Olen siis työllistynyt. Monta tuntia jaloillaan ja heiluen hikisenä tekee sen, ettei jaksaisi millään raahautua salille tai oikeastaan muutenkaan liikkumaan minnekään. Tänään oli tarkoitus saleilla, mutta lähdin sitten kuitenkin "vain" kävelylle lauman kera. Ehkä sitten huomenna pääsee salille asti..
Olen tänään tajunnut taas jotain ehkä jopa merkittävää; jos voi valita terveellisen ja epäterveellisen ruuan välillä, valitsen aina mielummin terveellisen. Ongelma on siinä, että terveellinen = hankalampi. Joten siitä syystä sitten mielummin nappaa pikaisesti suklaapatukan kun alkaa väsäämään puuroa. Nyt tosin suklaapatukat ovat proteiinipatukoita ja puuronkin saa pussista, senkun tyrkkää mikroon.. Mutta jos siis miettii niitä kompastuskiviä, jotka tähän mahalaskuuni (mahanousuun??) ovat syynä. Ehkä jos tulevaisuudessa onnistuisi välttämään laiskuuden, helpottaisi kummasti..
Mielialasta huomaa ettei ole päässyt salille hetkeen. Olo on ihan möllikkä, eikä oikein mitään ole saanut tehtyä.. Vapaaehtoinen liikunta antaa energiaa, pakollinen selkeästi vie sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti