Tiistai

Sokeria ei tullut mässättyä, lukuunottamatta sitä mitä mämmissä oli. Sokeriahan en lisännyt, tietenkään, kuten en mämmiin yleensäkään. Tuli tässä mieleen että kyllä sitä sokeria tosiaan muksuna on tuputettu; lastenkodilla dipattiin kurkkuja sokeriin ja rouskuteltiin. Karkkipäivänä ei saanut valita esim. sipsejä, vaan irtokarkkeja. Mummo pakotti dippaamaan mansikat sokeriin koska "ei se muuten maistu makealle". Toinen mummo syötti rinkeleitä voin tai hillon kanssa. Äiti lisäsi aina automaattisesti puuroon sokeria päälle, samoin mämmiin. Lastenkodilla tungettiin se hillosilmä puuroon kysymättä.. Ja sitä rataa. Ainiin, ja kahvi! Kahviinhan sitä aina piti sokeria tunkea, ja siksi sitten kahvi inhottikin ensimmäiset 20 vuotta. Vasta kun tajusin ettei sokeri ole pakollinen kahvissa, opin kahvia juomaan, ja jopa nauttimaankin. Mämmi on tarpeeksi makeaa ilman sokeria, ja samoiten rahka. Marjoja vetelen sellaisenaan, ihan niitä mansikoita, mustikoita ja viinimarjojakin, ilman sokeria.
Seuraavaksi pääsenkin purnaamaan makeutusaineista; jossain määrin tietysti makeutta varmasti kaivataan, mutta entä jos se "sokeroimaton" olisi oikeasti myös makeuttamaton? Ei kaikesta pidä tehdä ylilätkyvän makeaa niillä keinotekoisilla aineilla. Entä jos oikeasti joku keksisi kehitellä ja mainostaa mehuja joissa oikeasti olisi vain se luonnon oma maku, sokerit vain hedelmistä ja marjoista, ei lisättynä sokeria, ei lisättynä makeutusaineita.. Maistuisiko se sitten kenellekään muulle kuin meikäläiselle??

Sokeri on siitäkin ihmeellinen juttu että siihen tosiaan turtuu. Makeutta vaatii aina vaan lisää. Ja lopulta sokeri turruttaa makuaistinkin, tämä tosin on mutua. Ehkei se kaikille toimi niin?
Olen seurannut vierestä tuon peikonpoikasen sokerin vähentämisprojektia. Nyt menee jo rahka sokeritta, mämmi sokeritta, teestä on vähennetty, kahvista samoin. Närästys on vähentynyt, sokerinhimo vähentynyt, paino pudonnut ja makuaisti parantunut. Enkä minä sitä mieltä ole että sokeri on myrkky, en todellakaan. Mielestäni sokeria saa olla, kohtuuden rajoissa. Kohtuus kaikessa, pullo päivässä!

Itseasiassa, sorruinpa kuitenkin sokeriin. Join Fantaa saadakseni hiilihappoja, vissy oli loppu, samoin suuresti suosimani venäläinen 0-cola. Eikä minusta ollut kauppaan lähtijäksi, joten turvauduin sitten siihen vatsataudin jäljiltä olleeseen fantaan. Shokkihoitoa kurkulle tms.

Ruokailu meni miten meni. Aamusta keitin puuron, söin anjovis-munaleivän ja päivällä raavin kurkkua näkkärin avulla. Muuta en jaksanut kokkailla enkä oikein syödä. Illalla viilensin olotilaa popsimalla metsämansikoita pakkasesta.
Liikuntaa ei ollut edes nimeksi, nimittäin päivällä alkoi yhä vaan yltyvä korvakipu vasemmassa korvassa. Illalla luovutin ja kävin lääkärissä, ja korvatulehdushan se siellä asusteli. Antibiootteja ja korvatippoja määräsi. Kallista lystiä.

Sama korvakipu oli syynä sille etten tehnyt juuri mitään kotona. Vieraspatja lötköttää edelleen tuossa maassa. Ehkä jo tänään, kun on joka tapauksessa lähdettävä urheilemaan sinne apteekkiin.