Epäonnistuminen?

Kun tuo puolisko joutui sairaalaan, minusta tuntui etten jaksa enää mitään. En jaksanut käydä lenkeillä, sillä aikaa ei tuntunut olevan. Juoksin hoitamassa laskuasioita, hakemassa liitteitä, yritin hoitaa raha-asioita kuntoon. Meillä on pieni koiranpentu, joten en kerennyt kertakaikkiaan lenkille Sanin kanssa, koska pientä ei oikeastaan voinut lähteä ulos. Ehkä se on tekosyy, ehkä ei. Monet sanoivat että minun ei pidä olla liian ankara itselleni, tilanne oli oikeasti hankala. Ja kun päälle lisätään syytökset siitä, että olisin aiheuttanut mieheni tilan niin.. Niin.
En jaksanut kirjata syömisiäni, en jaksanut välittää syömisistäni. Toisina päivinä unohdin syödä, toisina söin mitä kaapista löytyi. Viikonloppuisin yritin elää normaalia elämää, kun virastoihin ei tarvinnut juosta.

Nyt minun tarvitsisi palata normaaliin rytmiini, lähteä lenkille ja syödä terveellisesti. Olen vältellyt viime aikoina liikkumista sekä turvonneen nilkan että verenvuodon takia, mutta nyt alan olla sen verran kunnossa, että kai sitä jo kestää aivastaa ilman että kaikki värjäytyy punaiseksi.

Kotona pitäisi siivota, siitä olisi hyvä lähteä. En ole aikoihin jaksanut; kun mieheke palasi sairaalasta, olen vain.. pitänyt yllä jotain jaksamisen harhakuvaa. Mutta todellisuudessa minun on nyt oikeasti otettava ja pestävä lattiat, pestävä ikkunat, matot, imuroitava sohvat. Ennen tein sen kaiken pörrön lähdettyä lomalta pois, sillä se auttoi kasaamaan itseni viikkoa varten. Nyt en tiedä, miten olen tähän pisteeseen ajautunut.

Olenko minä epäonnistunut nyt dieetissäni? Olenko minä epäonnistunut elämäntapamuutoksessani?
Vai onko tämä nyt vain takapakkia viimeiseltä parilta kuukaudelta? Onko tämä nyt vain välttämätön etappi joka tapahtuu niille joilla ei ole 100% rautaista tahtoa..? Onko tämä edelleen samaa yritystä, vai olenko, herranpieksut, tullut siihen pisteeseen mitä olen päättänyt välttää ja mitä halveksun, että minusta olisi tullut jojoilija, joka ei pystykään pitämään kiinni päätöksestään ja joka yrittää ja epäonnistuu kerta toisensa jälkeen?

Nyt pitäisi tehdä se päätös, että minun on taas lähdettävä liikenteeseen, ihan joka päivä. Otettava kiinni kaikki se mitä aloitin, luotettava siihen että mitään katastrofaalista ei tapahdu. Minun täytyisi uskoa, että mitä ikinä tuleekin vastaan, omaa elämäänsä voi hallita. Joka kerta voi paeta lenkille. Vai voiko, jos toinen on tuijotellut köyttä pari päivää...?
Ei kai sitä auta syytellä kuin itseään ja ottaa vastuu itsestään.

132kg. Nainen, vie itsesi ulos. Lenkille. Siivoa. Hikoile. Toimi.
Voiko joku korjata ohjelmointini järkeväksi, kiitosh..?