Meinasin sanoa, etten tiedä, miten tämä kämppä on taas totaalisessa kaaoksessa. Mutta tiedänhän minä... Minä olen lomaillut tämän viikon! Olen oikeasti viettänyt syyslomaa ja tehnyt asioita joista nautin: joulukortteja, kurpitsan kaiverruksia ja sen sellaista. Ja laittanut tuota parveketta. Nams! Ei se vielä valmis ole, mutta.. Kyllä nyt saa lumi tulla. Ja talvi sen myötä. Kiitoos! Ja syyslomaviikkoa ennenhän vedin sairasteluputkea ja työputkea ja opiskeluputkea
Ensiviikolla sitten koulua ja siivoilua. Ellei tänään innosta tuhertaa jotain tämän olkkarin kanssa. Jotenkin vaan haastavaa kun koirat pyörivät jaloissa, mieheke pyörii jaloissa, olisi muutakin tekemistä.. Ja ystävättärellä on HALLOWEENpippalot. Picnic jää väliin, mutta pippalot ruulzh.
Päivä 29: Millainen mies/nainen on mielestäsi kaunis?
Niin klisheiseltä kun se kuulostaakin, niin jokaisessa meissä on jotain kaunista. Se vain pitää nähdä. Enkä puhu sisäisestä kauneudesta, todellakaan. Olen liian pinnallinen ajattelemaan niin..
Mutta tosiaan, jokaisessa on "jotain", oli se sitten seksikkäät kädet, täydelliset silmät, upeasti taipuvat kulmakarvat, maailman suloisin hymy.. Mutta kauneus tietysti on katsojan silmissä. Itse en tosiaan ole läpeensä rumaa ihmistä tavannut.
Koska ainakin Nihis rakastaa "päivän asu" blogauksia, niin olen varma että tämä "päivän kysymys" blogailu on ainakin yhtä koukuttavaa ja rakastettavaa luettavaa, eikö? Jos Nihiksen Nasevat eivät vielä ole tuttua luettavaa niin kipin kapin selailemaan. Ei voi olla rakastamatta.
Äh, kadotin punaisen langan.. Niin. Eli siis koska nämä päivän kyssäri-jutut ovat saaneet minut edes jollain tapaa ruotuun ja kirjoittamaan useammin kuin kerran kuukaudessa blogahduksen tai sen pakollisen "viikon liikunnat"-merkinnän, niin ajattelin tökätä sujuvasti tähän jatkoksi marraskuun alusta sen 30 päivän musiikkimeemin. Muistaakseni se oli joko Jani tai Ibid joka minut siihen joskus haasteli, en tosin muista että blogitse vai facebookitse vai sähköpostitse vai puhelimitse vai mailitse vaiko sittenkin vain unissani.
Ja sen jälkeen joulukuussa olisi todennäköisesti hyvä ottaa vastaan 30 päivää valokuvina-haaste. Johon kukaan ei ole minua haastanut, mutta.. haastan itse itseni sitten.
Miehekkeeni sisko oli ex-avokkinsa luona ratkaissut miehekkeen "en vie roskapusseja"-ongelman sangen mielenkiintoisella tavalla. Ämmä oli kantanut kaikki roskapussit vintille. Jep. Vintille. Roskapussit.
Ei ulos. Ei eteiseen. Vaan vintille.
Mielestäni tuo ei kerro suinkaan miehen laiskuudesta ja oikukkuudesta roskapussien viemisen suhteen, vaan k.o ämmän järjenköyhyydestä. Oikeasti. Hyi helvetti. Ja tuommoiseen sukuun sitten.. No, joskus omena onneksi voi todellakin pudota kauas puusta. Ja joskus joku jopa kantaa mukanaan mokoman omenan valovuosien päähän siitä puusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti