Puolitoista viikkoa sitten sain lääkäriltä tuomion selkäni kanssa; selässä on nivelrikkoa alanikamissa, joten siinä käy niin että ellen saa painoa radikaalisti pois, hän laittaa minut lihavuusleikkaukseen, sillä muutoin 10 vuoden päästä jalkani eivät enää kanna ja päädyn pyörätuoliin. Vai rullatuoliko lie oikea sana nykyään, en tiedä. Ukaasi oli sellainen että päätin tosissani yrittää taas, vaikka kipuja olisikin. Sain määräyksen myös käyttää rannetukia aina työskennellessäni. Näytän vammaiselta... No, rannetuet kieltämättä helpottavat oloa näin viikon käytön jälkeen, joten nyt anon sitten maksusitoumusta sosiaalitoimelta, koska kalliithan nuo mokomat ovat. Tänään haen tarkemman arvioin hinnasta.

No, siinä terveellisempää elämää vol.2405 aloittaessani kävelin talon takaportaita alas päivää ennen työharjoittelun alkua, eli viikko sitten sunnuntaina. Ja ryskiskilinkolin, 120kg läskiä meni mukkelismakkelis, ja eikun lääkäriin. Murtumaepäily vasemmassa nilkassa ja sairaslomaa. Kolme päivää siellä piti loikkia, kipsin kanssa aluksi, ja myöhemmin omasta pyynnöstä kipsi pois ja lasta tilalle. Selvisi ettei se ole murtunut, vaan ruhjoutunut nivelsiteistään, mutta silti lastat ja 6 viikkoa (!!!!) sairaslomaa.
Minähän uhosin jo käveleväni ihan ilman keppejä ja kaikkea parin viikon päästä. Eli viikko vielä armonaikaa...

Eilinenhän sen osoittaa; päätin sängystä noustessani että nyt imuroin! Kävelin vessaan asti ja takaisin makuuhuoneeseen ja kaaduin sänkyyn. Ei ihan vielä imuroida. Päätin että ainakin pyykit viikkaan pois kuivumasta. Hetken seisottuani tulin siihen tulokseen että viikatkoon joku muu tai roikkukoon, ei minusta vielä ole seisomaan tuetta.

Mutta niin, mieli mielii liikkumaan, mutta jalka ei nyt vaan päästä. Eikä tänä syksynä vissiin sieneen tai marjaankaan juurikaan. No, onneksi jotain tuli haettua metsästä kuitenkin talteen, vadelmia ja kanttarelleja, jo alkusyksystä.

Löysin helsingin sanomista lihavuutta koskevan artikkelin jonka mukaan lihavuus ei aina olekaan maailman kamalin asia terveydelle. Suosittelen silmäilemään. Lisäksi yritetään romuttaa se että "ei siitä liikunnasta mitään hyötyä ole laihtumisen kannalta", mitä lääkärit ovat hokeneet pari vuotta. "Rasvan kertymistä maksaan lisää roskaruoka, sellainen "sokerilimppari-hamppariruokavalio", Pietiläinen sanoo. Liikunta edistää rasvan ja sokerin poistumista elimistöstä, niin arvellaan."

Mutta juu. Terveys se on tärkeämpää kuin ulkonäkö, itselle tässä projektissa. Hämmentävän nappiin osuva artikkeli, kyllä selkeästi muutama ystävä jotka tuossa ovat laihduttamassa, tähtäävät enemmänkin siihen ulkonäkölaihduttamiseen kuin terveyslaihduttamiseen. Mutta ainahan minä olen se poikkeus joukossa. Ja kun vielä olen tyytyväinen tähän asti karisseihin kiloihinkin, monelta osaa. Taukoahan tässä pidetään kun kaikkea muuta tulee niskaan, mutta ellei kuolo korjaa niin lisää lähtee taas seuraavan 12 kuukauden kuluessa. Katsotaan mitä tulee. Jonkun verran syömisillä varmaan voikin vaikuttaa painon pudotukseen, mutta minulla se on aina ollut se liikunta, mikä on ratkaisevassa asemassa. Samalla vaivalla kiinteytystä, kunnon kohotusta ja painomuutoksia.

Mutta niin, nyt sitten vaan pötköttämään ja lukemaan. Ei juuri siivouskaan onnistu, jalalle on annettava aikaa levossa..