K-16.

Olen taas pähkäillyt kummallisia ajatuksia. Seksistä, tällä kertaa. Joten tästä eteenpäin taas omalla vastuulla, hiekat pimpassa on ikäviä ja herneet nenässä vaikeuttaa hengittämistä. Iltalehden viihde-osastolta löytyy sitten vähän turvallisempaa matskua luettavaksi vaikka julkkisten  eroaikeista.

Miksi moni kokee seksin vaivalloiseksi? Likaiseksi? Hankalaksi? Sitten kirjoitellaan jo lehtiä myöten artikkeleja siitä miten ihmisten kuuluu toisiaan panna, miten kuuluu valmistautua. Ensin kehotetaan siihen pirkka-seksiin vai mitä se oli, että mutkatonta ja vaivatonta ja arkista, ja siitä pitää nauttia. Sitten seuraavassa hetkessä tavaan työpaikan kahvitunnilla lehdestä että "Jos aiot harrastaa seksiä, aloita valmistautuminen 24 tuntia aikasemmin."
Eli mitä hiivattia, oikeasti? Mä en koskaan ole elämässäni valmistautunut seksin harrastamiseen. Enkä ymmärrä miksi siitä puhutaan edes harrastamisena.. Lähestulkoon ilmaista tekemistä josta saa paljon kiksejä.
Sitäpaitsi, niistä lehtiartikkeleista. 5 asiaa joita naisen ei pidä sanoa miehelle. 8 virhettä jotka mies tekee sängyssä. 3 yleisintä seksimokaa. Ja sama sarja jatkuu ja jatkuu.
Missä vaiheessa media voi määritellä, mikä itse kustakin tuntuu hyvälle? Ja missä vaiheessa se kääntyi niin että pornofilmien luoma seksikuva on ihan täysin vituillaan oleva? Se ei nimittäin ihan oikeasti ole. Okei, siinä luodaan ultimaattisen siistiä ihannekuvaa siitä että eritteet ovat Juuri Oikeissa Kohdissa, karvat on ajeltu ja trimmailtu täydellisesti, ihoa on käsitelty kuvankäsittelyllä ja tottakai filmiä on editoitu. Ei se mikään dokumentti ole, se on fantasiaa.
Mutta yhtäkaikki, se on fantasiaa joka lähtee ihmisten mielistä. Se on se, mitä ihmiset ihannoivat ja haluavat. Jos sitä ei halua, pitää varmaan selvittää että miksi ei. Joko se ei oikeasti ole oma juttu, tai sitten se tuntuu vaan pelottavalta asialta sen takia, että itse kokee ettei kykene samaan. Mutta ylläritietoisku tähän väliin; sen ei kuulukaan olla samanlaista livenä. Sen ei kuulu olla mitään mitä tavoitella. Se on vain yksi keino inspiroitua asioista.

Sitten ihan oikeasti se reality check tähän väliin. Painoni on parhaimmillaan ollut 135kg. Olen 162 cm pitkä. Tällä hetkellä painan jotain 125 ja 128 kilon välissä. Minulla on kaksi miestä, ja molempien kanssa seksielämä, jota voin luonnehtia kutakuinkin aktiiviseksi. Olenko minä sellainen ihminen haposottavine säärikarvoineni, näppyineni, kaksoisleukani kera sekä harmaantuvine hiuksineni, joita pornofilmeissä näkee? En. Jopa ylipainoisista tehty porno on yleensä sellaista, missä naiset ovat vähintäänkin naamastaan huoliteltuja ja meikattuja.
En silti muista yhdenkään yhdenillan jutun, yhdenkään seurustelusuhteen aikana minkään kaatuneen siihen että säärikarvani ovat ajamatta. Yksikään mies ei ole vienyt minua sänkyynsä (tai pöydälle, tai sohvalle, keittiön tasolle tai minne ikinä) ja sitten katsonut että "hyi helvetti, hei sä ootkin läski ja ruma, ei seiso sitten millään". Jos ne ovat lähestyneet, kyllä niillä on silmät ollut jo siinä vaiheessa päässä ja auki, ja sitten on menty panemaan.

No, se ulkonäkö on sitten naisten ongelma, ja miehillä on sitten se ongelma että kun se kilkutin siellä jalkovälissä on ihan liian ohut ja pieni ja muutenkin kammottava ja väärään suuntaan vipottava.
Taas otetaan sellainen newsflash; oikeasti se koko ei auta yhtään mitään. Jos oikeasti on iso, etkä tiedä miten sitä käytät, siitä ei ole hyötyä. Ja vastaavasti; vaikka se olisi pieni, pystyt tekemään sillä ihmeitä kun tiedät mitä teet.
Mutta sitä tekniikkaakin tärkeämpää on kuitenkin se, mitä omassa päässä liikkuu. Toki se räveltäminen ja ihmeellinen nuuhaus ei pitemmän päälle kanna, pakkohan siinä on jotain opetella, mutta toisaalta kyllä innokkuus korvaa kyllä taitoa aika pitkälle. Mutta siltikin.. Ihmiset lisääntyivät hei jo kivikaudella, eikä kukaan kysellyt silloin sen paremmin naisten oikeuksista, iltalehden lisääntymis- ja seksivinkeistä ja ties mistä muusta. Menivät vaan ja panivat. Ja kaikki ne ihmeelliset klitoriksen silpomiset ja muut perkeleelliset rajoitteet seksiin tulevat ihan yhteiskunnalta, tarkemmin ottaen lähtevät uskonnosta. Menkää ja pankaa ja tiputtakaa ne rajoittavat ajatuksenne roskakoriin. Oikeasti.

Jos mietitään perus seksikäsitystä, niin sehän menee niin että nainen makaa siinä selällään tai mahallaan, ja sitten mies touhuaa jotain että nainen saa orgasminsa ja sitten mies laukeaa sisään tai minne nyt ruikkiikin. Fine. Ihan kivaa toisinaan, mutta entäs sitten kun sitä jatkuu vuosia? Eikö se tapa kaiken luovuuden ja intohimon..?
Todellisuudessahan se seksi on nimenomaan oman mielikuvituksen käyttämistä, aistien ylivaltaa ja tunteita sekä tuntemuksia. Jokainen on ensinnäkin vastuussa omasta nautinnostaan, niin nainen kuin mies. Se on se perusoletus. Sen jälkeen lähdetään siitä että voidaan keskustella siitä mikä tuntuu hyvältä. Tai voidaan tutkia toista ja opetella sitä kautta tuntemaan toista. Mutta tässä kohtaa peräänkuulutan sitä, että miehellä on muitakin erogeenisia alueita kuin penis ja perse. Eli naiset; käyttäkää käsiänne. Suuta. Korvianne. Ihan mitä vain, hyväilkää kaikkialta, kyllä sen oman rakkaan erogeeniset alueet löytyvät kun etsitte. Liian usein nainen pitää miestä ihan helvetin yksioikoisena olentona..

Itsehän en arjessa kovin paljoa kosketuksesta nauti, varsinkaan vieraan ihmisen tekemänä. Mutta kun puhutaan seksistä, niin kyllä siinä on havaittavissa kaksi ihan selkeää suuntaan; joskus on helvetin jees ihan just sellainen pikapano, johon ei tarvita kummallisia esileikkejä. (Tuo Pantteri tuossa on sellainen, että se tuijottelee intensiivisesti silmiin ja tisseihin, ja sitten kun olen vaikka menossa autoon, se kumartuu ylle ja suutelee. Eipä siinä muuta esileikkiä tarvitse, mä olen helppo.) Tai sitten tulee Peikko yöllä kotiin, kääntää selälleen / mahalleen ja ilmoittaa että "mä otan sut nyt". Sillä sitten mennään, ei siinä tule ajateltua että onko yöpaidassa reikää tai mitä jos pääsee pieru. Sitä antaa sitten mennä jos siltä tuntuu. Jos ei tunnu, niin eihän se minulta ole pois, liukuvoide on hyvä apu alussa jos ei ole aikaa sen kummemmin havahtua ennen itse aktia.
Joten tässä kohtaa mä en ymmärrä miten valitetaan että pienten lasten kanssa ei ole aikaa seksille. Onhan sitä, jos sitä järjestetään. Ei sen tarvitse olla mikään maata mullistava spektaakkeli. Se on sitä että kun toinen on rakas ja ihana, niin sitä haluaa. Ellei sillä hetkellä niin hetken päästä vähintään kun näkee / tuntee toisen halun. Tai sen kalun. Mutta melkein sama asia.
Tai sitten on se että leikittelee, tutkiskelee toista. Tässä viimeisen vuorokauden aikana suurimmat kiksit tulivat siitä että lojuin sängyssä yöpaidassa (ja alusvaatteissa) ja Pantteri painautui kiinni sopivalla kohdalla makoillen ja painoi sitten kalunsa rintojen väliin niin että naamani oli hänen rintakehäänsä vasten. Varmaan sai siitä itsekin jotain, mutta oikeasti se läheisyyden tunne, hänen tuoksunsa, kosketuksensa, kaikki. Ja ei, ei sen kummempaa yhdyntää, vaan ihan puhtaasti se läheisyys, sai aikaan melkoisia reaktioita itsessäni.
Eikä olisi saanut, jos olisin alkanut analysoimaan että miltähän se nyt näyttää ja tuntuu ja miten ne läskini tässä asettuvat makoillessani ja onkohan nyt kainalot puhtaat vai haisenko hieltä ja voi ei, tissihiki nyt ainakin..

Eli se itsetunto nyt naiset kohdalleen: ne mahamakkarat on jees. Läskit reidet on jees. Perse on ihan hyvä. Tissit on, oli sitten pienet tai isot, pääasia että on. Ja jos ei ole, ei sekään ole niin justiinsa, sut on huolittu siihen viereen siksi että sä olet sä. Haluttava. Pantava. Ihana.

(Ja hei, mä tiedostan että on päiviä jolloin ihminen on liian kipeä, voi olla liikaa stressiä, voi olla mitä vaan. Mutta lopulta; mikään ei vie menkkakipuja iteltäni niin hyvin pois kun seksi. Eikä mikään lievitä stressiä ja angstia niin hyvin kuin se, että tietää olevansa haluttu.)

Siitä ajateltavaa uuteen viikkoon.