Työharjoittelussa oli puhetta jonkun verran taas Anneli Auerista. Eräskin tuumasi että "sinä olet varmaan ainoa ihminen joka on sitä mieltä että Auer on syytön". No, olenhan onneksi facebookista löytänyt hengenheimolaisia, joten tiedän sentään etten ole ainoa.

Mutta mutta. En ymmärrä miksi ihmiset haluavat haaskata niitä veroäyrejään oikeasti turhiin oikeudenkäynteihin. Taas valitetaan miten Anneli Auer on kuluttanut verojamme niin ja niin paljon. Eihän se nyt herranjumala ole Auerista kiinni, kuka asianajaja mitäkin pyytää, tai kuinka paljon todistelukustannukset ovat. Kyllä minä kovasti olen sitä mieltä että niitä veroja haaskataan ihan muualla kuin oikeuslaitoksessa, jos oikeasti mietitään summia..

Mutta niin. En päässyt salille, sen sijaan päädyin yskimään ja räkimään niin että johan soi. Tämä yskä ja lenssu eivät tunnu talttuvan millään ja ensimmäinen näyttöpäiväkin olisi ensi viikon torstaina. Hui hitto.

Minä olin taas typerä: luotin isääni joka tuli auttamaan peikkopojan talon rempassa. No, hyvinhän se meni pari kuukautta. Nyt sitten ei enää niin hyvin: hän oli vetänyt kännit ja hajottanut mm. ikkunankarmeja ja sen sellaista. Poliisit veivät eilen putkaan, en tiedä mitä tänään on tapahtunut sitten..Onko kömpinyt takaisin sinne mistä tulikin vai mistä on kyse. Ei mitään tietoa. Itseä vituttaa aina luottaa ja pettyä. Mikä helvetin vaikeus ihmisillä on käyttäytyä asiallisesti?

Ja sama virsi useimmilla; jos yrität auttaa, käteen jää vain paskaa. Ketä tässä maailmassa kannattaa enää auttaa? Pitäisikö lapset oikeasti kasvattaa niin, että ketään ei auteta ja oma etu on tärkein? Pitänee, jos haluaa että pärjäävät maailmassa edes jotenkin. Pehmeyttä ei ole.