vko 34

Liikunta on vähäistä, sillä olen ollut kipeänä alkuviikon ja jonkun verran loppuviikostakin. Suurin osa liikunnoista tuli lauantailta, reilun 1400 kcal:n edestä. 

	Toteutunut	Suositus
Liikunnalla kulutettu energia	2893 kcal	1500 kcal
Liikuntapäiviä viikossa	4 pvä	5 pvä
Liikuntaminuutteja viikossa	555 min	200 min

Olen kovasti ihmetellyt aina näitä muiden laihduttamisia. Jos jonkinlaista vippaskonstia löytyy ties mihin, ja laihdutetaan niin ja niin monen vuoden aikana niin ja niin monta kiloa. Tai sitten kuukauden. Mutta aina jätetään sanomatta ne takaisinlihoamiset. Erään ystävättäreni tuttava tuumaili tavatessamme ensimmäisiä kertoja että "Minä olen tiputtanut 80kg viimeisen kahden vuoden aikana". Olin sitten ihan että woaaah, mahtavaa. Paitsi että hän sitten tosiaan jatkoi lausettaan: se on aina se 40kg mikä tulee takaisin, mikä pitää tiputtaa. Nyt on taas päässyt kertymään, pitänee tiputtaa taas. Minä en voisi noin vain enää antaa 40 kg:n tulla tuosta vaan takaisin. Olen päättänyt vakaasti että mikä lähtee, pysyy poissa. Eli maksimissaan tässä vaihtelua on ollut se 2 kiloa, mikä menee mielestäni jo syömisten ja kuukaudenajan vaihteluiden mukaan. Pudotusta on ollut, hiton hiljaa, mutta silti koko ajan. Edes niitä paljon puhuttuja "joulukiloja" ei näkynyt viime jouluna, ja ne "kesäkilot" ovat myös pysytelleet poissa.

Nyt sitten pisti kaksi asiaa taas niinsanotusti silmään. Hikoilu ja Salikyräily.
Eli siis se hikoilu... Mitä hittoa? Ihmisen on luonnollista hikoilla. Miksi sitä pitää hävetä, varsinkin jossain salilla tai lenkillä? Miksi sitä pitää estää? Hikoilu käsittääkseni, ja voin olla väärässä, en ole perehtynyt, poistaa kehon kuona-aineita ja puhdistaa kehoa. Sen lisäksi että käsittääkseni hikoilun on tarkoitus tasapainottaa jossain määrin kehon lämpötilaa. Eli mielestäni se ei ole kovin kamala asia jos hikoilee?
Ymmärrän kyllä että halutaan sitä hienhajua hiukan tukahduttaa, mitä itsekin siis teen käyttämällä dödöjä. Mutta mutta.. En minä halua hikoiluani estää, minä haluan hikoilla ja saada paremman fiiliksen itselleni! Joten.. Olenko minä taas friikki kaikkien muiden laihduttajien joukossa...?

Ja sitten se samperin salikyräily. Kuinka paljon sitä todellisuudessa tapahtuu? Katsovatko ne laihat ja ihanavartaloiset teinixit ja anorektikko-kotiäidit oikeasti pulskempia nenänvarttaan pitkin? Vai kuvitteleeko suurin osa pullukoista vain olevansa jatkuvan huomion kohteena?
Minä en pullukkana usko, että kovin moni haluaa salilla katsella meikäläisen läskipersettä hyllymässä zumbassa, tai tuijotella hikiläiskiä kainaloissani kahvakuulassa.. Saati sitten töllötellä hyllyvää vatsamakkaraa kuntopyöräillessäni. Miksi ihmeessä haluaisivat?
Vai onko minut sitten vaan hemmoteltu pilaalle tuolla LadyLinella..? Onko meillä oikeasti vaan niin upea "saliporukka", että ketään ei kiinnosta mulkoilla toisia, ei suihkussa eikä salilla? Ja herrajumala, minä en ennen kaksplussan foorumia edes tiennyt mitä on "kyykkyvatkaus", saati että olisin katsellut että miten kukakin salilla vittuaan vatkaa. Siis jumalauta naiset... Vähän nyt järkeä peliin ja kateutta poispäin.
Minä olen tosiaan se pullero, 161cm ja 125 kiloa. Ja olen joskus toisen pulleron kanssa salilla. Ja joskus olen ollut mallityttösen kanssa salilla, jonka luona kulutin sunnuntaita syömällä viineriä. Ja ei, minä en ole osannut kadehtia heidän kroppaansa, enkä ulkonäköään. Jotenkin on niin voimakkaana takaraivossa jyskyttämässä se "jokainen on omanlaisensa". Okei, olin minä joskus nätimpi ja kiinteämpi, silloin teininä. Mutta toisaalta, toivon että minusta tulee yhtä virkeä ja viehättävä 80-vuotiaana mitä isänäidistänikin on tullut. Ehkä en enää zumbaa siinä vaiheessa, kuten Aira Samulin, mutta toivottavasti mummoni lailla voin käydä silti jossain jumpassa muutaman kerran viikossa.

Ja mikä se vertailuhomma on? "Kun tuo vetää tuollaisilla niin minä sitten tällaisilla". "Tolla on pinkit mut mullapa on vihreät". Siis herrajumala. Minä opin vertailemaan vasta siinä vaiheessa kun "ystäväni" ovat tiputtaneet painonsa esim. yli sadasta kilosta 70 kg paikkeille. Nimittäin vertailin, en itseäni, vaan näitä ystävättäriäni mieheeni. Ja ihan vain, jotta olisin saanut jotain perspektiiviä, että voivatko he todellakin painaa n. 70 kg. Vastaus: eivät. Ja jos olisivat, niin olisin ollut epätoivon partaalla, sillä minä EN halua 70 kiloisena näyttää edelleen 105 kiloiselta mursulta. Anteeksi vain. Ja tämä johtopäätös ystävättärieni painosta ei tullut pelkästään itseltäni. Olin sen verran hämilläni heidän äkillisestä painonmuutoksestaan ilman itselleni näkyvää tulosta, että kysäisin sekä miehekkeeltäni että eräältä toiselta ystävättäreltäni, että "paljonko luulet x:n painavan".  Mikä siinäkin on, että se paino pitää valehdella alhaisemmaksi kuin onkaan?? Jokainen painakoon mitä painaa, piru vie. Painonsa arvosta kultaa, läskiä tai mitä vaan, mitä väliä? Itse jokainen useimmiten kilonsa kantaa. Ja silloin kun eivät, niin valittakoon huonekalut ja ambulanssikuskit sitten, eivätkä läheiset.