Tänään aamuselta törmäsin ystäväni linkittämään blogikirjoitukseen "kuinka minusta tuli lihava". Se sai minut taas pohtimaan omaa lihavuuttani.. Jossain määrin kirjoittajaan samaistuin kovastikin (lapsuudentraumat) mutta jossain määrin en ymmärtänyt ollenkaan.
Blogaaja kirjoittaa että hänen painoindeksinsä on 38.1 Minun painoindeksini on 46.7 Siinä on vähän eroa, mielestäni. Mutta blogaaja kirjoittaa näin:
"Miltä tuntuu, kun vaatteet eivät näytä puolijoukkueteltoilta eikä niiden merkki ole Great Girls tai Big Is Beautiful? Miltä tuntuu mahtua ongelmitta junien ja lentokoneiden istuimiin? Miltä tuntuu ajella säärikarvat ilman, että vatsa muodostaa valtavan näköesteen? Miltä tuntuu, kun pystyy nukkumaan vatsallaan? Miltä tuntuu kävellä portaita ylös hengästymättä ja alas ilman pelkoa, että polvet pettävät? Miltä tuntuu, kun ihmiset eivät katso arvostellen, tuomiten tai inhoten vaan neutraalisti tai jopa ihaillen?"
Mielenkiintoista sinällään, koska minä löydän vaatteita muualtakin. Ihan perusmallistoista isoja kokoja, toki myös näistä "isojen tyttöjen mallistoista". Mahdun ongelmitta kyllä junan istuimeen, samoin leffateatteriin, joskin eksäni joskus kieltäytyi minua leffaan viemästä koska "et mahtuisi istuimeen". Testattu on, mahdun kyllä, ihan ongelmitta. Ajelen myös säärikarvani, eikä vatsa ole tunkenut eteen sen kummemmin. Ja nukun suurimmaksi osaksi vatsallaan. Viime aikoina sitä on tosin rajoittanut tuo jalka; nilkka kun ei ole oikein siinä kunnossa että sen saa suoraksi hyvin.. Ja juu, hengästyn minä portaissa, jos ne ovat PITKÄT. Ei sillä ole painon kanssa tekemistä, vaan kunnon. Ja polvet eivät onneksi ole pettämässä minnekään. Enkä tiedä haluanko kenenkään ihmisen tujottavan kroppaani ihaillen, jos minua joku ihailee, toivon sen olevan siitä syystä että olen saavuttanut jotain, tehnyt jotain. Ei siksi että olisin laiha ja hyväkroppainen. Moinen töllötys olisi varmasti ahdistavaa..
Niin,ja minä olen kuitenkin käsittääkseni painoindeksiltäni paljon isompi. PALJON isompi. Mutta voiko sitä lihavuutta kuitenkaan olla niin kamalan eri mallista? Voiko näillä indeksilukemilla se pienempi ihminen olla niiin erilainen että nuo ongelmat ovat todellisia? Vai ovatko ne kuitenkin vaan pelkotiloja päässä? Vai olenko minä vain erikoisesti itseni näkevä läskikasa??

Toinenkin blogikirjoitus osui silmiini tänä aamuna sattumalta; Porttikielto kuntosalille. En tiedä onko kirjoitus tosi, mutta jos on, voin hyvin ymmärtää että naiset ovat vittumaisia ja omahyväisiä paskoja. Onhan se ihan kamalaa jos joku pysähtyy matkalla tarkkailemaan että "ah, jumppa menossa, minkäslainen?" tarkoituksenaan ehkä myöhemmin liittyä mukaan samaiselle tunnille.

No mutta, tuon kirjoituksen vanavedessä luin enemmänkin tuota Sami Sundvikin blogia. Tulin siihen tulokseen että ehdottomasti jäin koukkuun. Muutama poiminta ajatuksenjuoksusta, blogauksista irrallaan:

“Tämä vatsa on hankittu kivalla elämällä ja hauskoilla hetkillä – viinilasillisilla, spontaaneilla päätöksillä tilata pizza, suoraan juustopalasta seisaaltaan höylätyillä herkkuviipaleilla…”

Jos tuo on määritelmä kivasta elämästä ja hauskoista hetkistä, kyllä valitettavan kapealla sektorilla on ilonaiheet. Sen “seisaaltaan höylätyn herkkuviipaleen” tilalle voisi kokeilla vaikka seksiä tai kovaa treeniä, molemmat ehkä vähän parempia nautintoja kuin se juusto ?"

Aamen! Samaa mieltä.

Joku itseäni viisaampi huomasi muuten, että MeNaiset Sport-lehdellä on todennäköisesti sama toimitus kuin MeNaiset-lehdelläkin. Jos näin on, voi täysin asiallisesti esittää kysymyksen “pitäisikö sporttilehden toimittajan olla joskus käynyt salilla” Vähän sama asia kuin “pitäisikö sen autokoulun opettajan olla joskus myös ajanut autoa, vai riittääkö että se on nähnyt autoja jossain”

 Ja vielä sieltä löytyy se perusblogaajan ongelmakin nostettavaksi esiin:

 Se miksi blogini käsittelee käytännössä vain ruokavalioon, terveyteen ja treenaamiseen littyviä asioita, voi ehkä liittyä siihen, että tämä on ruokavalioon ja treeniin liittyvä blogi, ei esimerkiksi sisustamiseen tai vaikkapa talonrakentamiseen liittyvä.