31.3.14

Kuulumisia

Tänään kulutin aamustani lähes puolitoista tuntia siihen että tein kiloklubiin kahden viikon ruokalistan. Mielettömän helpottava tunne stressin ja muun keskellä kun näytölle voi vaan klikata sen että mitä piti syödä ja mihin aikaan, ja sitten vain puputtaa.
Tietyssä määrin taidan olla tosiaan se tunnesyöppö, jolle mikä vaan tunne käy tosiaan syömisen syyksi. Mutta siis: kun tunteet ovat niitä stressiä ja masennusta, en jaksa miettiä mitä syön, ja sitten se nälkä pääsee yllättämäänkin. Mutta tosiaan kyse taitaa olla enemmän siitä ettei vaan jaksa katsoa, ja näin ollen sitten tulee väliin niitä päiviä kun ajattelee että vitut, ja puputtaa sitten lihapiirakan tai muuta ajattelematta. Kuitenkin ruokavalio on sitä kokonaishommaa.. Ja ei, en tarkoita ettei lihapiirakkaa saa syödä, tokikin saa, mutta kysymys kun on kokonaiskuvasta, niin se pitää sitten nakata se lihis sinne pohjalle ja rakentaa se päivän menu sen ympärille. Aikataulutus taitaa olla myös se kompastuskivi meikäläisellä. Nyt onneksi löysin maistuvia välipalakeksejä, jotka voi kiirepäivänä ottaa mukaan.. SunBestin forest fruitit. Omnomnom.

Painossa ei juuri muutoksia ole, ja olo on ihan pöhöttynyt kun toissayönä vieraili mahatauti kylässä. No sen seurauksena sitten tuli kiskottua eilinen tuota keltaista jaffaa, ja maha asettuikin. Viime yön nukuinkin kuin tukki sitten. Tänään on suunnitelmissa vähän joogailla ja käydä kävelemässä, viedä yksi kirje postiin ja hakea lisää pillereitä apteekista. Onneksi ihmiselle on keksitty niinkin näppärä apuväline arkea helpottamaan kun dosetti. Sain vaihtaa sokerilääkitystä dosetin mukaiseksi, koska tässä nyt pari vuotta on yritetty ruokailunmukaista lääkitystä, ja ei, se ei vaan toimi. Minä unohdan sen kertakaikkiaan. Mutta kun se lääke on dosetissa, niin siitä se on helppo napata sitten aamuin, illoin ja tarvittaessa päiväseltäänkin.

Kävin sitten diabetes-hoitajalla tosiaan saamassa neuvoja tähän elämään ja lääkitykseen ja olemiseen. Minusta tuntuu että ensimmäistä kertaa ihan tosissaan joku perehtyy tähän kokonaistilanteeseen ja kertoo jotain konkreettista neuvoa. Olenhan minä ne perinteiset ravintoterapeutit ja muut läpi käynyt männävuosina, mutta nimenomaan näitä ihan meikäläiselle räätälöityjä neuvoja on ollut mielettömän vähän. Nyt sitten toki näillä mennään. Parin viikon päästä on sitten lekuri vielä, jossa katsotaan tuota kipuilujuttua. Eli särkylääkitystä päivitetään ja katsotaan miten tämä elämä lähtee tästä menemään. Ihanainen lääkäri kun oikeasti ei ottanut sitä asennetta että "kyllä kun painoa pudotat niin kivut vähenevät", vaan ihan selkeästi lähti siitä että kipuja pitää saada vähennettyä jotta saadaan painoa putoamaan. Kirurgi-ortopedi oli hän. Viime käynnin jälkeenhän sain sitten kuulla olevani raskaana, joten se katkesi se hoito siltä erää siihen, kun en uskaltanut niitä särkylääkkeitä sitten jatkaa. Nyt katsotaan sitten miten tästä taas eteenpäin, palaan todennäköisesti raskautta edeltäneeseen lääkitykseen.

Kulmat on nypitty säännöllisesti, hampaat on pesty iltaisin. Siinä on masentuneelle ihmiselle ihan tarpeeksi puuhaa ateriarytmittelyn opiskelun ohella. Kotilointi-projekti on sujunut ihan mallikkaasti, yksi Peikon ullakkokomeroista on saatu tyhjäksi ja siivottua ja uudelleenjärjestettyä. Toinen olisi jäljellä ja sitten siitä sujuvasti kesän aikana ssaunan vintin kimppuun. Pihan suhteen luovutin rahatilanteen ollessa mikä on. Ehkä jonain päivänä sekin sitten laitetaan kuntoon. Ehkä jo ensi vuonna...? Tokikin siitä nyt noita rojuja lähtee ja pari kukkapenkkiä ilmestyy, mutta muuten taitaa olla aika toivotonta.

Mutta niin, kokonaisuudessaan siis menee siedettävästi, kunhan tuon painon saa vielä laskemaan. Päivitystä asian tiimoilta tuossa torstain korvilla, luulisin. Yritän nyt ottaa tuon viikkopunnituksen tähän elämään mukaan. Katsotaan miten käy.

Ei kommentteja: