Päätin viettää helmikuun edes jotenkuten liikkuen vaikka selkää särkisi kuinka. Ja tietysti taas syödä terveellisemmin jne. Tein paperille taulukon jokaisesta päivästä, ja merkkasin siihen sarakkeet karkittomille päiville, sokerittomille, vehnättömille, 30min lenkille, 60min lenkille ja kalorimäärille sekä tietysti kotihommille.
Tähän mennessä näyttää hyvältä, ainoastaan eilen elettiin pullan voimilla kun ei jaksanut tehdä sapuskaa aamupäivästä ja iltapäivästä oli "menoa". Tai no, ensin iltapäivästä pidettiin meillä piraattipuolueen paikallisosaston perustajaiset ja sitten illemmalla lähdin lumitöihin tallille ja anoppilaan kahville. Joskin korvasin siinä vaiheessa kahvin kuppikuumalla, mutta kumminkin. Ja tuo pullattelu kostautui kyllä. Ehkä sattumaa, ehkä pullan aiheuttamaa, en tiedä, mutta luoja että olin kipeä viime yönä. Maha kuralla, oksennus lensi, kuumepiikkejä tuli. Nyt olo alkaa olla vähän enemmän ihmismäinen, joskin tekee kovasti mieli äitin tekemää makaroonivelliä ja keltaista jaffaa. Söin sen sijaan pellavansiemen jugurttia ja perunajauhoa, ja kohta hilpaisen ulkoilemaan.
Jännittää hieman tuo paaston aloittaminen, kuukausi jäljellä. Onneksi tuo mieheke suhtautuu ihan kannustavasti, joskin ihmettelee aina että mitä minä hömpötän. Onneksi saa hömpöttää.
Painoa en tiedä, tuskin sitä on hirveästi lisää tullut, kun en ole tosiaan salilla käynyt. Sekin masentaa. EIlen vedin 20 minuutin pikabalancea lesmillsin & nestlen tahtiin ettei ihan täysin rapistu tässä. Vaikka tuntui että rapistuminen on tapahtunut jo, ja ilman särkylääkkeittä ei tule selän kanssa mitään.
Toissapäivänä koirien kanssa kävellessä (30min, iltalenkki) tuntui että itku tulee väkisin, niin kipeäksi tuo selkä aina aamuisin ja iltaisin vetää. Iltaisin rasituksesta ja aamuisin kun joutuu laittamaan "painoa" selälle esim. istuessa. Ei oikein mikään ole hyvä. HmPh.
Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Syntymäpäiväni tienoilla äitini käytti mätitahnaa kalavoileipäkakun tekoon. Siitä lähtien vedin sitä purkkitolkulla, kunnes eilen tuli stoppi. Mutta sitä meni, oikeasti, reilut kymmenkunta tuubia kuukauden aikana. Huh. En tiedä mikä himotus oli, mutta onneksi oli ja MENI. Yleensähän syön mätitahnaa noin kahden vuoden välein yhden leivällisen, joten tuo oli tosiaan ihme piikki.
Muutama on maininnut jotain positiivista tonnikalatahnasta, mutta itse en ole uskaltanut koskeakaan. Jotenkin tonnikala on muutenkin niin epäilyttävä, hiutaleet ovat itseasiassa vain suomuja, joten ei se tahnanakaan priimaa ole, varmaankaan...
No, jospa minä tästä alan suunnitella päällepantavaa tuonne lenkkeilemään lähtiessä tai pesasen ikkunan, siinä on tämän päivän "kodinpitoa haltuun"-toimitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti