Avoin kirje Kaisalle

Hei Kaisa!

Olet nyt rankasti syyttänyt minua erinäisistä asioista sotkemalla joukon ihmisiä tähän kaikkeen.. Tilannehan meni niin että minulla ei ole osaa eikä arpaa sinun ja miehesi eron syihin. Miehesi ei lähtenyt "vieraan pillun perään", kuten olet asiaa ilmaissut muutamille "ystävillenne" ja nettiyhteisöön. Olet vääristellyt aika reilusti sanomisiani joka paikassa. Kun mieheni pyysi sinulta todisteita miehesi ja minun välillä käydyistä keskusteluista, et kyennyt niitä antamaan.
Ihmiset, jotka minut oikeasti tuntevat, tietävät, että minä perustan kaiken avoimuudelle. Tämän bloginkin. Ja ihmiset jotka tuntevat ja seuraavat minun ja mieheni kommunikaatiota ja tapaa, tietävät muuten senkin, että kummallakin on mm. pääsy toisen profiiliin, kännykkään, tietokoneelle.. Kun ei oikeasti ole sitä salattavaa. Ja miehesi ja minun väliset viestit on luetettu niillä ihmisillä jotka ovat livenä samassa tilassa olleet ja joiden mielipiteillä on merkitystä. Totuus on selvillä suurella osalla ihmisiä, valitettavasti silti löytyy iso kasa ihmisiä jotka uskovat että sinä olisit oikeasti tässä uhri..

On totta, että minä otin käytännössä kädestä kiinni miestäsi ja katsoin syvälle silmiin ilmoittaen että hänen pitäisi oikeasti miettiä, onko teidän avioliittonne sitä mitä hän elämältä haluaa. Sinä näet siinä tietysti sitä kyrvänkipeyttä, kun taas minä näin rikkinäisen ihmisen jonka olen tuntenut vuosia. Miehesi ei ollut näin rikki, kun tapasitte. Parisuhteen kuuluu muuten eheyttää eikä rikkoa, tiesitkö? Huomasin vaan tässä muutaman vuoden kuluessa että viina on alkanut hänelle maistua ja hän on haamu entisestään. Minua kiehtoi selvittää, mitä on tapahtunut.

 Kun miehesi ilmoitti että hän haluaa lähteä päätään selvittämään muualle kotoa, hän tarkoitti sitä. Hän halusi aikaa miettiä kysymystä jonka todennäköisesti minä herätin. Otan siis osittain vastuuta kyllä "elämäsi pilaamisesta", kuten asian ilmaisit.

Et sitten voinut antaa hänelle aikaa pohtia. Menit lukemaan yksityisviestit joita olimme kirjoitelleet miehesi kanssa. Tiedätkö, minä en edes ole siitä loukkaantunut, joskaan en näe myöskään oikeutusta teollesi. Tiedän, että olemme flirttailleet, ja olen sanonut asioita joita käsitit todeksi, jotka silloin, sanomishetkellä, olivat kuitenkin kahden aikuisen, naimisissa olevan henkilön keskinäistä flirttiä ja "päivän piristystä" ilman sen syvempää merkitystä. Jos kysymys olisi välien syvenemisestä, eikö se olisi tapahtunut jo aikoja sitten? Miksi vasta nyt? Se, mikä minut sai takajaloilleen, on se, että sinä et kokenut todellisuudessa sitä flirttiä pahaksi, vaan halusit draamaa. Puhuit ystävillenne ja sukulaisillenne, että sinua oli haukuttu niissä keskusteluissa. Todellisuudessa sinua ei ole koskaan haukuttu, ei yhdessäkään messenger-keskustelussa eikä edes livenä. Höpötit jollekin että oli ollut keskustelu jossa miehesi olisi puhunut bikineistä jotka sopisivat paremmin minulle kuin sinulle. Miksi? Mitä sinä mahdat saavuttaa sillä että luot kuvaa miehestäsi paskaa jauhavana, väkivaltaisena, pettävänä kusipäänä? Mistään bikineistä ei taidettu puhua itseasiassa koskaan... Sinä tiedät että niissä keskusteluissa ei ollut mitään sellaista. Flirttiä, kyllä, mutta sinusta ei juuri puhuttu. Kuten ei minun miehestänikään.. Eräs yhteinen ystävämme luki keskustelun pyynnöstämme läpi, minun ja miehesi. Hän katseli silmät suurina että ei siellä sellaisia kohtia ollut mitä sinä esitit hänelle olevan. Katseli miestäsi ja tuumasi että "no sähän puhut aina tällee, ei tää oo paha..." ja katsoi sitten minua että "Ihan oot näissä oma ittes". Ja näin se menee, niissä keskusteluissa ei todellakaan ollut siinä kohtaa mitään takana.

 ------ Ymmärrän sinällään että haluat sympatiaa. Mutta siinä on se vika, että se sympatia kestää vain hetken verran, eron yli. Olen minäkin sitä tehnyt aikanaan, kun en vielä ymmärtänyt mistään mitään. Purin kiukkuni ja vitutukseni ja mustamaalasin eksääni.. Kunnes ymmärsin mitä esim. todellinen väkivalta ja pelko ovat. Sen sijaan toisen ihmisen ystävyys, se on tärkeää. Minun viimeisin eksäni on paras ystäväni. En antaisi pois niitä vuosia jotka kuljimme rinnakkain. En suostuisi häntä alistamaan, en haukkumaan. En suostuisi tekemään mitään tahallista satuttaakseni häntä. Minä saan olla etuoikeutettu kulkiessani eksäni rinnalla ystävänä edelleen. Miksi sinä et halunnut miehestäsi ystävää? Mikä sinut sai katkeroitumaan niin, että katsot että ihminen jonka rinnalla olet kulkenut 10 vuotta, sellaisin silmin että et halua häntä enää lähellesi ystävänä? Milloin lakkasit ymmärtämästä mitä sinulla oikeasti oli vierelläsi? Miksi haluat uskotella ihmisille että miehesi yksi kaunis päivä vaan heräsi ja päätti lähteä pettämään ja sinä jäit yksin?

Tiedän eronne syistä jonkun verran. Ne ovat tulleet ilmi viimeisen viikon aikana kun olemme miehesi kanssa kävelleet metsässä, istuskelleet portailla, hörppineet kahvia pöydän äärellä, teetä sohvalla, käyneet kaupoilla ja tehneet niitä tasaisen tappavia arjen asioita. Olemme myös tavanneet ystäviä, joiden muksuja on leikitetty ja joiden kanssa on rakenneltu autoramppia, saunottu ja syöty hyvin. Yhdessäkään keskustelussa sinua ei ole haukuttu eikä tölvitty. Harva täällä tietää eronne syistä, minä olen tainnut olla se uskottu tässä kohtaa, mutta moni näkee seuraukset, joita levittelet ympäriinsä. Ellet ole valmis kertomaan totuutta, etkö voinut vaan sanoa että kasvoitte erillenne / että et ymmärrä tilannetta tai muuta vastaavaa? Miksi kehitit tarinan pettämisestä, jonka voit varmuudella itsekin (viestit lukeneena jne) tietää mielikuvituksesi tuotteeksi? Ei ollut livepanemisia. Ei ole ollut nettiseksiä. Ei ole ollut sinun haukkumistasi. Ei ole ollut mitään, mikä olisi ollut millään tavalla sinulta pois. Ja sinähän kehitit tarinaan ennenkuin edes luit viestejä, sinä kehitit sen omassa päässäsi siksi, että minä ajoin vieraalle paikkakunnalle tapaamaan ystävää.
Haluatko muuten oikeasti tietää, miksi minä saatan aikaisin aamulla ajella jatkossakin jonnekin? Siksi että mieheni tekee yötöitä. Jos itse olen aikaisin käynyt nukkumaan eikä minulla ole töitä aamuseltaan, ajelen jonnekin pois kotoa koska tiedän että hänen unensa laatu on parempaa kun en ole kolistelemassa.

Sanoit keskustelussamme että uskot eron tulevan, että on kai aika lopettaa haaveilu. Vastasin sinulle että "Sinun olisi pitänyt lopettaa haaveilu aikoja sitten ja nähdä millainen mies sinulla jo on rinnallasi". Kerroit sanomastani version miehellesi että "Paula sanoi että mun ois pitäny lopettaa susta haaveilu aikoja sitten". Näppärää. Näin sinä saat taas minut näyttämään isolta pahalta miestennielijältä..

Tiedätkö, en muista milloin olisin viimeksi keskustellut näin paljon yhden ihmisen kanssa hänen tunteistaan, tuntemuksistaan, pahasta olostaan, hyvistä muistoistaan.. Kun hän alunperin lähti taukoa pitämään, se oli minun suosituksestani. Sanoin että tauko tekee terää koska silloin näkee hyvin, millaisia asioita toisesta kaipaa ja mihin sitten jatkossa keskittyy. Sinä olet tuhonnut itse jokaisen asian jatkuvalla uhkailulla, takertumisella ja valheella minkä olet suustasi näinä päivinä päästänyt.

Jos todellisuus on sitä että miehesi on niin väkivaltainen että pelkäsit häntä, hän on "hajottanut kämppää kiitettävästi", huutanut, haukkunut, käyttänyt kertomiasi asioita aseena siuta astaan, hallinnut, uhkaillut väkivallalla, kuten repivänsä pääsi irti... Miksi ne piirteet eivät näy ulos? Minä kerron. Siksi, että sinä olet tehnyt itsestäsi ihmisen, joka tuo ne piirteet esiin miehestäsi. Sinä saat hänestä esiin piirteitä joita minä en voi käsittää. Hän on juonut reilusti turruttaakseen arkea. Hän on tappanut sisintään kestääkseen kaiken. Hän on yrittänyt rakastaa. Pyörittää arkea.. Saamatta kuitenkaan niitä positiivisia purkautumiskeinoja. Sen kerran kun minä(kin) olen yrittänyt häntä pyytää ulos kahville, sinä olet ollut se väkivaltaisen oloinen hullu huutaja puhelimessa. Et toki miehellesi vaan minulle: sinä huusit ja meuhkasit minulle puhelimessa pitkät tovit kun selitin että juu, vein miehesi aamulla kahville kun kaipasin hänen seuraansa. Sinun tulisi muuten ymmärtää se; sinun tulisi olla se ihminen joka näkee miten upea tuo mies on, ja ymmärtää että hänen seuransa on tavoittelemisen arvoista. Ja sinun tulisi tehdä itsestäsi niin houkutteleva ja kiehtova, että voisit olla varma että vaikka hän on kenen tahansa kanssa, sinä olisit hänen kotisatamansa, eikä hän ole muna pystyssä etsimässä seuraa muualta. Harva mies muuten oikeasti on muiden perässä muna tanassa, useimmat ihan oikeasti vaan tapaavat ihmisiä, toisiaan. Voi olla että netti verottaa näitä live-tapaamisia, mutta niissä piireissä missä minä liikun, on luontevaa että on miehiä, on lapsia, on naisia.. Ja juodaan kahvia. Pelataan korttia. Jauhetaan diipadaapaa poliittisista tuulista, ruokaresepteistä, Antti Tuiskusta twerkkaamassa... Ihan vain ystävinä. Ilman taka-ajatuksia. Tiedätkö, sanoin sinulle useasti sen puhelun aikana että kaikki on ok, ja että me olemme vain kahvilla. Sinä huusit että olen häntä viettelemässä ja "vittuako sä tänne tuut, eikö kouvolassa ole saatana kahviseuraa sulle". Huorittelit ja nimittelit. Aikani otin vastaan, kunnes kuittasin että "joo, me aiotaan nyt panna viidellä näistä abc:n pöydistä ja siirrytään sitten jatkamaan autoon". Sinä otit vain tämän kohdan koko keskustelusta totuutena ja sitä hoit koko ystäväpiirillenne.

Teillä on yhteistä eräs nettiyhteisö, jossa yhteisöllisyys on vahvana. Miehesi on siellä ollut hyvinkin aktiivisena jäsenenä. Laitoit sinne postauksen ja miehesi ihmetteli että miksi helvetissä sun pitää sotkea ryhmää teidän eroonne. Tiedätkö mitä minä tein? Minä halasin häntä ja sanoin että hänen täytyy ymmärtää että sinä tarvitset purkautumiskanavan, että sinä tarvitset tukea, koska kuitenkin olet tässä tilanteessa jätetty. Sittemmin ryhmän miespuolinen ylläpitäjä tulikin kyselemään mieheltäsi että mitä helvettiä tämä on tekemässä, säätämässä yhteisön ulkopuolisen ihmisen kanssa yhtään mitään.. Ja minä laitoin yhteisön ylläpitäjäpariskunnalle viestin jonka sinäkin olet heiltä tiedoksesi saanut:

"Aikanaan sun (ja vaimosi) kanssa juteltiin. Oltiin eri mieltä yhteisön suhteen, mutta sä tiedät että mä yritin auttaa ja neuvoa sekä pojan että muun suhteen parhaani mukaan. E:n ja mun ystävyys on ollu olemassa vuosia, eikä siihen liity romantikkaa. Toki kyseessä on niin hieno mies ja ihminen että jos sinkkuna pysyy nii hitostako sitä tietää. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Mutta nyt ollaan ystävyyspohjalta, mä tarjosin vaan paikan minne tulla kun seinät kaatu päälle. Se on liveystävyyttä, vaikka mut pari vuotta sit yhteisöstäs paiskasit pihalle. Ja E:hän on mun tuttu livenä, yhteisön ulkopuolelta, joten mä pyydän nyt henkilökohtaisesti että annatte E:n olla rauhassa mun suhteen, ettekä luo paineita. Mä en ole syy E:n ja vaimonsa välirikkoon. Oikeasti. Mä olen vaan olkapää ja tuki".

 Tuosta viestistä sai miehesi viestin että minä ja hän yritämme nyt sotkea yhteisön väleihinne ja eroon ja ties mihin. Minä kun tiesin, kuten sinäkin, yhteisön merkityksen miehellesi... Yritin viestin laittamalla selventää valheitasi sen verran että kävisi selväksi että meillä ei ole mitään suhdetta meneillään, ja sinua ei ole petetty. Miehesi ei ole kertaakaan moloaan ollut tunkemassa yhteenkään aukkooni. En tiedä, miksi se on niin vaikea sinulle käsittää... Mitä niin kamalaa hän teki, että sinun piti nyt sulkea häntä yhteisön ulkopuolelle? Hän ei halunnut koko eroanne puida somessa. Hän ei halunnut sotkea ketään tähän tilanteeseen, KOSKA hän kunnioitti sinua. Hän ei koskaan ole minun kuulteni eikä nähteni puhunut sinusta epäkunnioittavasti ennen tätä aamua. Ja voin kertoa että eilen illalla täyttyi minunkin mittani, ja sanoin muutaman lausahduksen joita en olisi uskonut ihmisestä sanovani...

  Tämä tulee avoimena kirjeenä siksi että olet vetänyt minut välillenne, joten minä ravistan osan paskasta alas harteiltani. Jos meillä olisi suhde, usko pois, pääsisimme helpommalla myöntämällä sen. Jos haluaisimme sinua loukata, voisimme vaikka lavastaa suutelukuvan facebookkiin että saat lisää vettä myllyysi. Mutta oikeasti; ymmärrä että miehesi kunnioitti sinua ja rakasti sinua huolimatta siitä että koki tilanteen menneen sellaiseksi että ei kyennyt enää arkea kanssasi jakamaan. Älä perkele hajota tuota ihmistä valheillasi yhtään enempää.

 Ja mitä tulee viestiin jonka yhteisön ylläpitäjille laitoin; se pitää paikkansa. Kun olen joutunut katsomaan tuon ihmisen hajoamista ja taistelua tässä arjessa, olisin melko kylmä ihminen jos en olisi kehittänyt järjettömän voimakasta suojeluviettiä häntä kohtaan. Ja kuten itse minulle kirjoitit, niin kyllä, "Paula-mamma" hoitaa ja hoivaa. En minä sulje sitä pois ettenkö häneen ihastuisi tai rakastuisi tulevaisuudessa. Käytännössä se sitten tarkoittaisi enemmänkin tutustumista polyamoriaan, joten voi käydä liian vaivalloiseksi... Mutta.. Mitä enemmän tunnen häntä, sitä enemmän kunnioitan ja välitän. Ja sitä enemmän ihmettelen, mikä sinua vaivaa.


ps. Miehesi mietti pitkään että miten voisi korjata tilannetta.
Ei löytänyt enää keinoja ja soitti sinulle Juhannuksena. Kerroit kaikille miten munaton mies jätti sut umpikännissä. Todistajia löytyy kyllä tilanteelle; miehesi soitti sinulle aattoiltana täysin vesiselvänä. Tämän jälkeen, tämän tekstin julkaisuun saakka, hän on edelleen selvänä. Pienpanimo-oluita taisi mennä juhannuksen aikaan n. 4 pulloa.