Päivä 30: Kerro itsestäsi kymmenen asiaa ja päivitä ensimmäisenä päivänä antamasi tiedot!
Päivitetääs ensin tiedot..
Päivä 1: Tietosi (Ikä / Pituus / Paino / Vyötärö / Lantio / Reisi / Paitakoko / Housukoko / Lähtöpaino / Tavoitepaino)
Nyt:
Ikä: Tammikuussa 31.
Pituus: 160!
Paino: 124kg.
Vyötärö: Hm. 144cm..
Lantio: 148cm.
Reisi: 64cm.
Paitakoko: Ei muutoksia
Housukoko:Sama.
Tavoitepaino: Sama.
Ja sitten piti kertoa ne 10 asiaa..
1. Rakastan jostain syystä joulua hyvin paljon.
2. Rakastan keinutuolia ja tilkkupeittoa, olen varmasti henkisesti yli 70v.
3. Pidän paljon leikkokukista kotonani.
4. Mielestäni kynttilät ovat ihania.
5. Syksy on lempivuodenaikani, kesä kaikista inhottavin.
6. Ihmisten motiivit toimia kuten toimivat ovat kiehtovia.
7. En pidä raidoista vaatteissa, vaikka joskus sellaisiin eksynkin pukeutumaan. Raitoihin siis. Vaatteisiin pukeudun useimmiten.
8. Hyvä sää on makuasia, minä pidän sateesta ja myrskystä ja kammoksun helteitä ja auringonpaistetta.
9. Minulla on ällöttävät nakkisormet.
10. Luen paljon.
Okei, mikään näistä ei varmasti ollut kenellekään yllätys, mutta tuossahan käskettiin vain asioita kertomaan, ei yllättäviä asioita..
Ja sitten vielä viikon 43 liikunnat:
Toteutunut Suositus
Liikunnalla kulutettu energia 1333 kcal 1500 kcal
Liikuntapäiviä viikossa 5 pvä 5 pvä
Liikuntaminuutteja viikossa 300 min 200 min
Ja sitten kaupan päälle selityksiä alhaiselle liikuntamäärälle ja blogikirjoituksen myöhästymiselle:
Viime viikko oli tosiaan syyslomaviikko ja tein kaikkea rauhallista, kuten joulukortteja. Osittain siksi että halusin, osittain siksi etten pääsyt kunnolla liikkumaan. Pakara on ollut pitkään jumissa ja lopulta kävely onnistui siten että 200m tuntui pisimmältä mahdolliselta matkalta. En viitsinyt itsekseni viikolla lähteä lääkäriin, vaan ajattelin että käyn sitten viikonloppuna että mieheke vie, kun en kuitenkaan pysty lihasrelaxanttipiikin jälkeen ajamaan. Ja ei se ajaminen ennen sitä piikkiäkään herkkua ollut vaikka nissanilla pääsikin huristelemaan.
No, lauantai meni miten meni, surkeiden sattumusten sarja ja sitä rataa, joten pääsin vasta sunnuntai-iltana lääkäriin. Sen verran tuskaista oli siinä vaiheessa että kyyneleet silmissä selitin jumiani, ja pääsin alle puolessa tunnissa poiskin. En tiedä oliko tavallista hiljaisempaa, tavallista tehokkaampi lääkäri vai olinko minä niin jumissa etteivät viitsineet katsella. No kuitenkin, sain tehokkaampia lääkkeitä, muutaman piikin kankkuihin (joita en edes tuntenut.. Kipu muualla vissiin hautasi kaikenlaiset tuntemukset piikeistä ja normaalista lääkkeen kirvelevyydestä.) sekä sitten tietysti sairaslomaa.
Sain pitkästä aikaa yön nukuttua ilman heräämistä, ja aamulla olin vähintäänkin virkeä. No, nyt sitten kipu tulee hiljalleen takaisin, eli ei noiden piikkien vaikutus tosiaan enää kauaa kestä. Tätä kirjoittaessa olen jonottanut terveyskeskukseen puolisen tuntia; jos pääsisi jollekin lääkärille tuota näyttämään joka oikeasti suostuisi kuvaamaan tuon. Jos ei, niin se on haettava lähete yksityiseltä sitten. Kuvattava se nyt vaan on, minä en enää usko tulehtuneisiin lihaksiin pätkän vertaa. Mutta katsotaan nyt miten käy..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti