1.

En keksi miten näitä pitäisi nimetä. Jospa numeroin, päivien mukaan vaikka? Olisiko se hyvä?
Tietysti noihin voisi keksiä jotain hassunhauskaa, mutta kun ei jaksa. Ja viikonpäivät..? Ehkä. En tiedä. Numerotkin kasvavat turhan isoiksi ajan myötä. Ja tänne varmaan tulee muutakin tekstiä, joten nuo eivät siis ole postauksien, vaan tosiaan päivien numeroita.
Aloitetaan tällä systeemillä, muutellaan jos tarvetta.

Eilen oli siis keskiviikko. Tulin syöneeksi yhden famipatukan töissä tehotölkillisen kera. Ja pari konvehtia makeispuolelta vielä, kun tulin kotiin. Lisäksi join toisen tehon, jotta jaksoin hieman siivoilla kotonakin.. Energiajuomaa, kuten ehkä jokainen tietää. Ja ne jotka eivät tiedä... Mitä ihmettä te tätä luette??
Toissapäivänä hääräilin kaksi peltiä pizzaa, toinen tonnikalaa ja toinen jauhelihaa. Joten ruokana söin pari palaa sitten sitä omaatekemää pizzaa, jonka pohja epäonnistui hiivanpuutteen takia. Äitini neuvoi että soodalla ja leivinjauheella kannattaa kokeilla, mutta ei se mihinkään noussut.
Illalla tein pienen salaatin jälkkärikulhoon.. Kurkunpätkä, tomaatti ja pätkä gouda-juustoa, ja sitten muutama loraus valkosipulista salaatinkastiketta. Nam.
Join glögiä, marlin perinteistä punaista, se on täydellistä. Hörppäyksen appelsiinimehua ja lasin kolaa.
Kaksi dominokeksiä, toffeeunelmaa tai jotain, ja kupillisen karamellicappuccinoa, lidlin jauheesta valmistettua.

Siinä se, terveellinen päiväni.
Tiedän, namit pois ja salaattia popsimaan. Säännöllisyyttä ruokailuun. Ja lämmin ruoka kerran päivässä!
Mutta kun. Ei yksin jaksa kokata, niin sitä mussuttaa mitä kaapista löytyy.. Ja valitettavasti tällä kertaa arpa osui näin..
Kyse ei sitten ihan oikeasti ole siitä, ettenkö minä tietäisi, miten pitäisi syödä. Minulla vaan on vähän motivaationmetsästys meneillään, että sitä jaksaisi oikeasti kokata ja kantaa selkä vääränä hedelmää kotiin, ja sulatella leipää pakastimesta. Saati että jaksaisi mitään aamupuuroa keitellä. Yleensä aamuisin kun en ite mene töihin, herään aiemmin D:tä varten ja keitän puuron. Nyt kun olen lähtenyt töihin keskellä yötä, niin en ole jaksanut häärätä sitä puuroa juurikaan. Enkä oikein mitään muutakaan aamupalaa D:lle, mistä omatuntoni minua soimaakin. Onneksi tätä menoa jatkuu vain tämän viikkoa, sitten palataan kai normaaliin arkeen. Tosin, en minä aina aamusinkaan jaksa syödä, kun ei maistu vastaheränneenä, mutta ehkä minä opettelen vielä..

Liikuntaa sain ihan tarpeeksi töissä, joten en jaksanut lähteä pakkasessa oikein mihinkään. Minimaaliset lenkit Sanin kanssa, niitä ei edes viitsi mainita. Koirapuistossa seisoskelua, ja odottelua, mutta ei sinne ilmaantunut ketään riehumaan kanssamme. Mikä ihmisiä vaivaa, kun eivät juokseta koiriaan koirien kanssa??

Ainiin, ja hörppäsin puoli hörppyä kirsikkaolutta D:ltä. Taitaa olla maailman ainoa olut, joka maistui suussani ihan siedettävältä. Ja haju oli täydellinen. Olen vähän kirsikkafriikki todennäköisesti.