Kahdella eurolla vittuilua, kiitos.

Miksi en enää aio auttaa vanhuksia?

Kävin tänään kaupassa.Edelläni oli vanhahko herra, n. 80 vuotias, jonka ostokset maksoivat 52 euroa. Hänellä oli vain 50 euroa. Hän siinä sitten räpisteli että kun ei ole kun se 50 euroa ja kaikkia näitä ruokatarvikkeita hän tarvitsee kyllä. Pohti että mitä jättää pois.
Itselläni oli vain 20 euroa ja ostokseni maksoivat 18 euroa, joten ajattelin että voin auttaa tätä herraa ja saada itsellenikin hyvän mielen, kun annan puuttuvan 2 euroa. Sanoin kassalle että ottaa sitten sen 2 euroa minun rahoistani. Näin tehtiin ja hyvä mieli jäi, kaupan kassalle varmasti hymystä päätellen, itsellenikin ainakin minuutiksi. Herra pakkasi ostoksensa ja lähti ulos. Itse vaihdoin muutaman sanan päivän polttavista aiheista kuten säästä ja Arhinmäen tapauksesta ja pakkailin ostokseni ja kävelin ulos.
Hurmaava vanha herra oli jäänyt kaupan oven ulkopuolelle odottamaan minua. Hymyilin hänelle hänen istuessaan penkillä, autolle kävellessäni. Hänhän sitten avasi viimein sanallisen arkkunsa:

"On teissä perkele nykynuorissa jotain vikaa, koko ajan tarvitsee syödä ja syödä ja ostetaan vaan ruokaa miten sattuu. Koko ajan lihotetaan itseä ja kun ostatte niin paljon ruokaa niin ruuan hinta vaan kallistuu. Te ette yhtään osaa ajatella muita ihmisiä, ette osaa säästää sitten yhtään."

Hämmästykseltäni en sitten sanonut yhtään mitään, kävelin vaan autolle ja soitin äidilleni että "arvaappa muuten mitä just tapahtu".

Niin. Minusta tuntuu että kuolkoon nyt sitten papparaiset vaikka perkele nälkään. Siinä meni sekin ilo meikäläisen puolelta. Eli ostin juuri itselleni kahdella eurolla vittuilua.