3.

Eli perjantai.

Töissä aamulla söin kinkkujuustosämpylän.. Ja yllätys, mad crockia tehon sijasta.
Kotona popsin salaattia, eli kurkkua, tomaatti, juustoa, ja söin valkosipulipatonkia ja pätkän juustopatonkia. Ja join mangomaitoa päivän aikana litran. Ja lisäksi colaa, paljon.
Illalla söin sitten appelsiinin sekä juustopatonkia jossa oli välissä meetwursti, juustoa, kurkkua ja tomaattia.. Maistoin myös haarukallisen paistetusta nuudelista, maggin noita juttuja. Kanton-nuudelia oli tuo.
Appelsiinin kanssa ruokajuomaksi sopi tietysti kuohuviini ja turkinpippurisnapsi. Nam.
Söin jonkun verran vanilja-halvaa. Sesame halva siinä luki. Pidän halvan mausta, mutta tuo oli ehkä himpun verran liian kuivaa minun makuuni.

Kävimme ulkona riehumassa Sanin kanssa lähes tunnin. Eli hyvin vähäisesti.. Sani riehui ja minä katsoin.
Saunakin kuulema olisi hyvä painontiputtaja ja kuona-aineiden poistaja. Vaan minä en oikein jaksanut eilen saunoakaan, kun minusta tuntui että nukahdan lauteille. Mietin, että en ole viimeiseen ehkä 3 kuukauteen saunonut niin, etten olisi ollut ihan rättiväsynyt. Olisi kiva joskus olla olematta aina iltaisin.

D oli sitä mieltä että pärjään paljon vähemmillä unilla kuin hän. Tosiasiassa minä en pärjää näillä unimäärillä, mutta mitenkäs sen toisin osoittaa? Jos olisin autoilemassa, nukahtaisin fataalisti rattiin ja sittenpä kävisi ilmi että ok, ei se pärjännyt. Mutta nyt? Nukahtelen vain satunnaisesti töissä ollessani pitkin kohteita. En voi pysähtyä hetkeksikään, edes kahville, sillä nukahdan pystyyn. Sokeri pelastaa jonkun verran, mutta kun en käytä edes kahvissa, niin aika vähässä se on päivän aikana ellei mussuta jotan suklaata, tai kanna eväitä. Mutta ei eväitä jaksa kantaa, kun "en minä ole pois kun pari hassua tuntia".

Olisin tosiaan eilen syntymäpäiväni kunniaksi lähtenyt juomaan perinteisen kakkukahvin jonnekin, mutta ketään ei kiinnostanut lähteä seuraksi, niin mitäpä sitä yksin istumaan minnekään. Minun piti kyllä syödä suklaata, mutta en sitten tullut syöneeksi, kun murehdin henkilökohtaista elämääni. Kuuntelin sen sijaan beatlesia ja vanhoja kotimaisia iskelmiä.
Mieleni tekisi vähän lähteä kävelemään kirjastolle, viemään nuo levyt takaisin ja hakemaan pari uutta.. Mutta en taida tänään jaksaa, kun pitäisi mennä yksin. Ja en sitten oikeastaan voisi ottaa Saniakaan mukaan, kun en uskaltaisi jättää kirjastolle odottamaan.
No, ehkä me tänään kirmataan kuitenkin johonkin suuntaan vähän reippaammin, kun kerran on lähes vapaa päivä..

Ja niin, en päässyt lääkärille asti, tai terkkarillekaan, joten painoa kytistetään sitten ensi viikolla.