Selvityksiä ja selvennöksiä

On eräs ihminen, joka on jo muutamien vuosien ajan tehnyt elämästäni, tai tarkemmin katsoen elämäni muutamista osa-alueista hankalaa. En ole juuri koskaan blogissani (olenko koskaan, itseasiassa?) puhunut ihmisistä nimellä, ellei ole tarkoituksenani ollut markkinoida jonkun erityisen ihmisen osaamistaitoja tai yritystä. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen, sillä soittelin tässä jo poliisillekin kysyäkseni että miten minun tulee nyt toimia, kun olen saanut tarpeekseni. Sain ohjeistukseksi selittää tilanteen ihmisille ympärilläni, ihan nimen kanssa. Kysyin että miten minä sen teen, kun kysymys on niinkin laajamittaisesta paskanjauhannasta, jolloin tulimme konstaapelin kanssa siihen tulokseen, että joko kirjoitan julkisen facebook-päivityksen tai sitten kirjoitan blogiini.

Pahoittelut niille osapuolille, jotka joutuvat tämän kirjoituksen ansiosta pohtimaan asioita uudemman kerran / saavat osakseen negatiivista huomiota tarpeettomasti. Olen siitä ihan aidosti pahoillani, mutta toivon ymmärrystä sille, että törmään tähän samaan paskanjauhantaan kerta toisensa jälkeen erinäisissä paikoissa, eri ihmisten kertomana.Vaikka teidän asianosaisten elämä on mennyt eteenpäin, kuten omanikin, ja tapahtumat on painettu menneisyyteen, valitettavasti minä törmään tähän paskaan ihan kuukausittain. Ja kuten varmasti jokainen tietää, rikkinäinen puhelin-leikkihän aiheuttaa sen, että sanoma muuttuu matkalla. Harvalla on sitä kuuluisaa "munaa" tulla suoraan kysymään asiasta, ja jostain ihmeen syystä se, että tällä yksipuoleisen juorukerhon puheenjohtajattarella on laaja paikallinen tuttavapiiri, aiheuttaa sen, että hänen versionsa on uskottavampi.

Minusta on siis liikkellä paljonkin huhuja että olen väkivaltainen ja minulla on menneisyydessäni / nykyään lähestymiskielto. Tiedättehän ihmiset, että lähestymiskieltohan on virallinen oikeuden määräys, ja siitä löytyy vähintään siltä hakijalta paperi, että se on määrätty. Se ei koskaan ole mikään suusanallinen asia. Se ei koskaan ole sellainen, että "minä kiellän tuota narttua tulemasta lähelleni". Minulla ei ole minkäänlaisia väkivaltatuomioita, en niistä ole koskaan ollut syytettynä, enkä epäiltynä virallisesti (tarkoittaen siis että minua olisi kutsuttu virkavallan toimesta kuulusteluun) enkä usko yhdenkään läheiseni minua sellaisesta epäilevän missään mittakaavassa, lukuunottamatta henkistä väkivaltaa, jota joku herkempi sielu saattaa kokea mm. blogikirjoituksieni tai viljelemäni rankan huumorin osalta.

Muista juoruista en välitä, enkä niitä jaksa lähteä edes oikomaan, ellei joku suoraan tule minulta itseltäni asioista kysymään, mutta tämä väkivalta.. Tämä kaikki on yhdistettävissä nimenomaan siihen yhteen ihmiseen; eksäni sisareen Heidi Simolaan.

Minulta on nyt kysytty asioiden kulkua useaan otteeseen, mutta tarina on pitkä. Laitan tähän eräänä päivänä, 8 vuotta sitten kirjoittamani blogi-kirjoituksen, joka kertoo mistä kaikki alkoi, miten homma eteni, ja mistä Heidi Simola on vetänyt omat herneensä.

Silloisten tapahtumien johdosta Heidi kyllä teki rikosimoituksen. Minulla ei ole siitä tuomiota, kävin kyllä kuulusteluissa ja viralliset pöytäkirjat kaivelin tuonne itselleni muistutukseksi, sillä joudun niitä todennäköisesti näyttämään yhteisille "sukulaisille". Minä kun olen eksästäni eronnut, mutta siitä huolimatta edelleen samassa suvussa, sillä olen naimisissa Heidin toisen serkun kanssa. Näiden juorujen takia iso osa sukulaisia on leimannut minut mm. varkaaksi, hyväksikäyttäjäksi ja väkivaltaiseksi, ja on oikeasti vaikeaa elää siten, että miettii joka juhlien kynnyksellä että osallistunko vai en. Se on vaikeaa myös muille sukulaisille, ja olenkin äärimmäisen kiitollinen kaikille heille, jotka ovat tulleet asiasta juttelemaan ja kysymään.

Kuulusteluissa Heidi Simola kovasti ilmoitti minun puhuvan paskaa, haukkuvan ja latelevan tappouhkauksia. En tosissani ollut toivonut oikeastaan koskaan kenenkään kuolemaa aiemmin, ja olenko minä valmis oman tulevaisuuteni uhraamaan sillä että kenetkään tappaisin? En ole. Nykyisin kuitenkin alan olla sitä mieltä, kuten olen kysyttäessä vastannutkin, että maailmassa hyvyys lisääntyisi jos tuo ihminen lopettaisi olemassaolonsa. Eli nykyisin myönnän avoimesti toivovani hänen kuolemaansa, mutta en ole koskaan aikonut, enkä aio tulevaisuudessakaan sitä olla edesauttamassa millään tavoin.

En ole hänestä juoruillut, sillä hänen elämänsä ei minua kiinnosta. Minua ei itseasiassa kiinnosta mikään hänen elämäänsä liittyvä, enkä ole lähtenyt edes oikomaan sen kummemmin näiden 8 vuoden aikana juoruja joita olen kuullut. En hänelle itselleen, enkä julkisesti muille ihmisille, sillä olen ajatellut että se hiljalleen loppuu. Ei ole loppunut, eikä näemmä tule loppumaan.

Sinulle, joka olet mielipiteesi minusta muodostanut Heidin tai muilta kuulemiesi juorujen perusteella: Tosiaan se lähestymiskielto / väkivaltaisuus on varmasti todistettavissa. Minä en kykene todistamaan ettei sellaista ole, mutta se, joka "tietää" minulla olevan, voi tuoda siitä paperin näytille.

Heidin ystävätär, joka oli kuulusteluissa, kertoi minun tuona päivänä sanoneen että "ainiin, enhän mä voi tappaa Heidiä kun on se ehdonalainen päällä". Kyseiseltä päivältä on helppo todistaa ettei ehdonalaista ole ollut päällä, ei silloin eikä sitä ennen. Vaan onko siihen tarvetta? Se vaan on yksi asianhaara, mikä kävi ilmi kuulustelupöytäkirjoissa. Heidi korosti kuulusteluissa myös että "haulikko-kohta" on täyttä paskaa, heillä ei ole aseita koskaan ollutkaan. Samana päivänä kun tuon alkuperäisen päivityksen tein, (syy ja tapahtumien kulku löytyy blogikirjoituksen lopusta) mainittu ihminen jäi poliisille kiinni haulikko takakontissaan. Eli kuinka paljon kyse on minun paskanpuhumisestani, ja kuinka paljon Heidin paskanjauhannasta? Kuten sanoin, näistä on olemassa, blogikirjoituksineen, ihan kuulustelupöytäkirjat ja syyttäjän syyttämättäjättämispäätökset, sekä tietyistä asioista myöhemmin oikeudenkäyntipöytäkirjat. Yhdestäkään asiasta en ole saanut lähestymiskieltoa, en väkivaltatuomiota, en edes kunnianloukkaustuomiota, enkä ole itse koskaan kunniaani oikeusteitse lähtenyt hakemaan. Asioista voi keskustella, mutta teen sen näistä asioista naamatusten sellaisten ihmisten kanssa jotka kokevat, että asiasta on keskusteluntarvetta.

En olisi tätä vanhaa kirjoitusta ja näitä asioita kaivanut esille, ellen todellakin jatkuvasti, vielä 8 vuotta tapahtumien jälkeen saisi kuulla näistä jotain kautta, siten, että asiat ovat koko ajan suurentuneet. Odottelen "mielenkiinnolla", että koska tulee se hetki kun syytetään ihan taposta tai murhasta.

Mutta niin, se vanha blogikirjoitus on toisesta, sittemmin suljetusta blogistani Tearcandy's life, ja se on päivätty loppuvuodelle 2008. Uteliaat tuttavat ja sukulaiset joita asia kiinnostaa, tietävät ihmiset ja heidän nimensä, ja voivat faktatiedot tarkastaa ihan oikeuden pöytäkirjoista jos eivät rohkene asianosaisilta kysyä. Minun omatuntoni on tässä kohtaa puhdas; harkintani petti ainoastaan sillä kertaa kun yritin välittää eksäni parhaasta ystävästä ja pelastaa hänen elämänsä. Hän on onneksi tehnyt sen sittemmin itse.

Kirjoitus alla on suora, muokkaamaton kopio tekstistä joka oli monta vuotta julkisena siis toisessa blogissa. Edes mahdollisia kirjoitusvihreitä ei ole muokattu.

Kirjoitus, 2008, joka oli osoitettu avoimena kirjeenä L:n silloiselle kumppanille.

Olen tuntenut sinut vain vähän aikaa, mutta jo nyt olet vannonut että olemme verivihollisia. Olisin halunnut säilyttää ystävyytesi, tai vähintään toveruutesi ihan siksi, että olet kihlattuni paras ystävä. Hän haluaa sanoa, että entinen paras ystävä, mutta minä toivon, että asiat korjaantuvat.
Olit pyytänyt, että T kertoisi sinulle heti, mikäli saisi kuulla, että tyttöystäväsi, eli hänen oma siskonsa, olisi sinua kohtaan uskoton. Halusit tietää aina, missä mennään. Viimeksi kun heitin sinut kotiin T:n kanssa, halasitte pitkään, ja muistan miten toistelitte toisillenne, että te ette jaksaisi ilman toisianne. Ja muistan, miten T sanoi, ettei mikään teitä voisi erottaa.

Toit tyttöystäväsi meille iltana, jolloin T teki makkarasoppaa. Olin kuullut "kylältä" huhuja, että tyttiksesi olisi nainut erään toisen ystäväni kumppania. Kysyin sitä tyttikseltäsi, jota tästä eniten nimitän kirjaimella L, joka juontuu sanasta, joka tarkoittaa naista, joka jakaa itseään ilmaiseksi miehille. En usko että se on haukkumasana, minusta tuntuu tällä hetkellä että se on lievin ilmaisu mitä kykenen nykyisessä mielentilassani käyttämään. Kysyin siis L:ltä, että onko siinä perää, onko hän todellakin pannut tämän kyseisen henkilön kanssa. Motiivini ei ollut millään tasolla sotkeutua teidän väleihin, vaan tämä toinen ystäväni on saanut sen verran turpaansa parisuhteissa, että jos todella häntä olisi petetty, olisin halunnut tietää. Kysyin siis, ja L sanoi vastauksen: "Oon, mutta hyshys" sillä kävelit silloin parvekkeelta, jossa olit ollut tupakalla, sisään. Kysyit mitä juttelemme, ja vastauksemme taisi olla että "tyttöjuttuja".

Myöhemmin selvisi, että L on pannut muitakin ihmisiä, ja keskustelimme T:n kanssa, että tuodaanko tämä ylipäätään tietoosi. T luotti siihen, että sinä haluat tietää, koska olet sitä epäillyt itsekin. Kerroimme sinulle, ja T kertoi sinulle motiivinsakin: hän on huolissaan siitä, että jos vielä jäät siskonsa luokse, niin juot itsesi hengiltä. Kerroit itse että olit herännyt haulikko suussa, saatuasi tietää, että L oli lähtenyt erään toisen jätkän luokse yöksi. Heitit myöhemmin viikolla L:n pihalle kämpästänne.

Hyvä tähän asti.

Me T:n kanssa juttelimme kuitenkin aiheesta: tukisimme sinua joka ikisessä asiassa missä pystyisimme, että nouset jaloillesi. Ovemme on aina auki, ja meille voi soittaa 24/7, meille voi tulla, meidät voi pyytää kylään. Ja että mikäli haluat vain T:n, senkun ilmoitat, T voi lähteä koska tahansa, tai voin heittää teidät jonnekin, ja hakeakin, kun ei tässä ole kerran töitä kummallakaan meistä.

Puhuimme paljon teidän, sinun ja L:n ansiosta, rakkaudesta. Siitä, millaista pitää olla, jos toista rakastaa. Silloin pitää kunnioittaa toista, ja pitää tehdä kaikkensa, että toisella on hyvä olla. Jos on jonkun kanssa yhdessä, kuten minä T:n, niin silloin on ylpeä: "tuo on minun, ja tuo on maailman paras. Olkaa muut kateellisia, sillä minulla on paras mies, mitä maailmasta löytyy." L ei ole sinusta ylpeä, jo vuosia hän on narissut, miten sinusta ei ole mihinkään. Koko ajan teet hänen elämästään helvettiä. Kuten itse sanoit, että mitä hän oli äitinsä kanssa keskustellut: "Kyllähän siitä hyvä puolikin löytyy, mutta jos sen näkee kerran kuukaudessa, niin ei sillä pitkälle pötki", tai kutakuinkin siihen malliin. Miltä se sinusta tuntuu? Miltä tuntuu elää ihmisen kanssa, joka ei rakasta, joka ei kunnioita? Ihmisen kanssa, joka jatkuvasti pettää, sekä henkisesti että fyysisesti, elää kuitenkin kustannuksellasi, mutta ei anna tilalle juuri mitään muuta kuin ikuista narinaa. Kuulema olet niin rassukka, ettet pärjäisi mitenkään ilman häntä. Olisimme halunneet T:n kanssa osoittaa tämän kaiken vääräksi, että sinä todellakin pärjäät ilman häntä. Ja totuus on, että hänellä on vain sinut.

Tänään olen keskustellut monen ihmisen kanssa siitä, että kuinka L on tyrkyttänyt itseään heille. Kuinka "ystäväsi" haluavat auttaa, mutta kukaan ei uskalla tulla sanomaan sinulle totuutta, sillä olet äkkipikainen ja reaktiosi voivat yllättää, sekä omaat suht paljon voimaa, ja olet vielä pitkävihainenkin sille päälle sattuessasi.

Minä otin riskin. T otti riskin. Tänään T totesi, että se oli sen arvoista, sillä nyt hän näkee, miten paljon sinä ystävyyttänne arvostit: et yhtään. Minä totesin, että se ei ollut sen arvoista.. Ei kaiken tänään tapahtuneen jälkeen.

Meillä asuu pieni tyttönen, tammikuussa täyttää 18. T on hänen setänsä, eli L on hänen tätinsä. Tätinsä on nyt kuukauden ajan luvannut tuoda tälle tytölle hänen tavaransa. Tyttö on aika hukassa, on meillä siksi, että äitinsä heitteli pihalle kun meni yhteen narsistin kanssa, joka ei voinut sietää tyttöä. Eilen onnistuitte osoittamaan minulle, ettei tytön isä välitä tytöstä edes sitä vähää mitä äiti. Todellisuus on, että minä välitän tuosta tytöstä todennäköisesti enemmän kuin te yhteensä, sillä minä antaisin vaikka paidan päältäni, että hänellä olisi hyvä olla. Ei hän viaton ole, ei puhdas pulmunen, mutta ettekö te ymmärrä, että 10 vuotta nuorempi ihminen ei ole samanlainen, samantasoinen kuin te? Hän ei ole ollut lapsi, ei nuori, silloin kun olisi pitänyt. Miksi kukaan ei ole suojellut häntä kaikelta siltä mitä on tapahtunut?

Eilen kävimme hakemassa tytön tavaroita L:n luota. Sanoin, että kun L on luvannut niitä tuoda niin monesti, niin nyt yksinkertaisesti saa loppua tytön pomputtelu. Tytöllä oli avain L:n kotiin, mitä hän ei koskaan käyttänyt luvattomasti, vaan sanoi vielä palauttavansa, kunhan saa tavarat. L:n koti kuusankoskella, sinun kotisi Kouvolassa. Halusimme tavarat sinun luotasi: tulimme ja vaadimme että L lähtee ne antamaan. Olisimme jopa voineet kuskata L:n edestakaisin. L huusi hysteerisenä meille, että tavaroita ei tipu, todellakaan, ja että kämpän avain tänne. Olit paikalla tytön isän kanssa. Tytön isä huusi tyttärensä kutakuinkin huoraksi, ja ilmoitti hakkaavansa tytön, mikäli se avain ei tulisi L:n käteen samantien. Minä ilmoitin ettei tipu, mutta huusitte tytön isän kanssa naama punaisena, että asia ei kuulu minulle vitun vertaa. T oli järkevin meistä, ja ilmoitti, että soitamme sitten poliisit.

Menimme autoon, ja soitimme. Tyttö kertoi itse ensin tarinansa, T vahvisti. Siinä vaiheessa tytön isän kanssa tulitte autollemme, ja kysyitte, miksi siinä vielä olimme. Kerroin, että T on puhelimessa poliisin kanssa, että haemme tavarat sitten poliisisaattueessa, mikäli ei muuten tule. T sopi poliisien kanssa, että ellei maanantaihin mennessä tavaroita ole tuotu, niin poliisi antaa virka-apua. Ilmoitimme sen L:lle.

T:n ollessa puhelimessa minä juttelin sinulle seuraavanlaista: lupasin, että heti, kun olet selvänä, minä otan sinut mukaani, ja vien ihmisen luokse, joka tietää varmuudella L:n pettäneen sinua. Sanoit että "niin varmaan, mä en usko sua". Todellisuudessa olisin vienyt. Nyt en enää tiedä, mitä olen valmis tekemään hyväksesi, kun näin, mitä tänään tapahtui.. Eilen juttelimme kaikessa rauhassa, kunnes totesit minulle, että voin painua serpyttimeni kanssa vittuun. Menin autoon, ja lähdimme pois. Tytön isä sanoi sinulle jotain, ja käännyit ympäri, ja tempaisit oven auki. Aloit raivota T:lle, jonka jälkeen vedin oven kiinni. Kiersit kuskin puolelle, mutta T kerkesi lukita ovensa, jonka jälkeen sinä ja tytön isä huutelitte meille (autossa oli T, minä, tyttö ja koirani Sani) että hakkaatte meidät siihen paikkaan. Pyysit tytön isältä bensaa, että poltat meidät autoon elävältä. Hakkasitte autoani lommoille; lommoja löytyy ympäri autoa, eikä kuskin ovea saa enää auki, kiitos vääntyneille pelleille.

T väisteli sinua ja tytön isää, eikä ajanut päällenne, vaikka seisoitte tiellä. Pääsimme lähtemään kuitenkin. Seurasitte meitä, kun lähdimme ajamaan kotiin. Sanoin, etten päästä tyttöä enää T:n kämpille nukkumaan, koska se on ensimmäisessä kerroksessa, minun kotini on seitsemännessä. Pelkäsin kuitenkin autoni puolesta sen verran, että kun käännyitte peräämme täysin toiseen suuntaan missä sinä asut, soitin poliisille. Poliisi seurasi teitä sen verran, että varmistui, että tosiaan seuraatte meitä, ja olette uhkauksia ladelleet ihmiset. Pysäyttivät teidät, ja enempää en tiedä. Tiedän vain, että minut pyydettiin poliisiasemalle, ja kysyttiin, haluanko tehdä ilmoituksen. Tein ilmoituksen uhkailustanne ja autooni kohdistuneesta väkivallasta. Kuvasivat, ja sitten annoin suppean lausunnon, alustavan sellaisen. T ja Tyttö tekivät myös, joten teitä odottaa jonkilainen seuraus joka tapauksessa aiheesta. Toivon korvauksia ainakin autoni osalta, tytön henkisiä traumoja tuskin kukaan voi korvata millään tasolla. Enkä minä osannut kuin halata häntä, kun kyyneleet vierivät taas kerran pitkin hänen poskiaan, ja hän mietti, että miksi hänen isänsä vihaa häntä, miksi isänsä uskoo sitä L:ää, joka puhuu niin paljon ihan suoraan sanottuna paskaa kaikista.. En osannut vastata, eikä osannut vastata lausuntoa kuunnellut poliisikaan. Eikä T.

Soitin sinulle eilen, ja kerroin, että se ihminen, jota L oli väittänyt panneensa, ei ole pannut, mutta että tiedän ihmisiä, joita L on pannut, ja olen sinut heidän eteensä valmis viemään, kuten myös heidän, jotka ovat asiasta tietoisia. Et halunnut kuunnella pitempään, vaan annoit puhelimen L:lle, joka sitten otti ja haukkui minut. Olin huora, lehmä, vittumainen paska, ja kaiken on kuulema alkuunpannut veljeään nussiva tyttö, joka haluaa sinut itselleen. Minulla ei ole mitään oikeutta puuttua asioihinne, koska minä olen ollut T:n elämässä vasta kuukauden. Olen täysi kusipää, en tiedä mistään mitään, ja uskon sitä veljensänussijaa tietämättä faktoja.

Täytyy myöntää, että tuon puhelun jälkeen minun oli pakko tarkastaa niitä faktoja. Soitin eräälle ihmiselle, jonka tiesin tunteneen L:n joskus aikaisemmin. Kaivoin hänen toisenkin ystävänsä, tai siis, ex-ystävän esiin. Juttelin molemmille, ja tulin siihen tulokseen, että ei L:llä mitään kaksisuuntaista mielialahäiriötä ole, vaan ihan puhdas narsismi. Puhtaampi kuin A:lla koskaan, puhtaampi kuin kenelläkään tapaamallani ihmisellä.

Kysyin veljensänussimis-juttua T:ltä, joka tuijotti suu auki että "ei jumalauta.." Kysyin sitten tytöltä itseltäänkin, ja vastaus tuli faktojen muodossa: hän ei ole juuri veljeään tavannutkaan viimeisiin vuosiin. Jutussa ei ole siis voinut olla mitään perää millään tasolla. L puhuu mitä puhuu, ihan vain lämpimikseen.

Mitä tulee tytön tunteisiin sinua kohtaan: kysyin sitäkin tytöltä suoraan. Tunteita on, mutta hän kokee sinut lähinnä isoveljeksi, eikä koskaan ajattelisi mitään seksuaalista sinusta, eikä millään tasolla ole haluamassa sinusta mitään muuta kuin jutteluseuraa, kuten tähänkin asti. Olet kuulema fiksu ihminen, ja on ilo tuntea sinut, mutta siinä kaikki. Joten L:n paranoia on yksinkertaisesti sairasta.

Lisää faktojen tarkastusta: aloin epäillä omaa mielenterveyttäni. Olinko minä todella tilanteessa, että harkitsin yhteistä taloa, edes yhteenmuuttoa vieraalle paikkakunnalle ihmisen kanssa, jonka olin tuntenut kuukauden? Olenko minä antanut elämäni käsiin ihmiselle, joka on ollut minun silmieni edessä kuukauden? En sentään. Etenin hitaasti ja tutustuin, mutta välttelin tulemasta sinun eteesi, tai hänen sukulaisiensa eteen ennenkuin olin varma, mitä oli tapahtumassa.

Kysyin sitten T:ltä, että olemmeko me tunteneet vain kuukauden? Emme ole. Hänen vastauksensa oli varma: johan olemme olleet kihloissa kohta kuukauden. Kysyin vielä varmuudeksi myöhemmin, että kauanko me olemme tunteneet? Olemme tunteneet kuulema "jotain puolisen vuotta".

Mutta niitä kysymyksiä sinulle mietittäväksi: Mitä tyttö saavuttaisi sillä, jos hän saisi teidät erilleen? Ei mitään.

Mitä minä saavuttaisin sillä, että saisin teidät erillenne? En mitään sellaista, minkä takia olisin valmis valehtelemaan ja puhumaan paskaa. Saati että puukottaisin selkään yhtäkään ihmistä.
Mitä L menettää, jos saat selville miten paljon hän on pettänyt sinua näiden vuosien aikana..? Kaiken, kuten itsekin sanoit. Etkö yhtään ihmettele, että hän menettää kaikki ystävänsä siksi, että puukottaa näitä selkään? Etkö ihmettele, mitä hänessä on vialla, että ainoastaan miespuoleiset ihmiset viihtyvät hänen seurassaan, ja yleensä vielä niin, että sinä et ole paikalla? Mitä kuvittelet, että hän tekee kämpällään kun sinua ei ole siellä?

Sinulle on useampi ihminen kertonut nähneensä L:n nuolemassa muita jätkiä. Et ole kuunnellut yhtäkään. Et kuunnellut meitä.

Tuleeko mieleen, että ehkä L ei ole oikeassa tällä kertaa? Että L:n paskanjauhanta on yksinkertaisesti nyt vaan liian pitkälle mennyttä?

Kerron sinulle yhden faktan: kun yritte saada lasta, kuukauden aikana käytiin läpi seuraavanlainen episodi: L ilmoitti olevansa raskaana. Viikko meni, ja hän sai keskenmenon. Viikko sen jälkeen hän oli taas raskaana. Ja sai taas keskenmenon. Kylmä fakta: jos lapsi tulee ulos maanantaina, sen jälkeen tehdään raskaustesti, jotta varmistetaan ettei mitään jäänyt. Ja se on negatiivinen. Jos se on positiivinen, tehdään kaavintaa ja ollaan sairaalassa. Kun raskaustesti viimeistään tiistaina on negatiivinen, niin seuraavan, tai edes sitä seuraavan viikon maanantaina tehty raskaustesti EI ole positiivinen. Ihan toden teolla.

Ja sitten: tällä viikolla L ilmoitti että lääkäri oli kertonut puhelimessa että "98% varmuudella olet raskaana, tai sitten sinulla on aivokasvain". Infona todettakoon, että yksikään lääkäri ei sano sellaista puhelimessa, varsinkin ilman testejä. Lääkäri tutkii, ei arvele. Ainoastaan hän on voinut sanoa, että "saatat olla raskaana, tule testeihin". Ja aivokasvaimesta lääkäri ei vihjaile, ellei ole todella aihetta. Ja oireet, jotka viittaavat aivokasvaimeen, voivat johtua jopa aivojen verenkierron häiriöstä, tai lukemattomista muista syistä, joten yksikään lääkäri ei sellaista sano puhelimessa, ellei sitten soittanut venäjälle ja ymmärtänyt sielläkin kieltä väärin. Sinulle valehdellaan aivan täysin, Sinua viedään minkä keretään, olet vain kyydissä, vaikka luulet piteleväsi ohjaksia. Muistatko, lapsena oli sellaisia pulkkia, ikäänkuin feikkistigoja, joissa oli ratti, mutta todellisuudessa ratti ei vaikuttanut mihinkään, vaan vanhemmat vetivät perässään? Sinä olet sellaisessa kyydissä nyt. Sinä kuvittelet, että sinulla on ratti, mutta todellisuudessa rattia ei ole kytketty kiinni. Päästä irti, ja huomaat, että on ihan sama, ohjaatko vai et, asiat menevät samoja raiteita. Ainoa keino muuttaa suuntaa, on se, että hyppäät pois kelkasta.

Se, mitä tänään tapahtui, on vielä kertomatta.

Eilen sanoin T:lle, että varoittaa isäänsä ja äitiään, että L on nyt sotajalalla. T soitti äidilleen, joka tajusi, että nyt taas L vedättää ihan täysillä. Hän ilmoitti, että ei tule kuuntelemaan pätkän vertaa, hän ei halua sekaantua sisarusten väliseen tappeluun, ellei ole ehdoton pakko. Hyvä niin. T ei soittanut isälleen, sillä: "ei se niin hölmö ole että uskoo L:n juttuja. Ei L käy siellä edes muuta kuin silloin kun tarvitsee rahaa, jos silloinkaan. Yleensä soittaa mielummin. Ei se ota tähän mitään kantaa."

L soitti isälleen. T:n isälle. Tänään.

T sai puhelun isältään kun olimme ystävättäremme ja hänen perheensä luona kahvittelemassa. Siinä jäi kahvit juomatta. Isänsä ilmoitti tyynesti, että T voi pakata kimpsunsa ja kampsunsa minun luotani. T ilmoitti, ettei tule tapahtumaan. Yritti kertoa mitä oikeasti eilen tapahtui.. En tiedä, mitä L kertoi isälleen, eikä tiedä T:kään. Lähdin ulos jäähylle, ja painuin tytön kanssa T:n isän luokse. Hän ilmoitti, ettei minulla ole mitään asiaa hänelle. Tarjosin seuraavaa: jos hän kuuntelee minun versiotani tapahtumista 15 minuuttia, enkä ole saanut häntä vakuuttuneeksi, että en ole tehnyt mitään vahingollista T:lle tai L:lle, niin lähden vapaaehtoisesti T:n elämästä. Hän ilmoitti että ei sovi, ja käski minut helvettiin T:n elämästä samantien.

Seisoin hetken paikallani T:n isän pihassa, ja mietin, että kävelenkö ovelle ja huudan asiani oven läpi. Tajusin, että se pahentaisi kaikkea, sillä tämä isä varmaan soittaisi poliisit paikalle. Tyttö veti minut pois paikalta. Lähdin, itkien. Heitin tytön sinne, missä T oli, tapahtumista tietämättä. Lähdin tapaamaan sinua, mutta en saanut kiinni. Yritin soittaa, mutta en saanut kiinni. Olisin vienyt sinut samantien tapaamaan niitä ihmisiä, huutanut sinulle niin helvetisti kuin pienestä sielustani lähtee. Olin käskenyt T:n elämästäni helvettiin, sillä minä olen väsynyt: minä olen stressannut itseäni vuoden ajan hengiltä, ja en todellakaan halua olla isän ja pojan välissä, tai T:n ja parhaan ystävänsä. En todellakaan.

Puhuin T:n äidin kanssa, kun sattui soittamaan. Hän vannotti minua, että L:stä huolimatta minä en saa kääntää selkääni T:lle. Minä olen saanut T:n hymyilemään, minä olen tehnyt hänelle hyvää. Ja että näihin asioihin puututaan kyllä, minä en saa päästää irti T:stä.

T oli saanut saman puhelun, mutta olisi todennäköisesti pitänyt kiinni ilmankin: tyttö oli hänen mukanaan, kun hän lainasi ystävättären autoa ja lähti etsimään minua. Hän olisi käynyt kirveen kanssa riehumassa isällään, ellei olisi ollut huolissaan siitä, että minä lähdin etsimään sinua. Hän ajoi samaa kieppiä mitä minäkin, kunnes soitti L:n yläkerrasta, että mennään kotiin ja selvitetään asiat yhdessä. Etsimme sinua ja L:ää, että tämän on loputtava.

Olin päättänyt heittää T:n ulos, ja makasin kotona säkkituolissa. T tuli kotiin, tuli halaamaan itkien ja vapisten, ja ilmoitti että ei koskaan päästä irti. Hän soitti isälleen ja ilmoitti, että ellei parissa päivässä tule anteeksipyyntöä, isältään sekä hänelle että minulle, niin ei tarvitse koskaan ottaa yhteyttä. Isänsä ilmoitti että "se nainen vie sinua kuin litran mittaa. Hyvää yötä." Jokainen, joka tuntee T:n, tietää, että T on niin umpiluupää, että hän ei ole vietävissä edes ase ohimolla. Minä otan sen kunnioituksen osoituksena, että joku pitää minua niin voimakkaana, että minä saisin T:n tekemään mitään, mitä hän ei itse halua. Toisaalta, T ottaa varmastikin loukkauksena sen, että joku pitää häntä niin älyllisesti tyhmänä, että hän olisi ihan puhtaasti seksin ja tunteiden voimalla vietävissä niin helposti. Tai ylipäätään ollenkaan.

Minä olen itkenyt tänään enemmän kuin eu-direktiivit sallivat. T on kärsinyt tänään noin kaksituhatta kertaa enemmän kuin kukaan haluaa rakastamansa ihmisen ikinä nähdä kärsivän. Tai en voi sanoa "kukaan", sillä uskon, ettei L halua muuta nähdä kuin sinun kärsivän. Hän rakastaa sitä huomion keskipisteenä olemista, sitä, että voi kertoa kaikille miten paska olet. Et edes pane häntä, joten muut jätkät voivat hyvillä mielin panna sitten säälistä hiukan.

En voi korjata mitään lähtemällä. En voi korjata mitään jäämällä.

Mutta muista, mitä kaikkea sinä hajotat pitämällä L:n elämässäsi?

Sinä hajotat itsesi. Olet kohta pelkkä ihmisraunio. Juot aivosi, sinusta on kohta jäljellä vain kuoret. Menetät mahdollisuuden todelliseen onneen, sillä kukaan ei halua väkisin tunkea elämääsi kun L on olemassa. Et tule koskaan löytämään todellista rakkautta, sillä L ei tule eläissään rakastamaan ketään muuta kuin itseään, ja itseäänkin niin petollisella tavalla, että se ei voi päättyä koskaan mitenkään hyvin.

Menetät ystävyytesi T:hen, joka on yksinkertaisesti yksi mahtavimmista ihmisistä joita tunnen: kukaan ei ole koskaan pystynyt olemaan niin hyvin tukenani kuin mitä hän on. Kukaan ei ole niin pyyteetön, niin valmis seisomaan sanojensa takana, mitä hän. Haluatko sinä menettää hänet?

Ja sitten taas: teillä on yhteinen talli. Se ei kauaa pidättele, T on valmis lähtemään. Ei minun pyynnöstäni, vaan omasta tahdostaan. Teillä on paljon yhteisiä perinteitä: T ei niitä hylkää siksi, että minä pyydän, vaan siksi, ettei hän halua katsoa, miten sinä tuhoat itseäsi päivä päivältä enemmän. Valitettavasti T ei ole vietävissä "kuin litran mitta", nimittäin minä en voi tuoda häntä lähemmäksi sinua, vaikka haluaisin. Sinä saat hänet takaisin ainoastaan sillä, että otat oman elämäsi haltuusi, etkä sinä saa sitä haltuusi niin kauan kuin L on elämässäsi mukana.

Tulet jakamaan toiminnallasi joka tapauksessa ystäväpiirinne kahtia. Et siksi, ettet halua olla T:n kanssa samoissa paikoissa, vaan siksi, että T ei kykene näkemään sinua. Ei kykene enää seuraamaan sitä kaikkea, mitä teet itsellesi. Eikä T tule korjaamaan välejään L:ään enää.. Eikä todennäköisesti isäänsäkään. Kyse ei ole pelkästään loukkaantumisesta, vaan kyse on periaatteesta. En tiedä, ymmärrätkö sinä(kään), L ei varmasti, mitä on tapahtunut. Minä en ole vain jokin ohimenevä vaihe, heitukka joka tässä nyt hengailee hetken aikaa. Minä olen T:n nainen, ja jokainen, joka loukkaa minua, loukkaa T:tä. Jokainen, joka loukkaa T:tä, loukkaa minua. Ja lisäksi sitä kautta jokainen, joka loukkaa tyttöä, loukkaa minua henkilökohtaisesti, ja jos minuun sattuu, se sattuu myös T:hen. Näin ollen L on satuttanut T:n lisäksi kahta T:lle rakasta ihmistä siinä määrin, että sitä ei anneta anteeksi. Ja kun L on saanut katkottua T:n ja isänsä välit, miten hän voi katsoa edes peiliin? Miten ihminen voi kylvää noin paljon tuhoa ja paskaa ympärilleen, ja sitten itkeä että minä olen se pahan alku ja juuri, kun ainoa, AINOA asia mitä minä tein, oli se, että yritin pelastaa sinun ja T:n välit: T oli jo ennen tätä tapahtumajaksoa hyvin kyllästynyt katsomaan, miten tuhosit itseäsi. Eikä se näytä korjaantuvan. Koskaan.

Hyppää kelkasta. Ihan oikeasti. Pelasta se mitä voit. L on tuhonnut jo T:n ja isänsä välit, monien muiden ihmisten lisäksi. Muut ovat selvinneet.. T selviää. Selviätkö sinä? Kuinka pitkään...?

Edit seuraavana aamuna: L laittoi viestin, että luettuanne tämän teillä oli pitkästä aikaa syy nauraa yhdessä ja pitkään. Otan sen viestin myötä takaisin jokaisen toivonrippeen sinun ja T:n välien korjaantumisesta. En haluakaan sinua hänen elämäänsä, en noin tunteetonta ja typerää ihmistä. Pidin sinua fiksuna, mutta.. Tosiaan. Otan kaiken takaisin. Siinä missä sinä nauroit tämän luettuasi.. Haluatko tietää muiden reaktioita?

T istui parisen tuntia sylissäni, ja kertoi, että kirjoitus on niin hyvä, että jos vain luet sen, tajuat varmasti missä mennään. Hän panosti aika paljon toivoa siihen, että sinä oikeasti tajuat. Ja lisäksi katselin kyyneliä, jotka vierivät hänen silmäkulmistaan, kun hän taas kerran rutisti minua, ja kiitti siitä, että minä tajuan missä mennään. Että minä kuitenkin osasin pukea sanoiksi jotain, mitä hän ajatteli. Miksi sinä et näe sitä?

Tyttö tämän luettuaan on syyttänyt itseään, lähtenyt yöllä kävelemään. Olin hereillä silloin viiden aikaan lukemassa L:n viestejä ihan vain siksi, että T:n kanssa ajoimme puolisentoista tuntia pitkin Kouvolaa etsimässä tyttöä, tekstiviesteillen hänen kanssaan että me emme luovuta, vaan haemme hänet kylmästä takaisin kotiin, ja että hänen on aivan turha lähteä kysymään isältään sitä mitä hän halusi kysyä: "miksi". Minäkin haluaisin tietää, miksi? Miksi hän on tehnyt maailmaan noin täydellisen tytön, ja kääntänyt sitten selkänsä hänelle? Miksi hän käyttäytyy kuin.. vaistonvarainen, satutettu eläin; ärjyy ja karjuu, uhkaa jokaista joka tulee näköpiiriin. Onko hän pilannut aivonsa jollain niin, ettei hän kykene enää inhimillisyyteen? Viinalla vai muillakin aineilla? Mikä estää isää rakastamasta omaa tytärtään, L:n pillun hormonien ja feromonien säteilevä viehätys vai jokin suurempikin asia? Suoranainen aivopesu?

Tosiaan, löysin tytön. Toimme takaisin sisälle, laitoimme nukkumaan.

Mutta hei, tärkeintä on, että L:llä ja sinulla oli hauskaa.