22.7.11

Ystävät hyvät, ja ei-ihan-niin-hyvät

Eilen ostin kaksi syötävän suloista kattilaa. Tomaatin muotoisia, tomaatinpunaisia ja se kannen "nuppi" oli tomaatinkaran muotoinen. Hipsuttelin sitten täysin punaisissa koko päivän, näyttäen varmastikin puolukalta, sekä värin että muodon puolesta..
Illalla lakkailin kynsiäni ja masennuin: mitä järkeä on lakkaamalla ehkäistä kynsien pureskelua? Ei minun itsehillintäni riitä yhtään mihinkään. Ei laihtumiseen, ei itsensä kaunistamiseen. Ei edes siihen että voisin olla kiltti ystäviäni kohtaan, vaan aina avaan suuni vaikka tiedän ettei hyvä heilahda..
Myönnän avoimesti olevani kateellinen kaikille niille jotka voivat vetää pizzaa, sipsejä ja ties mitä, ja silti laihtua koko ajan. En vaan käsitä miten se on mahdollista. Ehkä itsekin pitäisi kokeilla..

Mikä siinäkin on, että kun tämmöinen läskikasa ostaa jotain nättiä, niin heti on ihmisten silmissä materialisti, mutta jos joku söpö pikku pimatsu ostelee krääsää, niin on vaan esteetikko. En käsitä.

Ei kommentteja: