No ei ole. Mutta lähellä ole oli että oli nurin koko projekti eilen. Tyrkyllä kylläpaikassa pizzaa ja irtokarkkeja, ja vastustin komeasti. Mutta illalla iski sitten epätoivo, ei niinkään tarjoilujen vuoksi vaan kuunnellessa erästä "ystävätärtä", joka valitti miten hän on laihtunut niin älyttömästä tässä alkuvuoden aikana, että hänen miehensä vaatii häntä lihoamaan parikymmentä kiloa takaisin, kun tämä nainen on niin vetävän näköinen nykyisin että miehet pörräävät ympärillä ja palvovat. Mies uhkasi kuulema oikein jättää, pakkasi jo laukkunsakin!
Kysyin sitten omalta miehekkeeltäni että onko se nyt sitten niin tyrmäävän upea ihminen. Ei kuulema juuri näy että olisi laihtunut, ja pitäisi osata käyttää sellaisia vaatteita että ne vitun rumat (miehen sanoja) tatuoinnit ei näkyisi minnekään ja että se persvako edes peittyisi. Ja tottahan se on: kyseinen nainen änkeää itsensä pari koko liian pieniin vaatteisiin niin että joka paikasta tursuaa, sekä persiin yläpuolelta että ne mahamakkarat muuten vaan.
Tottahan se on, että tuolla omalla miehekkeelläni on omituinen maku, kun meikäläiseenkin on haksahtanut, mutta kyllä väitän että jos tuollainen tapaus kun tämä tuttavani, on miesten mielestä tosiaan "tyrmäävä", niin maailman toivo on menetetty.
Mutta niin, aina välillä tuppaan uskomaan näitä ihmisiä jotka ovat laihtuneet sanojensa mukaan 30-40 kg nythetiäsken, niin kyllä siinä oman painonpudotuksen kanssa meinaa lyödä hanskat tiskiin jo viidellä eri naulalla.
Toinen ystävättäreni kehui minulle että painonsa alkaa viimein numerolla 8. Ja että ketoositila on päällä, kun nutraa. Nutraa, paitsi että veteli kyseisellä viikolla suklaavanukasta iltapalaksi ja päivällä kävi perheen kanssa mäkissä. Minä kun luulin, että ketoosin saavuttamiseksi tarvitaan niukasti energiaa, alle 800 kcal per päivä, jota ei saavuteta viidellä pussilla nutrilettiä JA mäkkisafkalla päälle. Varsinkaan jos samalla viikolla on vetästy ties mitä kermakiusauksia uunista. Epäusko siinä tulee, kun itsellä ei ketoosista tietoakaan viellä neljän päivän nutrauksen jälkeen ja toisella se iskee päälle alle 12 tunnissa nutrauksen aloittamisesta, saatana. Niin, eikä tämän tytsyn tarvitse edes liikkua, mitä nyt töissä tulee liikuttua. Ja meikäläisen liikunnat? viime viikolta (vko 17) :
Toteutunut Suositus
Liikunnalla kulutettu energia 2606 kcal 1500 kcal
Liikuntapäiviä viikossa 7 pvä 5 pvä
Liikuntaminuutteja viikossa 480 min 200 min
Ja liikunnat tältä viikolta, eli vkolta 18:
Toteutunut Suositus
Liikunnalla kulutettu energia 1954 kcal 1500 kcal
Liikuntapäiviä viikossa 5 pvä 5 pvä
Liikuntaminuutteja viikossa 330 min 200 min
Kyllä tässä oikeasti alkaa usko loppua kun paino pysyy melkein samoissa lukemissa, ja muut vetelevät jojottaen. Tekee suorastaan mieli vetää itsensä perkele jojoon tässä.
No, tästä ihmisestä, vai pitäisikö sanoa, superihmisestä, on mainittava vielä se, että hän tosiaan on eräässä ryhmässä, suljetussa sellaisessa, jossa minäkin olen, ja viikko siitä kun hän mainitsi että paino alkaa nyt numerolla 8, hän päivitti ryhmään painonsa olevan 100kg. Ketä tässä pitää uskoa? Kenelle sitä perkele pitää esittää, että laihtuu ja laihtuu, jos oikeasti kerran EI LAIHDU!!!!
Anteeksi, olen pahalla tuulella. Omasta mielestäni syystäkin.
Eilen mieheni tuumasi että olen viime aikoina laihtunut nilkasta. Nukumme toisinaan jalat "lomittain", niin nilkkani on kuulema luisempi kuin aiemmin. Uskon että se on mahdollistakin; tuntuu että olo on nutrauksen myötä oikeasti kevyempi ja vähemmän turvonnut. Tosin mahdollista on sekin että osaksi siitä on kiittäminen tuota methodraine detox -puhdistuskuuria, vetäisin toisen kuurin nimittäin tähän putkeen, tuli sen verran hyvä olo edellisestä.
Mutta niin, sinnikkäästi jatketaan nutraten, päivä 4 menossa. Näläntunne helpottaa, mieliteot eivät. Ja mieliteothan ne ovat kaikkein pahimpia, nälkää sietää koska tahansa. Itkupotkuraivari-tasolla ei olla, edes sokerin kanssa (olen oikeasti yllättynyt) mutta muutoin ärsyttää aina illan tullen kun tekisi mieli ottaa sipsia, karkkia tai mitä vaan mässyä. Eilen nakertelin porkkanaa ja otin marjoja, ja minusta tuntuu että samoin tänä iltana. Marjathan ovat ihan superfoodia melkein!
Eilen tajusin miksi minulle on niin vastenmielistä aloittaa päiväni noilla nutrilettin pirtelöillä; esim. se mustikka-maku, jolla eilen päiväni yritin aloittaa, muistutti minua mustikkavohveleista! Siis todellakin; kuka nyt haluaa aamiaiseksi mustikkavohveleita, saati sitten veteen liuotettuja mustikkavohveleita.. Nutrilett lakkaa olemasta jauhoinen ja ällöttävä heti kun sitä vaan lakkaa odottamasta että pirtelö maistuu oikeasti pirtelöltä tai että kanakeitto maistuu herkulliselta, kermaiselta kanakeitolta. Kun ottaa maut sellaisena kun ne ovat, niin kaikki menee helpommin. Itselläni on jopa joku perverssio, että pidän nutrilettin kasviskeitosta (creamy vegetable) jossa on sitruunaruohoa. Tai tomaattipastasta pasta basilico -mausteen kanssa. Ja sitä rataa.. Aion vielä kokeilla tuota porkkanaraastetta johon raastetaan inkivääriä, ja sekoittaa sitä juustopastaan!
Olen huomannut että nutrauksessa auttaa oikeasti se, että antaa muille aisteille ärsykkeitä. En tiedä missä vaiheessa elämä on alkanut pyöriä niin paljon makujen ja hajujen ympärillä.. Mutta huomasin eilen vaiko toissapäivänä kaupassa pyörähtäessäni että leivät tuoksuvat taas taivaalliselle leipäosastolla.. Maksamakkara-voileipä ja lasi maitoa, oih ja voih..
Mutta siis niin. Tuoksukynttilät! Ihan ehdoton juttu meikäläiselle tällä hetkellä. Kaikki ihanat tuoksut, nam. Ja tee. Lähes kaloriton, hyvänmakuinen juttu. Materiaalit: askartelu. Sohvanpäällinen. Jalkahieronta. Kuuma kylpy. Vastapestyt petivaatteet. Suihkugeeli. Koiranpennun tuhina ja tuoksu.. Jotenkin olen unohtanut tuntoaistin, hajuaistin ruuan ulkopuolella, kuuloaistinkin vissiin, ellei siihen liity rasvan tirinää. Ja se liikunta, tietysti.
Mutta niin, masennukseen paras lääke: kaunis ilma, vettä, hyvää seuraa. (Hyvä seura = minä itse, tietysti, ja koiruus mukaan järven rannalle.) Harmi, että niin harvalle rannalle saa enää viedä koiria, eikä varaa ole ostaa omaa rantakaistaletta..
Havainto: en vaan käsitä miten easydietin kiisselit pitäisi saada sekoittumaan. Kokeiltu on:
[x] vispaten kupissa
[x] vispaten kipossa
[x] vispaten lautasella
[x] tehosekoittimella kupissa
[x] tehosekoittimella kipossa
[ ] tehosekoittimella lautasella
[x] nutrilettin shakerilla
[x] robbarista ostetulla shakerilla jolla ei ole merkkiä
[x] kaverilta lainatulla fast-shakerilla
[x] puukapustalla
[x] haarukalla
[x] lusikalla
[ ] hölkätessä tissien välissä pidetyssä tuopissa
[ ] hölkätessä pään päälle teipatussa shakerissa
[ ] Selän päälle asetetussa lautasessa pilates-tunnilla
No, koska keinoja selkeästi on vielä jäljellä, en luovuta. Kyllä ne saatanan kirotut kiisselit on jotenkin saatava liuotettua nesteeseen, hitto vie. Kaikki kullanarvoiset 35 kaloria!
Ja muuten, löysin sen ensimmäisen oikeasti suolaisen makuisen jauhe-sapuskan: easydietin aprikoosikiisseli. En muuten suosittele. Kaikki meni kyllä alas.. Kolmannes kurkusta. Kaksi kolmannesta viemäristä.
7 kommenttia:
Ymmärrän hyvin turhautumisesi. Itsekin olen taistellut ylipainoa vastaan koko elämäni. Ei ole helppoa ei. Sua kohtaan vaan ei ole kovin helppo tuntea myötätuntoa kun suhtaudut toisiin ihmisiin niin negatiivisesti, haukut ystäviäsi netissä ja levittelet heidän asioitaan. Tunnut tietävän itse aina paremmin, silti oma elämäsi näyttää olevan melko "levällään" Asenteesi ei auta sinua elämässäsi eteenpäin. Tsemppiä kuitenkin!
En niinkään tarvitse ehkä myötätuntoa kuin rehellisyyttä. Ihmiset, jotka kehuvat että "voi kun olet laihtunut hurjasti" ovat iljettäviä, mikäli tilanne on se, että en ole laihtunut.
En halua että kukaan sanoo minulle, että pystyn juoksemaan puolimaratonin parin viikon päästä jos todellisuudessa en pysy ihmisten mukana sauvakävellessäkään. Minä en ymmärrä valheellisuutta..
Tällä hetkellä on paljon ihmisiä, jotka rakentavat koko minä-kuvansa muiden ihmisten valheellisuuden pariin. Katso vaikka talent-showta ja idolsseja yms. "Minulle on aina sanottu että olen hyvä laulaja". Ovatko he...? Oikeasti? Eivät. Heille nauraa koko suomi / koko eurooppa / koko maailma.
Onko se esteettisesti nättiä että ämmä sulloutuu kolme kokoa liian pieneen mekkoon siksi että kaverit, jotka olivat mukana, sanovat että "hei, se näyttää tosi hyvältä sun päällä"? Todellisuudessa ehkä kannattaisi sanoa että "hei, ota pari koko isompi, näytät paremmalta siinä". Miksi valheellinen kannustus on parempi kuin suora rehellisyys?
Mikä on tässä tapauksessa "levällään"? Ei nyt ihan avautunut.
Heips! Ketoosista niin nutrauksen lisäksi ketoosiinhan pääsee hiilarit nollaamalla vaihtelevasti kropasta riippuen. Jotkut on ketoosissa jopa 50-70 hiilarigrammalla päivässä. Epäilen kyllä että yks mäkkisafka ei ketoosia vielä tuhoa jos muuten useimmat päivät menee ohjeiden mukaan. Mut tää siis vaan offtopic:D Tsempit nutraukseen:D
Keskity omaan painoosi ja ulkonäköösi ja jätä ystäviesi asiat ruotimatta ainakin julkisesti. Tämän ja aikaisemman blogisi perusteella olen saanut elämästäsi sellaisen kuvan, ettei kaikki asiat oikeen natsaa. Et jaksa pitää asioistasi, ihmissuhteistasi tai kodistasi aina huolta. Pahoittelen, jos olen ymmärtänyt väärin. Tsemppiä painonpudotukseesi ja muista, ettei katkeruus kaunista ketään.
Iiris, yks mäkkisafka ehkä ei (mä kyl uskon että joo) mutta huomioi nyt ne suklaavanukkaatkin :P Tosiaan, en usko hetkeäkään että kyseinen ihminen olisi siinä ketoosissa ollut, enkä usko että sillä ihmisellä se painokaan on voinut nousta 2 viikon aikana 20 kiloa.. Tietysti, niitä superihmisiähän on.
Katri, en jätä. Niin kauan kun "ystävät" valehtelevat päin naamaa ja ovat ääliöitä, minulla on oikeus kohdella heitä kuin valehtelevia ääliöitä.
Aikaisemman blogin?
On totta etten jaksa pitää huolta esim. kodistani, tämä ei ole niin hyvässä kunnossa kuin haluaisin. Mutta toisaalta, täällä on aina puhdasta, vaikka sekasortoa onkin ympärillä. Ja ihmissuhteistani? En usko että kukaan ihmissuhteistaan pitää mitään täydellistä huolta, ja se tärkein ihmissuhde, joka minulla tällä hetkellä on, voi hyvin, mikä varmaan on tärkeintä.. Mitä tulee muihin "asioihini", niin totta, on paljon sellaista mikä on "levällään", mutta mikään ei ole käsittääkseni täysin hajalla. Mikä se sellainen ihminen on, jonka asiat ovat moitteettomassa järjestyksessä?
Ainiin. Supermamma-Marjo tai Olga Temonen. Ei hääppönen esikuva kumpikaan. Olen mielummin ihan vain minä :)
Hyvä, että olet mieluusti sinä. Kaikkihan me ollaan ihan jees. Pointtini oli vaan se, että antaisit toistenkin olla epätäydellisiä etkä niin herkästi kaataisi paskaa niskaan silloin kuin olet heidän kanssaan eri mieltä. Ystävän syömisten vahtaaminen ja niiden muistaminen on myös mielestäni vähän outoa..
Minusta taas olisi outoa ignorata ne ystävän päivitykset facebookissa joissa saman viikon aikaan kerrotaan että paino on tippunut, nyt eletään vaan nutriletilla, tehtiinpä herkullista pizzaa, käytiin mäkissä, vedettiin suklaavanukasta ja herkkuruokaa on uunissa.
Minusta se vie ikäänkuin uskottavuutta sanalta "nutraus". :P
Lähetä kommentti