"Jos mikään muu ei auta, tee jotain".
Surullista katsottavaa tuo kiloklubin ruokapäiväkirja tältä viikolta. Kalorit ovat kyllä melkein kohdallaan, eilen tietysti anoppilassa tuli puputetta liikaa aivan mahtavan ihania kaneliässiä, joten se siitä päivästä. Pieni punainen piikki siellä vihreässä linjastossani masentaa. No, onneksi vain pieni piikki. Mutta kun ne keksit ovat heikkouteni!
Liikunnat menivät miten menivät, kaikki tuntuu taas menevän alamäkeä. Ehkä kipaisen hakemaan pulkan ja lähden sitten laskemaan mäkeä. Ehkä se on ainoa mikä sujuisi. Vai näinköhän liukuisi sekään..
En viitsi millään kyllä edes menkkojen kanssa lähteä liikkumaan. Ehei, liikaa vuotovaaroja. Ja ei, en käytä tamponeja. Ne ovat saatanan keksintö. Miksi kukaan haluaa kulkea kapula pillussaan päivän? Ei kiitosh.
Mutta jotain positiivistakin; kyllä tuo kiloklubin edistymisviiva tuskaisen hitaasti alaspäin menee sekin. Sekä vyötärön osalta että kilojen. Vaikka tuntuu että laihtumista ei ole tapahtunut, kun en osaa noista sadoista grammoista piitata, niin kyllä tuo "merkkaanpa huvikseni painoni"-inspiraatio, joka iskee kolmen kuukauden välein, näyttää jonkun verran kuitenkin auttavan näihin huomioihin.
Päätä särkee, lähtisikö kahvilla? Unella ei ainakaan lähtenyt. Liikunnallakin lisääntyy moinen jyskytys. En tiedä ovatko hartiat jumissa, nestevajausta, kahvinpuutetta vai mitä. Tai sitten ihan vaan seuranpuutetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti