23.8.11

Hiipivät kilot, piilotettu vyötärö.



Jei. Sain tuollaisen ihanan sweet-tunnustuksen.Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa lempi 1) väri 2) ruoka 3) paikka jossa haluaisi käydä.
Monikin bloggaaja ansaitsisi tunnustuksen, eikä tässä millään kaikkia kerkeä listata. Iiris tietysti itse, vaikka siis Iirishän oli se, jolta tämän itse sain.. Muttamutta. Laitetaan nyt sitten eteenpäin niille viidelle blogille joita kurkin usein ja jotka saavat minut hymyilemään. Nihis! Nihis on ehdottomasti sairaan Sweet! Mummilan Jani. Itsestäänselvyys, totaalisen sweet. Ugus on aina välttämätön paha näissä tämmöisissä tunnusteluissa. Jehkotar antaa inspistä kaikenlaiseen näpertelyyn, ja näin ollen tietysti on Sweeet! Ja hännänhuippuna tietysti Vilukissa. Ihan vaan sen söpön pöllön takia joka kurkkii vasemmalta usein. (No okeiokei, kaiken muunkin takia..)

Tosiaan moni muukin ansaitsisi, mutta flunssaisena nyt vain nämä mitä ensin tuli mieleen.

Sitten haasteen kimppuun!

Lempiväri: on vaikea valinta. Uskoisin että tietynsävyinen violetti tai punainen. Mustahan ei ole väri, sanovat itseäni viisaammat. Mutta kyllä se sille tummanpunainen / violetti-linjalle menee. Näkyy myös vaatetuksessa, askarteluissa, sisustuksessa.. Ja onneksi miehekkeen lempiväri osuu yksiin, joten vaikka olohuone on täynnä tummanpunaista ja mustaa, niin kumpikaan meistä ei kärsi. Makkarista löytyy ruskean keskeltä niitä violetteja pilkahduksia.

Lempiruoka: Hmm. Pienenä se oli ehdottomasti jauheliha-perunasoselaatikko. Ja mummon tekemä maitokaalikeitto. Mutta nykyisin? Pidän aika monesta ruuasta, en tiedä onko mitään ylitse muiden? Kaalikeitto, kaalilaatikko.. Burgundin pata. Lasagne. Mummon kasvishöystö. Miehekkeen tekemät lihapullat kermakastikkeella ja keitetyillä perunoilla, namskis. En pysty kyllä millään nimeämään vain yhtä. Mielialan mukaan mennään. Nyt jos jotain tekisi mieli, niin se olisi ehdottomasti tuo viimeksi mainittu.

Lempipaikka: Sänky. Hyvin kliseistä. Mutta tällä hetkellä lempipaikan määrittelee se, että se on monikäyttöisin: saa lepuutettua selkää, siellä voi lukea, siellä voi levätä, siellä voi löhöillä, istuskella.. Sänky on parhautta.
Jos pitää laajentaa, niin sitten voisi nimetä että Kouvolan Ladylinehan se on, paras paikka heti sängyn jälkeen. Ja sitten jos pitää jotain vielä isompaa keksiä, niin Jyväskylä tietysti, ja sitten paras mahdollinen on Suomi. Eikä mikään Suomen suvi, vaan Suomen syksy ja talvi, parhainta ikinä, kaikkine pakkasineen.


Mutta niin. Nyt tästä pitää heräillä ja yrittää saada itseään kuntoon, karmaiseva olotila. Eli hakemaan sitä teetä ja sitten kipitetään sinne peiton alle odottamaan että kilot hiipivät yllättäen kimppuun hunajateen muodossa, ja vyötärö on edelleen piilossa. Ehkä sitten, joskus...

Ei kommentteja: