Keskiviikko

Himppusen verran helpompi hengittää, tosin tätä kirjoittaessa torstaina ei enää tosiaan yhtään helpota. Nooh.. Mutta keskiviikko oli toivoa täynnä. Suunnittelimme päätä pahkaa sitä folkjamiin menoa mutta ehei, ei tämä keuhko vielä anna periksi. Ikävää, sillä se on oikeasti kivaa ja olisimme varmasti tykänneet kumpikin..

Haminasta tuli haettua peikon sisko, ja illalla kokattiin sosekeittoa ja puolukka-graham-lesemuffinsseja. Namskis. Että ei täysin sokeritonta, tosiaan, mutta silti vähemmän kuin yleensä. Kaksi muffinssia söin, en koko pellillistä! Sosekeitto oli juuressosekeittoa, bataatti-potaatti-porkkanaa, juustolla himppusen höystettynä. Oli taivaallisen hyvää. Chiliä tuli reilusti, mutta sehän on kuulema aineenvaihdunnan kannalta vain hyvä asia.

Apteekissa tuli pyörähdettyä, ja pikareissu kaupassa. Tänään en kyllä kykene aamupäivästä liikkumaan mihinkään, huominenkin pelottaa kovasti.

Työharjoittelu harmittaa ihan kympillä. Paikka jossa olin, oli oikeasti kiva, ihmiset, sekä työkaverit että asiakkaat mukavia, ja olisin mielelläni tosiaan jatkanut siellä harjoittelun loppuun ja itseasiassa kyllä vielä pitempäänkin. Mutta.. No, tämä on nyt tässä.

Aamulla keitin kiltisti puuroa, kaura-sellaista, ja sekaan holahti mustikkaa. Lisäksi sitä näkkäriä (wasa sport kierroksessa) tuli nakerreltua. Teetä, teetä ja teetä, välillä vaihtelun vuoksi ja hengen kulkemiseksi panadol hottia. Sitten lisää teetä. Elämäniloa ja onnen elefantteja. Kaikkea ihanaa.

Muorilassa (pörrön äiti) tuli pyörähdettyä päiväteellä. Liikuntaa ei juuri ollut.

Mutta nyt aamupuuron keittoon!