Noniin, sitä painonhallintaa.. Muutama kilo on tullut lisää ja vatsanympärys kasvanut sentin. Epäilen tosin epäviisaasti että kyse on vaan turvotuksesta, mutta silti tuota lukemaa säikähti. 121,4 kg. Sehän kävi jo huoooomattavasti alempana, perkele. No, eihän siinä, tsemppiä nyt sitten päälle ja pois pois paha kilo.
Torstaina alkoi jo tuntua siltä että olo on turvonnut ja plösö ja että sokeria on nyt mätetty tänä vuonna niin että olo on suorastaan rivoriittamaisen hiivainen. Olen melko varma siis siitä sokerisyndroomankin olemassaolosta, vaikkei se tieteellinen fakta olekaan. Joten hain sitten hiivapillerin tohtorisedältä (itseasiassa apteekista, tohtoriakaan en tavannut kun soitin vaan että tarvis olis) ja luontaistuotekaupasta elimistön puhdistuskuurin. Eli se joka keväinen methodraine detox, minkä joskus päätin ottaa pari kertaa vuodessa. No, nyt sitten päätin heitellä sitä huiviin, ja aloitinkin heti viikonloppuna. Hiljalleen olo tuntuu kyllä oikeasti energisemmältä, joten kai minä vähintään olen psyykannut itseni nyt uskomaan tähän.
Päätin että tällä viikolla päästään alle 120. Eihän suomessa saa sen enempää mennäkään.
Liikuntaa siis, työharjottelukin alkaa sopivasti tänään ja pelottaa niin ettei kahvikuppi meinaa kädessä pysyä!
Stressi on kaikkein pahinta, tuntuu että kaikki menee plörinäksi ja suorastaan lamaudun. Minä, joka olen aina kyennyt toimimaan parhaiten pienen paineen alla. No siitä kai se johtuukin, avainsana on tosiaan pienen. Eikä sitä lepotaukoa ole tullut että kerkeäisi palautumaan. Muutamasta ihmisestä ympärilläni stressaan niin että oksettaa ja itkettää ja mikään ei tunnu menevän hyvin. Toisaalta, eilen huomasin facebookissa että ympärilläni on kuitenkin samoin ajattelevia, ihania ja kannustavia ihmisiä. Toisaalta, kuinka moni uskaltaa minulle rehellinen ollakaan kun olen tämmöinen sotanorsu..
Mutta niin. Nyt kevään kunniaksi tuo puhdistuskuuri ja lisää liikuntaa, kropanhuoltoviikot. Tämä kuu mennään nyt miten mennään näillä, ja sitten otetaan ja katsotaan että mitä tuli. Pitäisikö oikein päiväpunnituksia alkaa kirjaamaan? Jos katsoisi tilanteen joka kirottu aamu niin saisi kunnon angstit ja masennukset päälle töihin lähtiessään?
Viikon liikuntatavoite on 3000 kcal. Pienestä on lähdettävä, ja vielä rauhallisesta liikunnasta. Kipuiluahan sitä on luvassa mutta toisaalta, ei sitä yleensä kauaa kestä. Salilta olen ollut pois melkein vuoden, selän kanssa tuntui että ihan sama mitä tekee vai tekeekö mitään kun mitään ei kyennyt yrittämään. Josko se olisi tuossa nyt saanut koulun penkillä levähtää sen verran että kykenisi taas rasittumaan himppusen. Jos tästä viikosta tulee sitten seurauksena sairaslomaa niin siinä vaiheessa on kyllä meikäläisen aika luhistua ja lähteä sinne himputin lihavuusleikkaukseen. Onhan nämä kilot nyt saatava kuriin, hyvänen aika.
Mutta, huomenaamulla katsotaan mikä on tilanne. Tämän päivän tavoite: selvitä hengissä työharjoittelusta, saada kotona tiskattua ja raivattua eteinen, käytyä kuntosalilla ja kahvakuulassa. Katsotaas miten ämmän käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti