"Miksei sun miehillä saa olla muita naisia?"

Siksi, ettei rakkaus ole tasapuolista. Siksi että siinä ei ole kyse tasa-arvosta vaan tarpeista, niiden tyydyttämisestä sekä tunteista. Siitä, että kaikilla ei tarvitse olla kaikki samalla tavoin. Siitä, että mä olen vaan hullu, mustasukkainen ja omistushaluinen sekopää joka vaatii että kaikki on Mun. 

 Kai se on aika avata taas polyamoriaa ja avoimien suhteiden ja suljettujen suhteiden eroja. 

Meillähän on Peikon kanssa avoin suhde, joten hän on tällä hetkellä, kuten jo monta vuotta, oölut vapaa åitämään rinnakkaissuhteita. Hän ei halua toista primäärisuhteen kaltaista, vaan ainoastaan hetkwn huvituksia ja satunnaista kivaa. Ainoina sääntöinä meillä on ollut se että pelissä on tautien ehkäisy ja avoimuus siitä kenen kanssa heilastelemme. Ja hyvin aikaisessa vaiheessa esim. M:n suhteen kerroin asiasta, ja tarkensin sitä mukaan tilannetta kun tilanne eteni. 

Sen sijaan Pantterilla ja minulla oli suljettu suhde jonka hän halusi avoimeksi. Siinä avoimuudessa oli samat pelisäännöt mitä Peikon kanssa: ehkäisy ja avoimuus. Se, mitä Pantteri teki, satutti. Hän ei käyttänyt ehkäisyä sovitulla tavalla ja hän salaili ja valehteli saadakseen jännitystä. Yritin ymmärtää ja hyväksyä, antaa anteeksi. Ja lopulta joku onnistui vakuuttamaan pariksi viikoksi että on minua parempi vaihtoehto jos vaan Pantteri jättää minut ja omistautuu vain hänelle monosuhteessa. Pantteri uskoi ja päätti suhteen kanssani. Tämän jälkeen jännitys k.o naisen elämästä hajosi ja samalla se parisuhde, ja Pantteri jäi yksin.  Se, kannattiko, on jotain mihin vain Pantteri osaa vastata itse. 

Joten edellisen kirjoitukseni kommenteissa kysyttiin miksi M ei saisi pitää tätä ystävätärtään elämässään minun rinnallani. No. Siksi että heilläei ole romanttista suhdetta vaan vääristynyt ystävyyssuhde. Ja siksi, koska meillä on M:n kanssa suljettu suhde. Suljimme sen jossain vaiheessa koska molemmat olimme epävarmoja ja halusimme keskittyä toisiimme. Tutustua kaikessa rauhassa ja pitää omituisen perheemme ykkössijalla. 

M ei siis aina ole ollut kanssani suljetussa suhteessa: silloin se oli ok tehdä mitä halusi ja kenen kanssa halusi, koska sääntömme asian suhteen olivat hyvin vähäiset; asuimme eri kaupungeissa, tapasimme harvakseltaan ja meillä ei ollut yhteisiä lapsia pelissä jne. 

Tällä hetkellä tämän ystävättären kohdalla kyse on siitä että M on kyllä ollut ihastunut. Kiinnostunut. On varmasti edelleen, vaikka sanoo että suomut ovat tippuneet hiljalleen silmiltä ja hän ei välttämättä haluakaan kyseistä ihmistä elämäänsä ymmärrettyään että minä en mahdu mukaan ystävättären kuvaan M:stä. Että M on M ja hänen elämänsä ei kiinnosta ystävätärtä sen enempää. Ainoa asia mihin hän M:ää tuntuu tarvitsevan, on se kuuluisa paskakaivon virka. Oksentaakseen omaa pahaa oloaan hyvin pienellä vaivannäöllä. Ystävätär on luonut jossain määrin illuusion yhteenkuuluvuudesta ja ymmärryksestä. Merkityksellisyydestä. Siitä että hän on ihminen jonka vuoksi kannattaa muuttaa aikataulujaan, vetää itseään äärirajoille ja rakentaa patsaita. Joku joka antaa toisen elämälle tarkoitusta. Saa toisen tuntemaan itsensä tärkeäksi ja tarvituksi. 

Mutta siitä jäi puuttumaan se, että hän olisi ollut kiinnostunut siitä miten toisella menee. Mitä toisen päässä liikkuu. Miten toisen aivotukset kulkevat. 

Tärkeää se on tuntea itsensä tarpeelliseksikin, ja siihen moni ihmissuhde perustuu toki. Se ei vaan voi olla koko rakennelman ainoa pilari, ja tässä tapauksessa melkein uskallan väittää niin olleen. 

M on joutunut rankimman kautta viime viikot sen tilanteen eteen että hänen on pitänyt määritellä ystävättären ja itsensä välinen ystävyys vuosien varrelta uusiksi. Se, mitä oli, oli hauskanpitoa, yhteisymmärrystä, yhdessäoloa. Se, mihin se liusui, oli lopulta rumaa hyväksikäyttöä, syrjääntyöntämistä ja toisen eriarvoistamista.  Yhteisten kaverisuhteiden manipulaatiota. Pahaa oloa  välinpitämättömyyden ja inhottavuuden rajamailla. 

Rohkaisin M:ää lähestymään kuitenkin vielä. Kertomaan että hän kaipaa sitä mitä ystävätär oli silloin joskus. Että hänen pitäisi osoittaa miten ystävätär on muuttunut. Ja että kertoisi tunteistaan.. 

Yhä useammin sain vastaukseksi M:ltä että hän on ylläpitänyt mielessään illuusiota joka on säröillyt viime vuosien aikana ja lopulta talven aikana romahtanut kasaan.  Siellä pn vain rauniot jäljellä.

Ehdotin että silti yrittää laittaa pisteen tälle kaikelle yhteisellä keskustelulla. Ystävätär kieltäytyi tulemasta tänne vaikka M ilmoitti että minä en olisi kotona ja että hän ei lomaviikollaan haluaisi ajella työkaupunkiinsa. Ja että ellei ystävätär halua keskustella ja selvittää asioita niin ehkä tämä on tosiaan tuomittava loppuneeksi. Ns. Kasvettu erilleen. 

No, viesti ei koskaan saanut vastausta. Kuittaantui vain nähdyksi. Eli ei ystävätärtä kiinnostanut koskaan selvittää yhtään mitään M:n kanssa. Ei kuunnella M:n huolia talvella kun M:llä oli vaikeaa muutamaan otteeseen ja hän olisi tarvinnut ystävän olkapäätä. 

Joten ehkä ystävätär onnistui itse sabotoimaan kuitenkin kaiken kieltäytymällä itsepintaisesti tapaamisista jotka eivät tapahdu Hänen Luonaan. 

Ehkä se on sitten minun onneni? En tiedä

 

Entä jos tulisi joku jonka kanssa M haluaisi suhteen? Katkeaisiko meidän suhteemme vai muuttaisimmeko suhteemme avoimeksi? 

Kuka tietää. Ratkaisevassa asemassa on se, hyväksyisikö se suhteeseen haluava toinen osapuoli minun olemassaoloni. Minä voisim jakaa todennäköisesti, mutta vain niillä ehdoin että olemassaoloani kunnioitetaan ja mimun ei tarvitse koskaan nyppiä puukkoja selästäni.