Elin pitkään siten, että uskoin ettei kukaan saa "enempää kuin jaksaa kantaa". Uskoin että olen vahva, ja kaikki mitä tulee vastaan, on selvitettävissä. Hetkellisesti saatoin selvitä mistä vain, ja olen usein ollut vain pienen hetken päässä siitä että saavutan jotain. Vain havaitakseni, että vielä vähän... vielä vähän.. Vielä vähän.
Sittemmin torppasin itse ajatuksen ettei kukaan saa enempää kuin jaksaa kantaa, kun ympärilläni masentuneet sukulaiset ja ystävät tulivat siihen tulokseen että itsensä tappaminen on parempi vaihtoehto kuin kitkutus päivästä toiseen elämässä jossa ei ole mitään nautintoa. Minäkin tulin joskus siihen tulokseen. Useasti. Ja sitten jaksoin aina yrittää, koska "kyllä vielä joskus tulee jotain, minkä vuoksi elää". Ja aina tulikin, hetkeksi. Sitten huomasin, että kaikki on vain valheellista, eikä lopulta ole oikeasti mitään, minkä vuoksi tässä pitäisi pysyä. Sitten päätin vain pysyä, vittuuttanikin, koska.. Asenne ratkaisee. Kaiken. Että minä voin omalla asenteellani määrittää edes vähän elämän suuntaa. Että jos minä oikeasti asennoidun niihin sitruunoihin niin, että saan niistä sitä kuuluisaa mehua, niin kyllä tämä tästä.
Tänään? Istun sohvalla. Olen väsynyt. Eilen autoin ystävätärtäni kukkakaupassa. Olin viime viikolla hoitamassa toisen ystävättäreni koiria. Olin viikonloppuna kolmannen ystävättäreni pihassa talkoilemassa laattoja. Ensi viikolle olen luvannut mennä haravoimaan erään ihmisen pihaa. Olen luvannut sitä ja tätä ja tuota, koska olen ihminen, joka auttaa.
Tänään sain isoäidiltäni puhelun, syytti minua siitä, että hän maksoi yksityisistä labrakokeista 45 euroa, eikä aio enää syödä sydänlääkkeitä jotka hänelle haettiin yksityiseltä. Tulee niin kalliiksi.. Kyseli että miksi minä hänet niin kalliiseen paikkaan puhuin, ymmärtämättä että ehkä siksi, että hän valitti ettei saanut sairaalasta sydänkohtauksen jälkeen betasalpaajia, eikä saanut terveyskeskukselta aikaa kun oli todettu kammiolisälyöntejä. Vein hänet yksityiselle lääkärille Hyvinkäälle, ja homma hoitui. Saatiin lääkkeet jne. Ja ei, minä en ottanut bensarahojakaan isoäidiltäni. Yritin vain saada hänelle vielä muutaman lisävuoden elämäänsä.
Juuri nyt? Peikko imuroi sohvaa vesi-imurilla. Kissat pissivät sen. Pitäisi repiä 60 euroa feliwayhin, että lopettaisivat. Pitäisi jaksaa laittaa ruokaa, mutta olen päivän ajan vain miettinyt, mitä tapahtuu, kun rahat eivät riitä. Suunnittelin vielä eilen, että kyllä tänne jonain päivänä saadaan varaava takka, eikä tarvitse kestää lihasten kramppaamista enää kovin pitkään. Ne nimittäin kramppaavat öisin, kun päivällä on ollut kylmä. Jalat tuntuvat niin jäykiltä että itku meinaa päästä.. Parit villasukat jalkaan ja tulet takkaan ja haaveilu käyntiin; sinä päivänä kun olemme saaneet lainaa pankista että minulla on varaava takka jossa tulee haudutettu uunipuuro siinä samalla yön yli.... Silloin muistan tämän hetken ja osaan arvostaa takkaani. Ei tule tapahtumaan. Oikeasti.
Suihku. Lämmin, ihana suihku. Nimittäin sen jälkeen kun olet kävellyt kissankuseen, siivonnut koirien syömää kissanpaskaa lattialta, yhden koiran kiimaverta... Tunnet itsesi likaiseksi, väsyneeksi ja itkuiseksi. Sitten pääset suihkuun. Paitsi että sitä minulla ei ole. On vain haaveita; haave siitä että saamme lainan pankista sähkökaapin siirtoon, ja sitten hiljalleen remontoimme kylpyhuonetta; hiljalleen puramme rakenteita portaikon seinämästä, hiljalleen etsin unelmien laatat, huolella vesieristän, laatoitan, säästän. Ja onnistun. Ja sitten minulla on suihku, ikioma, ihana kylpyhuone, ja elämä on täydellistä! Mitä vain voin tehdä, möyrytä pihalla, siivota hiki päässä, käydä illalla juoksemassa koiran kanssa, harrastaa kuumaa seksiä kesäyönä. Ja sitten mennä suihkuun. Ja olla puhdas. Ei tule tapahtumaan. Sähkökaapin siirto maksaa 2100, ja siihen päälle sähkönkatkaisumaksut ja kylppäriremontin. Lainaa ei näillä pienillä tuloillamme saanut.
...Ja nyt vielä vähemmän. Peikko on ollut töissä itellalla varhaisjakelussa ja tulot ovat olleet siinä n. 1200-1400 euroa, mitä on käteen jäänyt. Meillä kaakkois-suomessa itella möi varhaisjakelun sanomalle, jotenka työntekijät siirtyvät. Työvaate-etu menetetty, sanomalehtietu saavutettu. Työaika? Aikalailla sama. Työmäärä? Sinällään sama. Työauto? Vaihtuu, nimittäin oikealta ajettavasta vasemmalta ajettavaan, eli jokaisen postilaatikon kohdalla loikitaan autosta ulos, satoi tai paistoi. Olemattomissa työvaatteissa. Palkka? Pienenee. Käteen tulee jäämään noin 800 euroa. Palkanmaksu kahden viikon välein, perjantaisin. Kiva, kaikki laskut on sovittu entisen palkanmaksupäivän kohdalle, 15 päivään.. Ja aluksihan ajetaan omalla autolla, eli hajotetaan auto moisella postilenkillä. Eikä siihen oikein olisi niitä talvirenkaitakaan, joten katsotaan nyt sitten että saadaanko lisää maksettavaa sakkojen muodossa vai saadaanko peikko ihan sairaalaan asti kun auto lähtee lapasesta pakkasilla.
Nyt vaan säästämään, säästämään... Aion lopettaa lehtitilaukset. Ainiin, niitä ei ole. Aion säästää sähkössä ja lämmityksessä? Ja kuolen sitten kylmyyteenkö? Ei ole oikeasti mistä enää säästää kovin paljon, paitsi ruoka. Joku kertoi joskus että jos syö hernekeittoa purkin päivässä, saa keripukin. Entä jos syö purkin hernekeittoa ja purkin ananasta, välttyykö sillä edes turhalta lääkärikäynniltä.. ??
Istun kusisella sohvalla, miettien millä helvetillä pidän katon pään päällä. Omistusasuntoon ei saa toimeentulotukea, koska menothan ovat niin helvetin pienet. Laskut kaatuvat niskaan. Olo on likainen. En voi imuroida, koska kissat kusivat imurin; tuli ostettua tuo huippuhieno dyson joskus muinoin.. Ongelma on siinä että kun sen turbiinipaskan pesee, niin se kuivuu useamman päivän. Karvoja on joka paikka täynnä. Lattianpesu on vähän heikkoa, kun levykehyksen kiinnitys katkesi, eikä minulla ole varaa uuteen, 50 euroa maksavaan viledan levykehykseen. Kotini on paskainen ja kylmä. Minulla on nälkä. Astianpesukoneen ohjauspaneeli on irti, eikä sitä ehkä saa vaihdettua koska en löydä takuukuittia, eikä hobby hall voi lähettää siitä kopiota. Kone on vuoden vanha. Sitä voi vielä käyttää tässä vaiheessa, mutta... kuinka kauan? Ehkä vielä yhden pesun..? Sitten on siirryttävä käsitiskiin.
Olonikin on paskainen, lihakset krampissa ja vitutuskäyrä näyttää melkoisen korkeita lukemia. Epätoivo menee silti korkeammalle, koska en oikeasti tiedä, mitä teen? Peikko haluaa pitää talonsa, mutta tulot eivät riitä. Minä en voi enää asua tässä, koska kaipaan epätoivoisesti suihkua pelkän pihasaunan sijaan.. Tämmöisinä päivinä en halua lämmittää saunaa, haluan vain suihkun ja sitten nukkumaan. Mutta kun se ei ole se vaihtoehto. Istun ja itken ja ihmettelen, että kun en enää voi uskoa siihen että asenne vaikuttaa, niin mihin helvettiin minä enää uskon?
Vaihtoehtoni? Jäädä tähän ja kestää. Purra hammasta ja olla tyytyväinen että on sentään joku, joka jaksaa olla vierellä. Kunnes olemme molemmat niin katkeroituneita ettei meillä ole muuta kuin se kiihkeä seksielämä, verbaalisesti.. Minä huudan peikolle että "vedä käteen" ja peikko vastaa sitten että "Haista vittu!".
Tai sitten lähteä ja jättää tämän kaiken taakseni, taas kerran. Koska Peikko ei ole lähdössä mukaan, minun on lähdettävä vain koirineni, itsekseen. Ja tällä kertaa pois kouvolasta.
Miksi se ei mene niin, että olisi olemassa jotain ennalta määrättyä, että tämän kun kestää, niin sitten helpottaa? Miksei se mene niin, että saisi kerättyä sitä hyvää karmaa jo tätä elämää varten? Miksei millään hyvillä teoilla ole mitään hyvää seurausta? Miksi paska tuntuu kerääntyvän aina samoille ihmisille, vaikka mitä yrittäisi..?
Olenko minä lopultakin niin paska ihminen etten ansaitse olla onnellinen?
7 kommenttia:
Kirjoitustasi lukiessani löydän heti keinoja säästää. Ei varmasti miellyttävin keino mutta keino kuitenkin. Eläimet. Eläinten hoitoon ja ruokintaan menee rahaa.
Puhut vain toisen tuloista, kannatko itse kortesi kekoon rahallisesti?
Oli hienoa lukea että olet ihminen joka haluaa auttaa muita. Se on nykyään aika harvinaista. Mutta älä oman jaksamisen kustannuksella sitä tee. Ystäväsi varmasti ymmärtävät!
-T-
Ei, Ruokintaan menee hyvin vähissä määrin rahaa, ja hoitokustannukset ovat minimaaliset. (Serrystä on toimiva yhteishuoltajuus, Silvia on sijoituksessa..) Ja mikäli luopuisi kissoista, joutuisi ostamaan sitten myrkkyä jyrsijöiden kanssa, eli kissa on himpun verran luontoystävällisempi vaihtoehto, ja lisäksi siitä on muuten vaan seuraa.
Koirat vievät pihalle, ja ovat sosiaalinen tuki ja turva, ja se, mitä ei rahassa voi mitata, on mielenterveys..
Ah, ja ne omat tuloni? Teen osa-aikaisesti siivoojan töitä, ympäristönhoitajan hommia kun ei oikein ole.. Ja osa-aikaisesti, koska selkä ei kestä täyttä päivää, eikä itseasiassa kyllä osa-aikaista jatkuvaakaan hommaa. Eli kannan korteni kekoon rahallisesti kyllä, mutta se korsi on hyvin ohut ja pieni. Peikon tulot ovat isommat, joten pudotus on tuntuva. Enkö kirjoittanut että yhteenlasketut tulot ovat tiputuksen jälkeen 1300? En jaksa lukea kirjoitinko.
Mielestäni et kirjoittanut. Saatan olla väärässä.
Olisi helppoa kommentoida tähän, että uutta työtä etsimään. Mutta varmasti peikko etsiikin.
Selkävaivat ovat todella kurjia. Mutta niistäkin usein pääsee eroon onneksi.
Kuten sanoin, ei varmasti miellyttävin keino tuo ehdottamani, mutta keino kuitenkin.
Jos rahat ovat niin loppu kuin annat kirjoituksessasi ymmärtää, on jokainen euro säästöä iso raha.
Se sosiaalinen tuki ja turva, siihen yhdyn täysin, mutta en perheeni hyvinvoinnin uhalla.
Itse olen eläinrakas myös, mutta jos perheelläni olisi niin tiukkaa taloudellisesti, olisi eläimistä luopuminen ehdottomasti (ei ensimmäinen) vaihtoehto.
Positiivisempi elämänasenne saattaisi auttaa myös.
-T-
Niin no, eläimet ovat toki minun perheeni, joten juu, niiden hyvinvointi tulee toki asioiden kärjessä. Peikko osaa pitää huolen itsestään, eläimet eivät kovin hyvin, joten katson että eläinten tarpeet tosiaan laitetaan melko korkealle. Ja tässä tapauksessa tosiaan on vaihtoehto että otan koirat ja lähden muualle asumaan..
Toki Peikko etsii töitä, ehkei kovin aktiivisesti, mutta silti. Se, että yrität asua omakotitalossa josta maksat lainanlyhennystä ja muuta, niin oikeasti 800 euroa ei riitä lainkaan. 1300 euroa on myöskin summa, jolla kaksi ihmistä ei vaan ylläpidä taloa. Ei mitenkään. 1500 euroa on minimi, ja sillä ei vielä osteta ruokaa, sillä vasta maksetaan pakolliset laskut.
Peikko etsii töitä muttei kovin aktiivisesti. No siinä tilanteessa on turha itkeä.
Toki tilanne on koko maassa huono työllistymisen suhteen, mutta jos ei edes jaksa vaivautua yrittämään, on mielestäni silloin turha myöskään valittaa.
Suhteenne on varsin mielenkiintoinen, jos eläimet menevät parisuhteen edelle.
En arvostele, ihmettelen.
-T-
=)
Lähetä kommentti