Mikähän siinä on, että kun nyt katsoo taaksepäin, niin 15kg on lähtenyt tämän vajaan kahden vuoden aikana. Missään se ei näy, vaatteissa se tuntuu. Ja jotenkin sitä ei sisäistä että yhtään mitään on jäänyt matkan varrelle. Jokainen kilo on mukana henkisesti. Joka kerta kun vaaka näyttää alempia lukemia kuin aiemmin, koen jonkinasteisen säikähdyksen. En tiedä mitä minä säikähdän, ja en ymmärrä miksen koe ennemmin jotain ilon kaltaista. No, ehkä se siitä.

Keksin huomaamattani jotain mikä säännöllistää syömisiä; ruokalista. Kun tiedän, että aikomuksena on tehdä ruoka x, ja about aikaan z, niin sitä tulee odotettua sitä ruokaa mielummin kuin että pistää suuhunsa leipää tai jotain muuta "kunnes saan aikaiseksi organisoida ruuanlaiton"-juttua. Ja aamupuuro on äärimmäisen hyvä asia, aina kun vaan saa sen nieleskeltyä alas. Puhumattakaan teestä tai nutrilett-pirtelöstä. Kun ei kesäkuumalla ruoka maistu, vaan tulee höntti olo, niin nutrilett-pirtelö on kertakaikkisen oiva valinta, sanokoon kuka tahansa mitä tahansa. Ja talvella taas se nutrilett-pussikeitto.

Lady linella alkoi taas kesäkampanja. Pitää kerätä pisteitä jotta saa sitten palkinnon syksyllä. Pisteitä tulee siis salilla käymisestä ja ryhmätunteihin osallistumisista. Hellepisteitä, kesälomapisteitä ja ties mitä muita pisteitä. Namskis.

Sain kesätöitä heinäkuulle, pääsin nimittäin poimimaan mansikkaa. Mieheke on huolissaan että miten kestän selkäni kanssa, enkä minäkään tiedä miten.. Tiedän vain että jotain tässä on tehtävä, hulluksi tulee muuten. Ja isäni suhtautuminenhan oli todella kannustavaa: " Ei siitä mitään tule, ei sulla kunto riitä sellasiin hommiin. Ja usko nyt että et sinä eikä äitisi kykene laihtumaan, teillä on vaan sellaiset geenit, älä rääkkää itseäsi pikkuinen."
No, se nähdään sitten. Ja niin, on kai se nähtykin, ettei sitä tarvitse loputtomiin lihota, jos ei tahdo.

Ruuanlaitto on terapiaa. Saan tehdä pari täytekakkua ja voileipäkakun miehekkeen veljelle. En malttaisi odottaa aamuun että pääsen koristelemaan niitä! Ja jos huomenna kerkeisi vielä helatorstain kunniaksi salille edes venyttelemään niin olisi kyllä mahtavaa. Katsotaan miten käy.

Ja milloin sitä oikein sisäistää oman kokonsa? Miten niin monet isommat tytöt erehtyvät aina ostamaan liian pieniä vaatteita? Oma ongelmani kun on ihan selkeästi se, että ostan aivan liian suuria vaatteita. Oli sitten kyseessä mekko tai ne alushousut...