sanottuna olen velkaa helvetin perkeleesti. Enkä millään pysty kerralla maksamaan edes takaisin. En usko itse jumalaan, en kertakaikkiaan pysty. Eikä näitä aikoina voi ajatella tätä kaikkea paskaa kuin siten, että jos Jumala on olemassa, hänkin vihaa minua. Ironista on se, että eilen lohduttelin entistä naapurin miestä kun vaimonsa oli kuollut ja suruliputus taloyhtiöllä on 1.4. Hän joutuu tappelemaan nyt kaupungin vuokra-asuntojen kanssa siitä että saako asua asunnossa jossa ilmeisesti oli alunperin ainakin vain vaimon nimi vuokrasopimuksessa. Lohdutin häntä, ja hän halasi minua oksennukset rinnallaan kaatokännissä. Siinä rutistaessaan sitten siunasi minut. Ihan koko litanialla. Mitä siitä seurasi? Se, että saan litanian paskauutisia seuraavana päivänä. Hyvä siunaus kertakaikkiaan. Ei tällä maailmalla ole jumalaa. Jos kohta ei kyllä saatanaakaan, eikä ihmiskunnalla toivoa. Ei taida mennä viikkoakaan ettenkö kiroisi sitä että tein lapsen tähän maailmaan. Hänellä ei tule olemaan millään tavoin helppo tulevaisuus vaikka minä mitä tekisin. Hänen elämänsä ei tule helpottumaan yhtään minkään uhraukseni takia. Eikä hänellä kohta ole läheisiä jäljellä kun kaikki nukkuvat pois. Jos jollakulla on jotain välejä ja järjetön, luja usko siihen yläkerran heppuun, niin rukoilkaa mulle 100€ lottovoitto, jotta pääsen vielä kerran viemään tyttäreni katsomaan pappaansa. Tää paska ei vaan ole oikein että kaikki helvetin rahat menee asuntoon, polttoaineeseen ja likalliiseen ruokaan. Mä en helvetti tupakoi, en juo viinaa, en uhkapelaa kuin lottoa, enkä oikeesti tee kenenkään elämästä maanpäällistä helvettiä tietääkseni. Kierrätän kiltisti, teen lahjotuksia aina kun voin, ja autan kaikkia ihmisiä ketä vaan pystyn, vaikka niillä viimesillä voimillani yli oman jaksamisen. Nyt vaan tuntuu siltä että mä lukkiudun tänne taloon ja en tee enää yhtään mitään kenenkään hyväksi. Mä alotan suruajan ja pidän sitä tän vuoden loppuun saakka ja katon sen jälkeen mitä maailmassa on tapahtunut. Ja JOS maailma ois vähän vähemmän paska, se puhelinsoitto isästäni ois tullu aamulla. Mä nimittäin otin ne tänään tilille kilahtaneet lapsilisät ja ostin lapselleni ruokaa ja pääsiäistarvikkeita sekä pari synttärilahjaa lähipiirin muksuille ja ilahdutin itseäni uudella kasvilla. Ylihintainen varmasti, 4 euron tokmannin oranssitähdykän. Jotenka näistä helvetin rahoista on jäljellä 15 euroa joilla meinasin ensi viikon elää maidon ja tuoreiden vihannesten suhteen.