Taisin narista ettei tänä vuonna ole luvassa. Oli sitten kuitenkin, Lady Linen puolesta. Ilmottautuminen oli saman päivänä kun sain kutsun, kiitos Itella.
Lady line Kouvola ja Porvoo pitivät siis yhdessä pikkujoulut Porvoossa. Luvattiin tarjoilla kyydit, Hunkseja ja purtavaa. Ehkä jotain juotavaakin.
Hilpastiin ystävättäreni kanssa paikalle, ja bussiin. Ystävättäreni oli nättinä, joskin väsynyt kun oli tehnyt pitkän päivän töitä. Itsekin kävin töissä kääntymässä iltapäivästä, ja suihkuun ja laittautumiseen jäi aikaa tunti. Eli en ollut nättinä. Eikä tästä nassusta nättiä saisi tekemälläkään..
No, päästiin siis bussiin ja "alkumaljat" hörpättiin, eli n. 4 senttiä kuoharia. Bussimatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Ensin oli kaikki valot päällä, joten pyydettiin että jos saisi vähän pimeämpää, että nähtäisiin missä mennään. Ja sen jälkeen sitten tosiaan kuunneltiin ikivihreää Eikkaa loppumatkasta. Tunnelma ei ollut katossa.
Porvoossa bussi 1, jossa olimme, jätti meidät tietysti asemalle, josta loskassa ja räntäsateessa vaelsimme korttelin ylös. Bussi 2 vei ihmiset tietysti suoraan lady linen eteen. Melko tasa-arvoista.
Havaitsimme ettei kyydissä ollut juuri tuttuja, ei kummassakaan bussissa. Monet olivat peruneet kuulema tulonsa viime hetkellä. Olimme myös hiukan pettyneitä ettei ohjaajistamme enempää kuin 2 lähteneet mukaan. Ilmeisesti pitivät omat pikkujoulunsa Kouvolassa.
Tutkailimme Porvoon Lady linen tiloja ja hämmästelimme ratkaisuja ystävättäreni kanssa. Hörnäsimme lärviin tervetuliaismaljat, ja hilpaisimme sitten kohti amarilloa. Ei mitään infoa missään. Pian tunnistimme jonkun porvoolaisista ohjaajista, ja hän ohjasi lauman sitten sinne tiloihin..
Hunksien dotusaika 19-21.30 oli hiukkasen pitkäveteistä, ilmeisesti aika monen muunkin kuin meidän mielestämme. Olisi saanut tosiaan olla sitä stand-uppia ja karaokea, mistä jossain vaiheessa iltaa oli puhe. Väliajalla puputimme tarjottua salaattia ja patonkia ja joimme boolia. Ei kovin vahvaa, likööri-spire-mallia. Hunksit olivat ihania, kuten aina.
No, häippäsimme siitä sitten muualle heti hunksien hylättyä yleisönsä, ja päädyimme tietysti miesseuraan ja baariin. Miesseuran nappasimme mukaamme otto-automaatilta puolivahingossa. Ja kävimme "hädin tuskin 20v tyttösistä", ja toinen miehistä oli huolissaan että pääsemmeköhän edes sisälle.. No, ainakin meillä oli kivaa. Ja bonuksena tietysti oli mukavaa tulla suudelluksi kädelle. Sitä tapaa ei kovin usea mies kyllä enää ylläpidä. Metsästimme baarin, ja myöhemmin nuo 2 miestä hilpaisivat sitten perässä ja etsivät meidät käsiinsä. Ei vissiin meno miellyttänyt siellä "puolen kilometrin päässä" minne meitä aluksi vinkuivat. Emme lähteneet kovin pitkälle kun aikaa ei ollut kuin se reilu tunti..
Baari oli omituinen; narikkamaksua meiltä ei otettu, mutta ystävättäreni takki roikkui narikassa ylösalaisin. Emme osanneet päättää, että oliko kyseessä porvoolainen perinne vai ajatteliko portsari että kun olemme hiukan isomman kokoluokan tytsyjä, niin ihan sama mistä sen teltan roikkumaan pistää...
Istuimme pöytään, minä drinksuni kanssa ja ystävär omansa. Ensin musiikki oli suorastaan metallipitoista (rammstein) ja vaihtui sitten kipparikalleen. Katselimme telkasta kipparikallea ja hidastettua biljardia. Sen jälkeen vuorossa oli Michael Jacksonin musiikkivideo, ja sitten palasimme sille metallilinjalle. Hämmentävä kokemus, kaikenkaikkiaan.
Mukavaa kuitenkin oli, kunnes tajusimme että se kyytimme muuttuu puoliltaöin kurpitsaksi, ellemme kipitä. Kipitimme, Hesen kautta. Omituisia kiinnitysratkaisuja joulupunoksille, kertakaikkiaan.. (Kyllä. Se tosiaan on pakkausteippiä.)
Niin, sitten hiippailimme bussiin ja ehdottelimme että jos jotain muuta kanavaa, vaikka nrj tai voice.. Saimme novaa. Sekin menetteli. Tunnelma ei nyt kyllä ihan katossa ollut Bon Jovin nyyhkäisyjä kuunnellessa, mutta.. Pysyimme hereillä mitenkuten. Bussikuskin ajotyylillä oli kyllä osuutta asiaan. Kumpikin koki kauhunhetkiä kun välillä ajettiin niin reunassa että meni satoja metrejä tärryyttäen herättäjien päällä ja välillä oltiin luoja ties missä kohtaa kaistaa. Selvisimme hengissä kuitenkin. Kiitos, kuskimme Kari, pohjolan liikenne.
No, kotiinpääsyhän se mukavaa oli. Täällä, eli Kouvolassa, oli satanut lunta koko illan. Sitä siis oli yli nilkkojen. Bussimme oli perillä klo 01.00 kuten aiemmin pitikin. Allekirjoittaneelta loppui kännykästä akku, joten kirjoittamani viesti ei mennyt perille. Miehekkeen numeron muistan ulkoa, ja kävin soittamassa läheisestä pizzeriasta. No, puhelimeen ei juuri nyt saatu yhteyttä. Työpuhelimen numeroa en saanut sim-kortilta ulos vaikka nakkasin kortin toiseen puhelimeen, sillä numero oli puhelimen, ei sim-kortin muistissa. Ei siinä, odottelin kahteen asti, että mieheni varmasti on niin fiksu että tajuaa soittaa minulle ja huomaa että numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä, joten hän hilpaisee hakemaan. Kahdelta sitten kyllästyin odottamaan ja läksin hilpaisemaan kotiapäin. Oli kivaa. Polvipituinen hame, ei kaulaliinaa, mieletön lumituisku naamaan ja kahlattavana muutama kilometri hankea.
Olin melko lähellä kotia taivaltamassa kävelytietä kun huomasin että mieheke ajelee autolla ohi. No, en saanut kiinnitettyä hänen huomiotaan; hän kertoi myöhemmin että oli ihan täysi työ ajaa autolla vaikka yrittikin katsella että olisinko kävelemässä, sillä eihän niitä ajoteitäkään oltu muutamaan tuntiin aurattu..
Pääsin sitten tosiaan kotiin ja olin täysin jäässä. Mutta ei taas ollut krapulasta tietoakaan, sen verran siinä kävellessä pää jo selvisi.
Seuraavana päivänä 38 astetta kuumetta ja kylmyys luita ja ytimiä myöten. Nyt sitten vissiin keuhkoputken tulehdus, pitäisi hilpaista lääkäriin..
No, tulipa pikkujouluiltua.
Liikunnat taas vähissä, kun ei pysty niin ei pysty. Masentavaa. Vko 49 meni siis kutakuinkin kiteytetysti näin:
| Toteutunut | Suositus | |
|---|---|---|
| Liikunnalla kulutettu energia | 1052 kcal | 1500 kcal |
| Liikuntapäiviä viikossa | 3pvä | 5 pvä |
| Liikuntaminuutteja viikossa | 240 min | 200 min |
Viikko 50 näyttää taas menevän levon kannalta, 51 juostaan joulukiireitä ja 52 taas skarpataan... Ko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti