Eilen kävin tunnin aamulenkillä, puolisen tuntia vadelmaa metsästämässä ja illalla vielä palttiarallaa tunnin hölkkä-kävelyn. Kunto ei loppunut kesken mutta polvia särki vietävästi, joten aloitellaan hissukseen.
Tänään tarkoitus hilpaista salille puolen tunnin zumbaan ja perussaliin, ehkä sitten vielä tunnin iltalenkki päälle.
Olen ihmetellyt tässä kavereiden painonpudotuksia, enkä enää sitä miten nopeasti heillä putoaa paino. Olen ihmetellyt heidän nykyistä painoaan. Itse en osaa objektiivisesti arvioida omaa kokoani suhteessa muihin, mutta jotenkin muutaman ihmisen kohdalla olen ajatellut että heittoa on n. 20kg, että olen isompi. No, sitä heittoa onkin heidän sanojensa mukaan 45-55kg. Olenko minä todella NIIIN iso? Ja toisaalta, haluanko minä 70kiloisena näyttää satakiloiselta? Melkein jo menetin motivaationi koko laihtumiseen.. Mitä siinä on järkeä, jos kerran edelleen näyttää merilehmältä 70-kiloisenakin?? Ja oikeasti, olenko minä tosiaan isompaan kastiin kuuluvia kavereitanikin 50kg lihavampi??
Kyselin sitten, keltäpä muultakaan kuin mieheltäni, että voiko se ja se olla oikeasti sen ja sen painoinen. Hän sitten vertasi tosiaan itseään; jos hän painaa sen ja sen verran, niin onko mahdollista että hän näyttäisi henkilöltä x lihottuaan 5kg / 10kg, riippuen pituudesta? Ei. Ei todellakaan ole.
Mikä siinä sitten on niin hirveän arka juttu kertoa se todellinen painonsa, tai jättää sitten se paino kertomatta kokonaan? Joskus minusta tuntuu että tämän voi ottaa henkilökohtaisena vittuiluna. Että he ovat pudottaneet niin ja niin paljon (yleensä nolla ainakin perään omaan painonpudotukseeni verrattuna) ja nyt olo tuntuu siltä ja siltä.
Rehellinen seura olisi mahtavaa. Sellainen, joka ei kilpailisi, vaan ihan keskenään tsempattaisiin. Painonpudotus kun on kovin yksilöllistä, ja siinä ylä- ja alamäet samoiten. Ahdistaa. Kympillä.
4 kommenttia:
Moi! rv20 ja 93 kiloa (vasta yks tullut tän raskauden aikana;) täällä lueskelee.
Mä neuvoisin (sekä 70, että lähes 100 kg painaneena) kattomaan sitä vaatekokoa. Yllättävän hitaasti sekin muuttuu mutta vaikka itse ei peilistä näe, eikä valokuvista eikä ehkä ulkopuolisetkaan, niin se koko kertoo enemmän. 70 kiloisena kokoni on n.38-40 ja 90 kiloisena 44-46. Siinä on aika vissi ero!
Sun painonpundotuksen hitaudesta en osaa sanoa mitään. Tietty tiukka treeni varmasti kasvattaa lihasmassaa, mutta aineenvaihdunnallisia häiriöitä voi olla. Itsekin olen miettinyt että olisko hyvä ihan oikeasti käydä jossain "laihdutuslääkärillä/klinikalla" ja kaikissa testeissä. Painon takia olen monta kertaa käynyt terkkarilla ja työterveydessä, mut ne ei osaa muuta kun lähettää kilpirauhaskokeisiin ja (vaikka mulla on ne aina ollut "rajalla") eivätkä ne osaa sen kummemmin asiaa tutkia. Asiantuntijasta vois olla oikeasti apua? Sä voisit pitää ruokapäiväkirjaa, kuten mä tein viime keväänä...siis ihan grammapuntarin kanssa. Ja kun sieltä näkyy vaikka 2 kk ajan 1000 kcal/päivä eikä paino siltikään putoa niin lääkäri/ravitsemusterapeutti voisi auttaa.
Oot varmaan pohtinut näitä ja kuten tiedät, niin kyllä olen mäkin. Onneks toistaseks olen Nutriletilla onnistunut kun mikään muu (karppaus, liikunta jne.) ei ole auttanut. Mutta huom! nutriletilla saa myös pidemmän päälle kropan sekaisin. Se Patrik Borg on kirjottanut monta hyvää kirjaa asiasta, miten kropan voi saada poikkeustilaan...
Tsemppiä parvekekukkatyttöselle:D
Ei mulla vaatekoko ole justkaan pienentynyt. Alushousuissa vaan, muuten ei. Vyötärön ympärys on kutakuinkin sama kuin muutama kuukaus sitten.
Mulla on ruokapäiväkirja kyllä kiloklubissa, ja ihan ravintoterapeutilla kävin höpöttelemässä. Osaan kuulema syödä oikein ja valita sapuskoita oikein, mutta mutta. En vaan jaksa, eikä ole yksinkertaisesti varaakaan.
Mä tunnen nutrileteillä kyl oloni huomattavasti paremmaksi kuin mitä muutoin. Eikä niissä sapuskoissa muuta valittamisen aihetta edes ole kuin se makeus, makeus ja vielä kerran makeus :(
Se 1000kcal per päivä on vissiinkin säästöliekillä elelemistä, jos Patrik Borgia on uskominen. Pitää olla vissiin vlcd:n mukainen eli se alle 800kcal tai sitten ihan reilusti 1200-1500kcal.
Juurikin näin. Minä imetysaikana laihdutin eka 1500 kcal dieetillä - ei tulosta. Sitten tiputin 1200 kcal - ei tulosta. VLCD lopulta tiputti mutta se onkin jo se viimonen vaihtoehto ollut mulla. Siitä olen päätellyt, että kropan on oltava jotenkin sekaisin...paino ei inahdakaan noilla suuremmilla kaloreilla. Eikä siis Karppaamisellakaan (tuli kokeiltua, rasvaripulia lähinnä sain)...eikä vhh:lla (eli hiilarit 20-70). Pahoin pelkään, että kroppa kaiken tuon kokeilun ja sekoilun tuloksena vaan yksinkertaisesti sekoaa ja pitää jokaikisestä kalorista kiinni kun ei enää tiedä mitä milloinkin saa.
Borgilla on paljon muitakin hyviä ajatuksia, kuin pelkästään se säästöliekki (joka on muuten oikeasti hyvin perusteltu, toisin kuin nettipalstoilla).
Jos oot jo käynyt r-terapeutilla, niin miten olis ihan lääkäri? Semmoinen osaava (maksaa kyllä varmasti maltaita) joka tutkis kaiken ihan perinpohjin? Noilla sun liikuntamäärillä meinaan minusta pitäisi ihan _oikeasti_ näkyä nopeampaa tulosta. Ei sillä, etteikö hidas olis nopeampaa parempi mutta kuitenkin...
Ja hieno, että olet "addiktoitunut" liikuntaan, se todellakin tuo paremman mielen ilman laihdutusefektiäkin!
Ei o varaa yksityiselle. Ja julkinen tarjos että kun painoindeksi on mitä on, niin laihdutusleikkaus.. Ja minä en siihen sitten oikein suostu. Yritin rintojen pienennysleikkaukseen, jos sitten helpottaisi tuo selkäkipu ja lisäksi pääsisi kunnolla pomppimaan, mutta kuulema ei ole terveydellistä syytä, (laihdutuksen aikana rinnat eivät ole pienentyneet..) sillä rintaranka on vahva ja kantaa kyllä rintojen painon.
Mutta tosiaan, ei oo mitenkäänpäin muutamaan vuoteen varaa yksityiselle puolelle.
Lähetä kommentti