Kipua

Kipu-ryhmässä, facebookissa oli tänään kysymys siitä, millä asteella kipusi on tänään.
Se sai minut pohtimaan jokaisen ihmisen yksilöllistä kipua ja sitä, mihin sen kukakin rinnastaa ja pisteyttää.
Oma vastaukseni tänään oli 8-9.
Se tarkoittaa minulle sitä että teekuppi ei pysy kädessä kuin hätäisesti, kaksin käsin kiinnipitäen. Se tarkoittaa sitä että teeveden keittäminen on 20minuutin operaatio. Se tarkoittaa sitä että en voi istua pitkään. En voi seisoa pitkään. Enkä maata pitkään.

Minulla on olohuoneen pöydällä tavaraa. Päätin aamulla että tänään tyhjennän tuon pöydän; yksi koristepullo. Kolme karkkirasiaa. Pari siivousainetta, pari koiranherkkupussia. Kolme pulloa viinahyllyyn. Lisäksi on joululahjoja, jotka pakkaan kestokassiin joka on pöydän vieressä. (Kaikki pöydällä olevat siis viron tuomisia..)
En ole projektia vielä puolessa välissä, mutta edennyt kuitenkin. Jalka ei kanna, selkään ja lantioon sattuu, ranteet ovat sökönä.

Jos kipuni on puhtaasti 9, en tee mitään muuta kuin juon vettä.
Jos kipu on 10, itken ja haluan kuolla.

Jos kipu on 7, lähden keikalle jonne olen ostanut liput, mutta istun keikan ajan. Jos lippua ei ole, en lähde.
Jos kipu on 6, harkitsen lipun ostamista. Jos lippu on ostettu, lähden keikalle. Jos keikka on lyhyt, menen eturiviin. Jos pitkä, suunnistan suosiolla istumaan.

Kipupäiviä on tätä nykyä joka päivä, joskus vain vähällä kivulla, joskus isommalla kivulla varustettuna.

Mutta. Se mikä minua oikeasti ärsytti, oli se, että niin moni laski kipunsa olevan 8 luokkaa ja se häiritsi päivän hommia.
Jos minun kipuasteikolla kipuni on 8, siinä ei paljon kaupassa käydä. Saati seisoskella pihviä paistamassa..

Kun olen ollut kipuryhmässä, olen lakannut ihmettelemästä sitä että miksi lääkärit eivät ota tosissaan. Olen lakannut ihmettelemästä miksi ihmiset eivät ymmärrä kun sanon että en kivuiltani tänään kykene. Tottakai siellä suurin osa porukasta on niitä, joilla kivut ovat todellisia, ja elämä on melko rajoittunutta. Minulla on tuttavia, joiden kivut ovat usein korkealla tasolla.. itse olen siitä onnellisessa asemassa että kipuni asteikko vaihtelee hyvin paljon päivien mukaan. Eli kipu ei ole aina sietämätöntä, eikä elämää liiaksi rajoittavaa. Mutta toisinaan joudun silti kipujen takia jättämään asioita väliin, ja se ei aina sovi kanssaihmisille...

Ehkä iso osa meistä tosiaan arvottaa oman kipunsa suurimman mahdollisen kokemansa kivun mukaan. Ei sen, mitä kuvittelee suurimman mahdollisen kivun olevan.

Itse en muista mitä kivuton elämä on. En tiedä onko se 1 vai nolla. Itse lasken päänsäryn, joka jomottaa, luokaltaan ehkä noin kolmoseksi. Migreeni menee neloseen, koska suurin osa migreenistä on pahoinvointia ja oirehdintaa, ei itse kipua. Ja sitten jalkapöydän murtuminen, se oli siellä kutosen korvilla, kun ei voinut astua.

Jos on olemassa isompaa kipua kuin ne, mitä nykyisellään itse pidän 9-10 asteikolla (virtsakivien kohtaukset, munatorven kiertymä), olen melko varma etten kestä sitä menettämättä tajuntaani.
Huom; kivun asteikkoni ei kerro mitään siis kivun kestosta. Kesto on eri asia; se lieväkin jomotus ihan suoraan nostaa vitutus- ja turhautumiskäyrää kyllä jatkuessaan pitkään.

Oma kipuni on sitä neuropaattista kipu kaikenlaisine kommervenkkeineen. Peikko piti minua kipuherkkänä ihmisenä, enkä ymmärtänyt miksi; minähän kestän ihan joka päivä kipua. Ja lääkärit ovat toistuvasti sanoneet että kipukynnykseni vaikuttaa suht korkealta. No, tänään lueskellessani enemmän noita kipuasioita, oivalsin, mistä on kyse: kun tähdet ovat tietyssä asennossa suhteessa syntyneisiin pilvimuodostelmiin ja yksisarvisen lentorataan, kroppani reagoi siten että kosketus tuntuu kipuna. Eli Peikon helläksi tarkoittama sively tuntuu inhottavalta, ja sitä on vaikea sietää. Ja koska Peikko ei koe tämmöistä kipua ja asiaa, sitä on hiivatin vaikea selittääkään... Joten Peikko on leimannut minut nyt sitten kipuherkäksi.

Eli pointtini tänään taitaa olla että ihmisen kipu on yksilöllistä. Ja jos et ole kipupotilas, älä perkele tule kertomaan että "ota pari buranaa ja liiku enemmän niin kipu helpottaa". Helvetti vie. Kaikki ei aina toimi kuten toivoisi. Kaikki ei vaikuta kaikkiin samalla tavoin...

"Lyhty sammunut pääni päällä, ei yksikään ajatus elä. Kipu esittäytyy ystävänä, on aina vain lähempänä. Vaalin sitä rakkaudella, sillä ei ole minulla toista.. Huokaan hiljaa eikä kukaan vastaa, päivät seuraavat toinen toistaan..."

-Mokoma, mutta minulta puuttuisi rakkaus