Masentaa.
Luen tuota "Dieettitytön hurjat seikkailut"-kirjaa. Hyvinhän sitä voi laihduttaa jos on mässäillyt parit mäkkärin ateriat per päivä. Plus suklaalevyt. Ja on varaa laittaa 700 dollaria tms johonkin ihmedieetteihin missä lasketaan safkaus veriarvojen perusteella. Ja varaa rampata viikkopunnituksessa painonvartijoissa... Ei se raha onnelliseksi tee, mutta helpottaa se elämää helvetisti.

Mutta viis siitä rahastakaan, en kaipaa ihmedieettejä. Mutta kaipaan seuraa. Kaipaan seuraa niin kipeästi että itkettää. Jotakuta, joka lähtisi salille ja lenkille. Jotakuta jonka kanssa istua infrapunasaunassa säännöllisesti pari kertaa viikossa. Jotakuta, joka sitoutuisi vaikka vain kerta viikkoon siihen pirun salilla käymiseen, tai lenkille.. Ettei aina olisi tämän kaiken kanssa niin helvetin yksin. Vaan kun ei täällä.. Ei koskaan.