bodyjam.

20 minuutin epätoivoinen yritys hytkyä bodyjam-ihmisten mukana. Ei se sovi semmoisenaan tämmöiselle lehmälle, mutta aina siinä voi hytkyä vähän mukana itselleen hien pintaan. Jos pari kertaa viikossa yrittäisi heilua tuon tahtiin, niin saattaisihan siinä gramma poikineen paeta jostain verisuonen seinämän liepeiltä pelästyttyään tykytyksiä.....

Luin jostain myös kakasta. Joku väitti jossain että millaista terveen ihmisen kakan pitäisi olla.
Möllöttelin tilastojen kertauksen vuoksi supersize me-leffan, ja haaveilin että jos jättäisin mäkkisafkan pois, niin laihtuisin varmasti. Sitten tuli reality check siihen väliin... Käyn keskimäärin 12 kertaa vuodessa mäkissä, jos niinkään usein. Ja se, mitä siellä syö, on sekin asia erikseen. Ja kausittaista tuo, kesällä käy enemmänkin, talvella ei juurikaan. Pizzalla kävin viime vuonna viidesti. Että ei näiden karsimisella paljoa paino putoa.
Ja ei sitä limpparia ja mehuakaan voi paljoa vähentää. Jonkun verran toki, ja olen korvannutkin paljon vissyllä ja puolilight-limppareilla. Makeutusaineet vaan ikävästi repivät turvan auki.. Parempi pysyä vedessä pääsääntöisesti.

Porkkanaa tulee purtua. Lanttuakin joskus.

Suurin ongelma liikunnan kannalta on se, että kantapääni repesi ja tuota.. alapääni myös. Johtuen siitä että ihoni halkeili. Nukahdin pari päivää sitten kylpysuola-vaahtokylpyyn kun Tomi lähti tallille... Voisin sanoa olevani melkoisen kuiva tapaus tällä hetkellä..

En ole uskaltautunut vaa'alle joulun jälkeen. Reilusti 130 on lasissa, siitä olen varma.
Että eikun taas karsimaan kaikki suklaat ja karkit kämpästä. Kuskasin anoppilaan. Piparikiintiö on täynnä, torttuja söinkin pakolliset 4. Mutta se uudenvuoden kakku ja synttäritkin vielä tulossa... Nyt on otettu vähän itseä niskasta kiinni, mutta eihän se riitä. Liikuntaa lisää helmikuun tienoilla, tammikuu menee taas siinä että opetellaan syömään.
Karkin himo on kamala, mutta ei auta ei. Huomenna ei enää niin paha, ja maanantaina ajatus karkista tökkii. Ihmeellistä tämä elämä.
No on tuolla kaapissa pieni suklaalevy, vaan enpä aio koskea. Sen on oltava siellä siksi, että tiedän olevani ilman makeisia omasta tahdostani enkä pakon edessä.