Myönnän kaipaavani salille. Tuntuu että yksinkertaisesti kroppani on niin jumissa ja kuolen tähän jumitukseen. Innolla katselin syksyn ohjelmaa ja olin jo laatinut aikataulunkin että mitenkä menen ja milloin ja mihin. No, en sitten mennyt. Ihan tajuton räkätauti poskiontelotulehduksineen. Maanantaina menen töihin kuitenkin, ja jos siellä kestää persaus niin tiistaina sitten salille. Se tarkoittaa että keskiviikkona olen niiiin jumissa että itku pääsee aamulla. Katsotaan miten käy.

Kävelyllä olen silti käynyt, hyvin lyhyillä sellaisilla, ja minulla on ihanat uudet kengätkin. Halvat, lidlin sellaiset, mutta uudet = eivät päästä vettä läpi, eivätkä pohjasta hajoa hetikohta.

Paino tänään taas 119, liekö menkat tulossa vai kipeyskö turvottaa, tiedä siitä sitten. Samassa ollaan jökötetty jo kauan, ja tänä syksynä nyt sitten saa lähteä. Jos tässä vielä kipeillään, rupean piru vie nälkälakkoon.

Jostain syystä en ymmärrä tätä fitness-juttua. Enkä ymmärrä sitä Fat voi olla Fit juttua myöskään. Onko kenelläkään muulla tullut mieleen että maailma on sekaisin, eivätkä ihmiset enää ymmärrä kultaisia keskiteitä eivätkä osaa olla ilman ulkopuolelta asetettuja sääntöjä ja normeja? Eikö edes oman kropan ja itsensä kanssa itse tiedä, milloin on hyvä?

Ja voi luoja, ne oikeasti myyvät tekonännejä, jotta saa vaikka sinne salille sitten sellaisen nöpötys-lookin kokopäiväisesti. Vitun hienoa.