Pitäisi kai kertoa uuden vuoden lupauksista, mutta kun en uskalla niitä tehdä. Viimevuotisetkaan eivät juuri pitäneet, koska minulla ei tunnu olevan aikaa millekään. Tuntuu että kaikki mitä päätän, kaatuu komeasti. Kaikki mihin pyrin, kaikki mitä yritän, kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Varsinkin jos julistan mitään ääneen, niin niinhän siinä käy että maailmankaikkeus nauraa päin naamaa ja ilmoittaa selväsanaisesti ettei tällaisella maanmatosella ole mitään päätäntävaltaa yhtään mihinkään asioihin...

Ja että pitäisi olla varovainen mitä pyytää. Ajatteliun että olisi kiva kun peikko olisi poissa kotoa, töissä vaikka, välillä, niin saisi olla tässä rauhassa ja puuhastella jotain. Kun ennen oli vain sen 4-5 tuntia yössä pois, ja ei juuri muualla..
No, sehän lähti sitten muualle töihin. Tehnyt tässä muutamat viikot 12 tunnin työpäiviä, 4 tuntia menee matkoihin.. Oli tuossa yksi 13 tunnin päiväkin. Eli ei näy otusta kotona 16 tuntiin... Meneillään on n.17 päivän työputki ilman vapaita. Mutta sentään  toivoa on, että saisivat ne 8 tunnin vuorot juoksemaan. Toki sittenkin on 12 tuntia pois kotoa, koska matkat.
Mutta ei pidä valittaa, saapa raha-asioita ehkä kuosiin, jos verottaja suo.

Mutta siinä nyt oiva esimerkki siitä ettei minun mitään pidä ääneen lausua, kun heti yliammutaan näin helevetisti.

Häistä ei ole mitään kirjoitettavaa. Naitu on.

Ja uusi jäsen tuli laumaan, siitä sitten joskus enemmän... Pieni, karvaton kiinalainen on kyseessä. Ja pieni, karvaton kiinalainen opetti minulle tänään että minusta ei ole äidiksi. Eikä minusta ole olemaan täällä 4 seinän sisällä. Ei vaan kertakaikkiaan ole. Tai sitten minun on erakoiduttava, mikä tarkoittaa sitä etten aio poistuakaan täältä 4 seinän sisältä kuin kirjastoon ja takaisin.