Olo on totaalisen raato. Koko viikko on imenyt mehut kyllä totaalisesti. Elimistön puhdistuskuuri antaa energiaa, halleluja methodraine detox, en voisi varmaan elää ilman tällä hetkellä. Ruoka on ollut lähes oikeanlaista, kalorit vähän vinksallaan ja ja.. Tai no, sanotaanko niin että ruoka voisi olla laadukkaampaa mutta ateriarytmi on lähes kohdallaan. Nimittäin aamupala, välipala, lounas, päivällinen ja iltapala jos jaksaa. Lupauduin kaverin tsempiksi kolmen päivän nutrilett-kuurille maanantaista keskiviikkoon. Pelkästä ajatuksesta tulee jo nälkä?!
Liikuntaa en ole kerennyt harrastamaan "ylimääräistä". Töissä (työharjoittelu, muttamutta..) on kyllä kipitetty niin maan hitosti, ja tosiaan kaloritavoite on saavutettu ja ylitetty, vaikkei nyt sillä tavalla kuin toivoin. Olen kuitenkin siirtynyt käyttämään rappusia ylös ja alas hissin sijaan. Päivän aikana tulee seikkailtua kolmessa kerroksessa, ja siinä juostaan sitten pyykkikorien kanssa, siivoillaan potilashuoneita ja nuohotaan milloin mitäkin. Kyllä se kivaa on, ja ne päivän kaksi taukoa tulevat todellakin tarpeeseen.
Yöt olen nukkunut äärimmäisen huonosti, stressaan liikaa. En töistä enkä koulusta, vaan elämäntilanteesta; kodista, rahattomuudesta, ihmissuhteista. Ei hyvä.
Tajusin ärsyyntyväni hymiö-blogeista. Mielestäni tosiaan kirjoitettuun tekstiin, jonka julkaisee toisten ihmisten luettavaksi, ei pitäisi sekoittaa hymiöitä. Hymiö paikkaa sitä ettei ihminen osaa sitä tunnetilaansa ilmaista sanoilla, ja se jos mikä on köyhyyttä. Kuvatkin elävöittävät kuulema tekstiä kummasti, mutta.. Minä pidän ne kuvat täällä melko minimissä. Jos joku jostain erityisesti kaipaa, kertokoon. Facebookissa niitä sitten on sitäkin enemmän, mutta tämä on tämmöinen tekstiblogi, jota luetaan eikä silmäillä. Tämä on tämmöinen tylsä johon joutuu vielä keskittymäänkin ja oikein ajatuksen kanssa miettimään, mitä tuli luettua, kun en valmiiksi ole jaksanut teille pureskella näitä hymiöitä tekstin väliin. Ja toisaalta, en muuten pidä valmiiksi nauretuista tv-sarjoistakaan.
Säikähdin tässä männä päivinä ihan kunnolla sitäkin kun ystävättäreni linkkasi Päivin tarinaan. Jotenkin olen aina ihaillut terveehköä naiskehoa ja omaan naismakuuni istuu paremmin hieman pyöreämpi nainen kuin mikään täystrimmattu. Niin, ystävättäreni on erään ystävättärensä (ja ilmeisesti personal trainerinsa) kautta hörähtänyt käyttämään kaikenlaisia kuntosalielämäliitännäisiä ravinnevalmisteita ja nyt sitten postailee tuollaisten otusten kuvia. Olen kuullut toisen käden tietoa tästä personal trainerista ja sitä kautta huolestuin tosiaan ystävättäreni elämän suunnasta. Oikeasti: tuo Päivi on kamalan näköinen. Ihan järkyttävä. Ei toivottavasti kenenkään esikuva eikä tavoite, märistä unista ja unelmista nyt puhumattakaan. Mutta niin, soitin tietysti ystävättärelleni ja kyselin hiukan että onko hän nyt varmasti tiedostanut missä mennään.. Sanoi tietävänsä ja ilmeisesti kaikki menee kuten pitääkin. Silti tilanne ei minua rauhoittanut. Osaisinko sanoa edes toiselle missä vaiheessa se klikkaus päässä on mennyt väärään suuntaan? Osaisinko sanoa että on stopattava? Onko se lopulta edes tehtävissä, jos joku haluaa rakentaa kehoaan näyttämään joltain muulta kuin ihmiskeholta, onko se kenenkään tehtävä estää.. En tiedä. Vaikeita kysymyksiä.
Mutta juu, toinen ystävättäreni tosiaan on päättänyt lähteä laihdutusleikkaukseen. Minullekin sitä vihjailtiin mutta en halua moiseen ryhtyä. Halua tiputtaa omin päin, ilman että tarvitsee lopun elämäänsä omistaa tietouttaan sille että on ollut ylipainoinen. Ei sillä, jollekin menetelmä varmasti sopii. Mutta niin, päästäkseen siihen leikkaukseen, pitää olla takana tietty määrä painonpudotusta. Olen tsemppaillut ystävätärtäni pudottamaan painoaan jo ennen varsinaisen ryhmän aloitusta, joten siksi siis nutraus tähän väliin. Jos se antaisi itsellekin keväistä inspiraatiota.
Mutta niin. Tänään vähän ärsyttää lievästi kaikki, angstituttaakin kaikki. Syy on oikeastaan tiedossa; aamupäivä ei suinkaan kulunut työharjoittelussa eikä sängyn pohjallakaan, vaan siellä perhanan lääkärin tutkimuspöydällä ja labrakokeissa. Inhotuksia nuo päivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti